Hiipuvaa Sunnuntaienergiaa

Tänään on uni maittanut. Totisesti!

Fibromyalgikot tietävät että nämä murrosvuodenajat ovat pahoja. Siihen kun vielä lisätään atopia, astma ja siitepölyallergiat, on selvää että näinä aikoina olisi kiva olla jossain ihan muualla. Vaan kun nyt ei pääse lentäen riittävän pitkällä, eikä se meikäläiselle ole muutenkaan suositeltavaa, oikeastaan tykkänään kiellettyä, on parasta pysytellä sisätiloissa ynnä napsia kaikenlaisia nappeja just niin paljon kuin lääri on määrännyt.

Tästä suloisesta vuodenajasta huomilatta ... kappas vaan, tällaisia virheitä tulee tänään.... siis HUOLIMATTA on muutamat hommat hoidettava.

Kävin sunnuntaina viran puolesta paikallisten reserviläisten 50 vuotiskekkerissä kuulemassa onnitteluja ynnä puheita ja muuta hengenkulttuuria. Olivat oikeesti ihan kivat juhlat. Vaikka väki oli pukeutunut mustiinsa ja kunniamerkkeihin, ilmassa väreili rento ja iloinen henki. Se on kyllä hyvin luontaista loppilaisille.

Ehtopäivällä oli vuorossa energianlataussessio. Vuotuinen Kultakurkkukisa. AAAH! Miten voinkaan nauttia pentujen kanssa pulaamisesta. Pizzalle porhalsi jälleen viitisentoista mukulaa, muutamilla vanhemmat matkassa. Kolme tuntia hurahti huomaamatta lauleskellessa, väliin yhteisestikin.

Ruusujen määrästä saa selvän itse kunkin sijoituksesta.
On muuten lupa tämän kuvan julkaisuun. Sama tulee paikallislehteen...

Uusi Kultakurkku saatiin aikaiseksi ja kaikki olivat nii-in tyytyväisiä.

Tällaisilla niitä pentuja lahjottiin.
Kunniakirjat on vaan toimitettava jälkijunassa,
kun paikalla ei ollutkaan paperiin painettuja allekirjoittajia.
Se on vähän sellaista noitten aikuisten kanssa...

Eilinen maanantai meni taas kirjoittaessa, tällä viikolla piha- ja puutarhanumero. Viimeiset rustasin aamutuimaan. suurin piirtein samaan aikaan kun hitaimmat lepakot horjuivat päiväunille.

Meillä on taas vaihteeksi pieni koululaiskuljetushässäkkä täällä. Markkinaoikeus kumosi kesäisen sivistyslautakunnan päätöksen, kun olivat valinneet tarjouspyynnön vastaisen liikenteenharjoittajan. Siitä tietenkin seurasi valitusta ja kantelua ja vastavalitusta ja toimenpidekieltoa ja sen purkamisvaatimusta ja....

... ja maanantainaamuna oli kummastuneita kakaroita pitkin pysäkeitä ympäri pitäjää ihmettelemässä että mennäänkö tästä kouluun vai ei. Oli tuo tiedottaminen taas jäänyt "jonkun " hoidettavaksi.

Olihan tieto muutoksista hyvissä ajoin ihan selvällä suomalaisella kapulakielellä löydettävissä kuntawebistä, pöytäkirjasta, asianomaiselta sivulta. Tokihan sen jokainen osaa sieltä etsiä käyttöönsä. Eikö?

Ikävää tässä on myös se että viisi loppilaista kuljettajaa jäi kertaheitolla työttömäksi tämän virheen ja valitusjupakan vuoksi.

Olen taas kerran sitä mieltä, että jollei sitä perustuslakituomioistuinta saada tähän maahan, olisi ainakin perustettava valtakunnanihmettelijän virka. Ja sama kunnallispuolelle, Jonkunhan on näitä päättäjiämme ruvettava vahtimaan.

Yönukkuminen ei siis ole oikein onnistunut vinkumisen kutinan ja särkyjen vuoksi. Tänään puhti loppui ihan totaalisesti tuossa puoliltapäivin. Siitä asti olen vetänyt unta palloon, vaikka kylälehti on vielä pahasti vaiheessa. Ei auta. Nukuttava on joskus, vaikka pastillien voimin. Muuten menee sekä kroppa että vallankin nuppi pahasti sekaisin.

Vielä mukillinen teetä ja pari nappia perään, huomenna on mentävä kuukausikauppaan.

Kiitetään iltarukouksessa Herraa tästä päivästä ja kaikesta mitä olemme saaneet. Sekä hyvistä että pahoista asioista. Kaikilla on oma tarkoituksensa.

