torstai 29. maaliskuuta 2012

Vaihtaisit uuteen...

Silleen kait nuo kissat tuumi tai sitten ne aikoi tuoda Liskonaiselle syntymäpäiväkukkia suoraan sänkyyn. Tai sitten ne olivat nälkäkuoleman kielissä kun tarjolla ei ollut kuin paskaruokaa (= S-kaupan halpapurkkia). Veikkaan että viimeinen vaihtoehto on  oikea.
Roosa se ei ollut, koska se uinui vieressäni makoisasti tuon tuhon tapahtuma-aikaan.

Yhtä kaikki, komea kultaköynnös makasi säpäleinä lattialla ja osittain Tapani Kansan residenssissä multineen ruukkuineen päivineen.

 Kukaan ei tohtinut tunnustaa yhtään mitään.

Siivouspuuhiin.

Ensin keitin kuitenkin aamukahvin. Se tapahtuu nykyään silleen että keitetään vettä, laitetaan iiiison mukin pohjalle lusikallinen cappuchinojauhoa ja toinen mokoma pikakahvin muruja. Sitten vaan maitoa ja sitä kuumaa vettä perään ja vot! Liskiksen aamunautinto on valmis.

Ai miksikö näin?
No siksi että McGyver "oksentaa kahvia" eli ei sitä lientä mitenkään siedä enkä viitsi enkä osaakaan keittää keittimellä sopivaa kahvimäärää vain itselleni ja muutenkin tuntui typerältä touhuta mokoman keittimen kanssa.

Satunnaiset vieraatkin ovat sopeutuneet tapaani. Kas kun "oikeaa" kahvia ei talosta enää löydy. Ollenkaan.


Tapasin tässä päivänä muutamana ihanan miehen. Ja hänen uutukaisen rekkansa.

Joo, Ahosen Janne se on.  Tällä kontilla kuskataan sen 8000 -heppaista kiihdytysautoa tästedes ympäri Eurooppaa.

Tuo kontti on alusta loppuun ja takaisin loppilaista käsityötä, tuo oikeanpuoleinen heppu on sen rakentanut. Kalliokosken Teri joka itsekin ajaa kilpaa, mutta eri vehkeillä.

Tämä komeus (ja uusi rekka) ovat tavattavissa ensi kerran julkisesti pääsiäisenä American Car Show:ssa.


Alankohan oikeesti tulla vanhaksi, kun paikallinen lehmäpankkikin lähetti onnittelukortin ja valisti että nyt kun olen täyttänyt 55 vuotta, pääsen Elohopeakerhoon.

No olen kylvänyt pääsiäisruohoja. Tuo rakennelma aromilasissa on ohraa.
Sitä kisut voivat massuunsa puhdistukseksi vedellä mielin määrin.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Aerobiologian laitos

... ja sen filiaali Lopella ovat täydessä toimessa.

Kyseessä on minun nenäni, jota mittaustehtävissä avustavat silmäni.

Luin just että tulossa on vaikea koivukevät, norkkoja roikkuu nyt niin runsaasti. Kiitos vaan, mieluummin odotan että puhelintolpat ovat täydessä lehdessä. Ja sitä odotankin monesta syystä.


Mutta sillä aikaa toisaalla:

pari ruukullista kirjavaa salaattia
kokonaisia kapriksia
erivärisiä kirsikkatomaatteja
purkki parsaa
vihreitä rypäleitä
punaista ja keltaista suippoa paprikaa (niitä mietoja)
savukirjolohta
isoja katkarapuja
varovasti suolaa (ruusu-)
salottisipulia
oliivi (neitsyt)öljyä

ruukullinen tilliä

yksi limetti tai sitruuna

huuhtele salaatit, tomaatit, paprikat ja rypäleet.  kuivaa.
sulata katkaravut.

