Itsenäisyyspäivä

Tänään pysymme kotimaassa, onhan meillä syytäkin. Suomi täyttää yhdeksänkymmentä yksi vuotta.

Eilen olin arvokkaassa, joskin vähälukuisessa tapahtumassa. Nuorisotilassamme juhlittiin jo viidennen kerran itsenäisyyttä, ainoa nuorten tapahtuma merkkipäivän tiimoilta Lopella. Joka vuosi nuorten kanssa katamme juhlapöytän, joksi iankaikkisen vanha taittiva pingispöytämme muuttuu aika ketterästi. Kauan sitten lasten isiltä äitienpäivälahjaksi (olimme jo eronneet) saamani Suomen lippu pääsi vuotuiseen käyttöönsä ja pöydälle damastiliina.

Tänä vuonna nuorimmat poikamme kattoivat sekä lipun, liinan että oikeat kuohuviinilasit. Kun nuoriso-ojaajamme saapui pojat saivat vielä uuden tehtävän. Tai oikeastaan he sitä tiesivät odottaakin: juhlapäydässämme on alusta lähtien ollut Suomineidon mallinen kartta sisivalkoisista karamelleistä koottuna. Seiskaluokkaisille näemmä karttajuttu ollut ihan selvä, kalenterin pikkukartasta otettiin varmuuden vuoksi mallia. Hieno tuli.

Lopuksi teimme nuorten kassa yhdessä juhlavan pöytäkoristeen. Nuoret herrat osallistuivat innolla ja kiinnostuneena, kun eivät tienneet miten niitä tehdään. Nyt osaavat. Hieno tuli siitäkin.

Perinteisiin kuuluu että mummi entisenä baarimestarina kaataa "kuohuviinit" laseihin, tasan ja ammattitaidolla. Kello olikin tässä vaiheessa jo kuusi illalla ja oli juhlapuheen ja maljannoston sekä Maamme-laulun vuoro. Tänä vuonna käytin puheen innoittajana Sananjalan tekstiä ja laadin pariminuuttisen puheeni sen pohjalta.

Vaikka väkeä oli alkuillasta aika vähän maljat kilahtelivat asiankuuluvasti ja Maamme-laulu kajahti juhlallisesti.

***

Tänään sytytämme ikkunoille kynttilät ja pöydälle nuorilta mukaan saamani pöytäkoristeen ja kohotamme cavalasit ja katsomme Linnan juhlia netistä. (ei ole telkkaria ollut vuosikausiin) Saatamme katsoa myös elokuvan, Tuntemattoman? Ehkä, se on itseoikeutettu Itsenäisyyspäivän elokuva.

Huomenena sitten palaamme Temppelivuorelle.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!