Öisiä mietiskelyjä

Lehmiä, lunta, räntää vai tuhkaa?

- Mitä ihmettä sä täällä teet?
- Mä kutitan.
- Aha, oliko äsken ukkonen?
- Miten niin?
- No kun tuntui että salama olis välähtäny
- Jaa, siellä sataa lehmiä.
- Otiksä niistä kuvan?
- No kun koira halusi pissalle, mutta se pelästy niitä lehmiä ja pakitti sisälle.
- Otiksä niistä kuvan?
- Mistä?
- Niistä lehmistä.
- Mistä lehmistä? Siellä tulee lehmänkokoisia hiutaleita.
- ONKO SIELLÄ UKKONEN VAI KÄYTITKÖ ÄSKEN SALAMAA??!!
- Jaa, njuu, otin mä pari kuvaa, mutten ole kattonu onnistuiko.
- Ajattelitko tulla vielä nukkumaan?
- Joo, kohta.... siellä on kuumaa vettä...
- Tuletko vai et?
- Tulen, tulen, kunhan noi lääkkeet vaikuttaa (ataraxia ja kestineä), aamulla pitää herätä ajoissa... ainakin yrittää.
- Hfymph!


Se vuokraisäntä tuli tänään käymään ison paperinipun kanssa. Meillä on taas kaikki paikat täynnä pahvilaatikoita, sekä tyhjiä että täysiä. Ja jätesäkkejä. Ja niitä kirjanyssäköitä.
Päädyin sellaiseen ratkaisuun että, koska nuo kaksi kukonpoikaa eivät mitenkään tule toimeen keskenään eivätkä suosiolla sovi samaan tilaan, McGyver saa pysytellä poissa koko tapaamisesta. Ja pysyi myös. Eikä vuokraisäntä sitä kysellyt.

Yllättävän sukkelasti löytyi yhteinen sävel, jonka tahdissa laadittiin kaikenlaiset kuitit ja loppulaskelmat niin ettei kukaan ole maksamassa eikä saamassa mitään keneltäkään. Jopa moneen kertaan mainitut viat ja hankaluudet talossa olivat kiinnostavia, ja "nehän pitää korjata, tilaatko sinä sen vai minä?" Kehtasikin kysyä, nyt kun vuokrasopimus on päättymässä, ei samat ongelmat kiinnostaneet viime kesänä laisinkaan.

Allekirjoitettiin sentään uusi vuokrasopimus kesäkuun loppuun, en tahtonut pitempään tässä porukassa. Ennen muutan majani ja väkeni vaikka kunnan vuokrakämppään, vaikka ne ovat täällä Lopella kovin kalliita ja huonokuntoisia.

Vastareaktio oli sen verran tuhti stressin laukeamisineen että kutsuin itseni Margaretin luo kylään, konjakille sekä tekemään juttua vuoden aikana tehdystä mittavasta piharemontista. Muuttivat viime kesänä savisen nurmikon kivipuutarhaksi. Ensi viikolla on nääs piha- ja puutarhateemanumero.

Muilta osin aika on mennyt näpertäessä kylälehden taittoa. Se on aika haastavaa näkövammaiselle. Mutta väitän että siitä tulee taas hyvännäköinen ja kiinnostava.

Taidan vetäistä vielä mukillisen teetä ja kokeilen sitten uudestaan nukkumista.

Suden hetki

Täällä taas valvoskelen.

Olen ollut kohtuuttoman väsynyt jo pitkään. Vaikka siis olen lomaillut.

En ole koskaan oikein oppinut virkistävien päikkäreiden ottamista. Tänäänkin, öööö, siis eilen nousin kohtuuttomaan, neljän maissa, aikaan ja laskeuduin alakertaan sytyttelemään tulia.

Aamukahvin painikkeeksi tiskasin ja panin taikinakoneen hurisemaan. Ihan vaan tein litran sämpylätaikinan. Pesin saunan ja vessan. Kävin putsaamassa pihan. Ei, ei täällä mitään lunta ole satanut, Roosa on ottanut ikäväksi tavakseen käydä toimittamassa kaikki tarpeensa ihan pihapiiriin, niitä kellertävän ruskeita tuotoksia viskoin pellon puolelle. Lorvailin koneella. Valmistelin kahta lehtijuttua tämän viikon läpyskään. Mitään valmista ei tullut.

Sitten väsyttikin ihan vietävästi. Oli kivuttava yläkertaan pötkölleen. McGyver minut sieltä puoli kolmen maissa houkutteli alas ja vähän heräilemän. Oli minun vuoroni kipaista kaupassa.