revi salaattti kulhon pohjalle.
halkaise tomaatit ja rypäleet, lisää kulhoon

viipaloi sipuli ohuiksi renkaiksi,
pilko valutettu parsa kohtalaisiksi paloiksi,
viipaloi paprikat ohuiksi siivuiksi, "tikuiksi"

leikkaa savulohi reiluiksi paloiksi

lisää kaikki aineet kulhoon ja ripota varovasti suolaa sekaan.
pöyhi varovasti.

siirrä tarvittaessa mieluiseen tarjoiluastiaan ja lisää kokonaiset kaprikset pinnalle.

liruta oliiviöjlyä rohkeasti päälle.

anna vetäytyä kylmässä ainakin tunnin.

leikkaa tilli erilliseen astiaan ennen tarjoilua ja lohko sitrushedelmä omaan astiaansa.

Salaatin seuraksi sopii mustikka-pellavapatonki:

reilu puoli litraa lämmintä vettä
puoli pakettia hiivaa
pari ruokalusikallista sokeria
suolaa
oliivi- ja rypsiöljyä
vehnäjauhoja ohjeen mukaan
pellava-mustikkarouhetta (valio)

tee taikina normisti patonkitaikinan tapaan, nostata,  vaivaa ja leikkaa kolmeen osaan.

kaulitse neliöiksi ja rullaa kulmasta kulmaan kolme patonkia.

nostata pellillä
leikkaa vinoviillot patonkien pinnalle ja "voitele" runsaalla vedellä.

paista 220 (noin, kunnioita oman uunisi ominaisuuksia) kunnes pinta on ruskea

jäähdytä liinan alla.


LC Loppi/MaijaStiinojen Naistenpäivämessut olivat menestys. Yleisöä oli järkyttävän paljon ja ohjelmaa piisasi. oli muotinäytöstä moneen makuun, oli taitavaa tanssia, oli monenlaista näytteilleasettajaa konvehtikimpuista jalkojenhoitoon, kipporvaaresta jäsenkorjaajaan. Olipa oikea ennustajakin, joka tarot-korteistaan antoi elämälle suuntaa maksua vastaan. Oli sitä muotia ja mausteita, oli sisustusta ja entisöintiä, kukkia ja hyvää mieltä.

Muotinäytösten malleina toimivat ansiokkaasti omat naarasleijonamme. Taitavia tyttöjä, ensikertalaisiksi. Tässä esimerkkejä loppilaisen Kartanoputiikin valikoimasta.


Oli kaikkea mitä nainen hyvään oloonsa ja iloonsa tarvitsee. Naisten voimin.

Kaksi miehenpuolta sentään kelpuutettiin mukaan. Make hoiti äänentoiston ja J-P ilahdutti naisväkeä taitavalla vilunsoitollaan sekä henkilökohtaisesti että ihan lavalla. Leijonaveljiä hekin. Raija-leijona oli loihtinut kahvioon suussasulavia leijonaleivoksia ja tuhtia kääretorttua. Lähes kahdeksankymmentä naista oli onnekkaita arpajaisissa. Näytti hauskalta kun Päivi-leijonan ja parin avustaja-leijonan loihtimat tulppaanikimput lysivät tiensä voittajien käsiin ja kulkivat messuväen seassa.

Meillä täällä Lopella osataan kaikkea.
Etelä-Hämeen Tanssiopiston tytöt esittivät kaksi tanssia, tässä italialainen tarantella-tanssi.


Täytyy tunnustaa että olin melkoisen väsynyt illan päätteeksi. Koska en ole kykenevä raskaisiin töihin, minulle jäi tilaisuuden juontamisen vastuu. Ja sitä ennen myyjien ohjaaminen paikoilleen sekä sellaiset pikkutoimet.

Mutta ihana oli ilta. Katsotaan mitä keksimme ensi vuonna...

Anoppi Ensimmäinen Suuri (lasteni isävainaan äiti) puolestaan täytti 80.
Kulosaaren kartanon saunatilassa vietettiin perheen kesken iloiset kekkerit, joihin tyttäret ja miniät ja lapsenlapset olivat loihtineet maukkaat serviisit sekä ohjelmaa. Hauskimmat olivat pikkuisiman esittämä räppi ja Esterin syntymäpäivälaulu, johon kaikki vuorollaan osallistuivat. Tiedättehän se "ken on syntynyt tammi...". Eikä ollenkaan ollut huono kokemus kuulla ensikertaa Panssarijunaa, ihan oikeana ensiesityksenä, kiertue alkoi Tampereelta vasta seuraavalla viikolla.

Kasikymppisiltä liftasin lankomiehen kyydillä Kallioon satavuotisille.

Siis Stanstan ja Liskiksen.

Meillä on Stanstan kanssa aivan erityinen suhde. Se on jotenkin enemmän kuin ystävyys. Se on enemmän kuin  rakkaus. Se on.

Tulin tapaamispaikalle ennen Stanstaa ja Tuppoa. Minut oli kutsuttu muistohetkeen samaan paikkaan. Stanstan ystävä oli menettänyt poikansa vajaata vuotta aiemmin ja läheiset olivat kokoontuneet vainajan syntymäpäivän kunniaksi ensin haudalle ja sitten muistamaan.

Mitenkö Liskis tähän liittyy?
Stansta oli sitä mieltä että meidän kuuluu tavata ja olimmekin äidin kanssa jutelleet puhelimessa paria päivää aiemmin. Olimme siis tuttuja? Ällistykseni oli suuri kun minut komennettiin illan emännän viereen pöydän yläpäähän istumaan sen sijaan että olisin vaivihkaa koko muulle perheelle ja ystäville vieraana istunut vallan toisessa päässä Harley Parkinsonin kanssa. Blondi Tuppoineen saapuivat myöhemmin.

Pointti tässä lienee se että joskus kaksi ihmistä ovat ikituttuja, vaikkeivat koskaan aiemmin olisi edes kuulleet toisistaan. Näin oli.

Sopivassa välissä liukenin omaan pöytäämme murujeni kanssa ja tapasin mutkikkaan ystävä V:n avovaimoineen sekä uuden tuttavuuden J:n tyttöystävineen, nämä ovat alun perin Tupon ystäviä. Perhe laajenee kun sielut löytävät toisensa.

Hanna Hoolle vielä erikoistiedoksi että tapaamisemme sujui mallikkaasti Tupon pienen keittiön ääressä yli aamukuuden. Tällä kertaa oli vuorossa pikavisiitti, en voinut jäädä pitempään, koska paikallisläpykän lukijat odottivat tuotoksiani ja deadline on varhain tiistaiaamuna.

Seuraavan kerran palaan kalliolle kukkulalle kunhan ne kuuluisat puhelintolpat ovat täydessä lehdessä. Siinä välissä kun koivut ovat kukkineet ja heinät vasta odottavat vuoroaan.
Kauan eläköön antihistamiini!

Kauan eläköön ystävät!

torstai 1. maaliskuuta 2012

Ihanan hengästyttävää

Ja se lienee myös pääsyynä laiminlyöntiini. Siis Liskolandian laiminlyöntiin ja teidän, rakkaani.

Nyt on päällimmäisenä Naistenpäivänmessut, joita leijonalaumani kanssa olemme rakentaneet.

 Kansainvälisenä naistenpäivänä ei enää juhlita naista, ei naisen asemaa eikä oikeuksia. Tänään naistenpäivä on alennettu ystävänpäivän ja äitienpäivän markkinavetoiseen kastiin. Kaupallisuuteen.

Kun ensimmäiset rohkeat naiset nousivat esiin  ja naistenpäivää alettiin viettää joltisenkin kapinahenkisenä naisten aseman kohottajaa, tekivät esiäitimme suuren työn, jota meidän ei ihan heppoisesti toimittaisi tärvellä kaupallisuuden alttarilla.

Mutta niin vaan on. Vain muutamissa postsosialistissa maissa naistenpäivää juhlitaan ja kunnioitetaan alkuperäisen arvon mukaan.

Kuka enää muistaa että vuonna 1975 vietettiin YK:n kansainvälistä naistenvuotta ja naistenpäivä, maaliskuun kahdeksas sai virallisen aseman ”Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivänä”?

No eivät nämä meidän Naistenpäivänmessutkaan kaupallisuudesta juuri poikkea. Järjestämme silti tuolloin sellaisen "naisilta naisille" tapahtuman. Mukaan on lähtenyt reilusti yli kaksikymmentä naisyrittäjää tuotteineen ja palveluineen. Mukaan on lähtenyt myös Hämeen tanssiopisto nuorten tanssijoidensa esityksillä. Oikea makupala maalaistapahtumassa tulee olemaan muotinäytös jossa esitellään niin paikallista kjuin kansainvälistä suomalaista suunnittelua ja osaamista. Muotikonsultti Leena Sarvikin tulee mukaan. Muotia esittelevät loppilainen Kartanoputiikki, nuoruudenystäväni Riitta Sandrenin Willana Oy ja nahka- ynnä pellavavaatteita luova Naturelli Verstas tuosta naapurikaupungista. Hassua, mutta en mitenkään löytänyt heidän kotisivuaan, pelkkiä kuivia yritystietoja vain. Mutta olen niitä kamppeita livenä nähnyt,  ne on siis tultava tänne Lopen -liäisiin itse tutkimaan.

Nämä pirskeet siis entisessä kotikylässäni (Läy)-liäisissä, Seuralassa, maamesseuran talossa, jota nykyään hallitsee Läyliäisten maa- ja kotitalousseura.

Ja sitten on tuo Sakari Pälsi.
Et muka ole kuullutkaan? Pöh. Kai sentään Fallesmannin Arvo on tuttu? No johan on. Tässä lievä linkki.

Meillä täällä Lopella pidetään Pälsiä suuressa arvossa, Hän oli tunnettu ja innovatiivinen kansatieteilijä, arkeologi, tutkimusmatkailija, valokuvaaja, kirjailija ja paljon, paljon muuta. Kirjastomme kulttuuri-monitoimisali on nimeltään Fallesmannisali. muun muassa. Pälsi-vainaan hauta on vanhankirkonmäellä, siinä Santa Pirjon kupeessa. Matkailu- ja "pyhiinvaelluskohde".

Noh. Tämän pitäjämme suurmiehen syntymää on tavattu viiden vuoden välein täällä juhlistaa. Tänä vuonna ovat vuorossa 130-vuotiskekkerit. Niiden kunniaksi ollaan viimeinkin perustamassa Pälsi-Seuraa (kirjoitusasua ei ole vielä päätetty). Ja se perustaminen on määrätty tapahtuvaksi Pälsin syntymäpäivänä, heinäkuun yhdeksäntenä.


Kaikkea muutakin mielenkiintoista on taas tekeillä, kevät on jo niin pitkällä. Mieleni pullistelee ideoita ja hauskuuksia, joiden toteuttamiseen tarvitsen kyllä terveitä (fyysisesti) apuvoimia. Niitä on mukavasti ilmaantunutkin, mutta itse ideoista tuonnempana. Sitten kun ne ovat aikeissa muuttua todellisuudeksi.

Nyt alan hiljentyä lepoaikaan. Huomenna on vain yksi juttukeikka ja sitten menen ostamaan uudelta viinakaupan tädiltä pullollisen jotain hyvää punaviintä. Se uusi viinakaupan täti muutti eilen tähän meidän taloon ja tuntui ensitapaamisella oikein mukavalta.

Niin, McGyver meni töihin. Oikeisiin töihin, ei millekään yhdeksän euron turhakkeelle. Sekin on kiitosrukouksen paikka.

Ja samalla vauhdilla kiitämme yhdessä saamaamme varjelusta ja armoa, kaiken koettelemuksen keskelläkin. Herra on suuri.

Edit Piaf: Mä näin äsken vielä yhden kirjoituskukkasen, jossain kohtaa lukee "kjuin", mutta sanoin Liskikselle että antaa olla, kun ei se sitä löytänyt uudelleen. Löydätkö sinä?