Kauppareissu olikin taas juttu. Ohitseni hurahti maasturi, välläytti jarruvaloja, sitten lävähti peruutusvalo. Jaaha, taas on kyläpäällikkö jättänyt jotain tekemättä, arvelin. Oikeassa olin. Hiihtoasuinen setä sieltä kömpi sen kummempia esittelemättä valittamaan uimarannan huonosta kunnosta. Juu, olen tietoinen asiasta. Kokonaisen valitusvirren kuuntelin, oikein viiden vuoden ajalta. Miten hän oli karsinut lepikon, ja miten kunta oli luvannut sitä ja tätä ja miten oli JP:n kanssa kunnostanut laiturin ja venevalkaman. Miksei kyläyhdistys hoida asioita???!!!

Siksei kyläyhdistys hoida asioita, että uimarannat kuuluvat teknisen toimen alueelle. Siellä on henkilökunta, jonka rannoista kuuluu huolehtia. No, miksei kyläyhdistys voi talkoilla tehdä mitään? Tuohon heitin vastakysymyksenä että kuinkas suuri talkooporukka sinulla oli siellä puskasavotassa? Vastaus: ei täällä talkoot ketään kiinnosta. Totesin, että siinä oli vastausta riittämiin takaisinpäinkin. Ja muistutin seuraavasta kyläsuunnitelmaseminaarista, jossa tätäkin asiaa käytännön tasolla ruoditaan. En minä ole kiinnostunut kyläyhdistyksestä. Tuli napakka vastaus.

Kyläpäällikön korutonta arkea.


Kaupasta sain kaiken mitä pitikin.

Nyt en ole jaksanut Tyttiä jahdata kameran kanssa. Mutta sen kerron, että likka on kovasti kasvanut ja alkanut osoittaa perin persoonallisia piirteitä. Tänään se oli varastanut McGyverin pakista ensin pikkuisen ruuvimeisselin ja kuljettanut sen työpöytäni alle.Ilmeisesti liian himpula, koska seuraava oli jykevä talttameisseli, joka sittemmin löytyi sohvan alta. Sitä neitiä pitää väliin kuljetella kassissa piitkin kämppää. Toinen mieluinen matkustustapa on mamin yöpaidan helmassa, ikään kuin pussissa, kuin kengurunpoikanen ikään.

Onerva on taas härillään. Sillä on siis huima. Paha huima.

Se väliin pääsee varotoimista huolimatta luikahtamaan pihalle jossa se kovaan ääneen huutelee kylän kolleille: huhuuu, pojat, Onsku täällä, tulkaa auttamaan! Huhuu! McGyverin kauhistutti tänään kohtalaisen kookas metsäkissa. Arviolta kahdeksan-yhdeksänkiloinen järkäle. Komea kuin mikä. Mutta ihan järjettömän suuri kollinroikale. Aivan liian suuri Onervalle. Kun se edellinenkin poikiminen meni hengenvaarallisesti myttyyn. Ja Onsku painaa edelleen sen reilut puolitoista kiloa. Olisi nyt odotellut vielä pari viikkoa. että olisi päässyt lääriin ja melkein neidiksi. Katsotaan kuinka tässä taas käy.

Nuo naiset tuolla ehdottelevat preesenstapaamista. Eipä oikeastaan hassumpi idea. Minä mieluusti voisinkin kutsua halulliset neilikka rinnuksissa ja sanomalehti kainalossa vaikkapa Riihimäelle. Sehän on sellainen passeli isompi asema. Eikö? Het kesällä, kun kylälehti on pässyt painoon. Jookosta?

Nyt taitaa olla paree että lakkaan löpisemästä, kun ei tuota asiaakaan niin ole, pelaan pari peliä ja yritään sitä nukkumista. Kahdeksalta pitäisi olla taas kahvinkeitossa. Pari haastattelua ja sovittelun käynnistys olisi päiväohjelmassa.

Kesällä kerran

Kyllä. Tiedän että otsikko on tänään vähän synkeä.
Mutta niin olen minäkin. Tai en oikeastaan synkeäkään, poissaoleva, haluton ja tylsä pikemminkin.

Viime yö meni valvoessa. Valvoessa ja pyöriessä nihkeissä lakanoissa ja kun uni hetkeksi livahti messiin, oli ohjelmisto niin kurjaa että tuota pikaa tärähdin hereille ja silmät selällään haukoin henkeä.

Siis täällä on kesä parhaimmillaan. Eivätkä helteet ainakaan kohenna oloa. Vasemman jalan pottuvarvas ja päkiä ovat turvoksissa kuin olisin sen kohdan tujauttanut kunnolla kiveen. Oikea kyynärtaive on täynnä kivuliaita kystia, samoin molemmat polvitaipeet. Jälkimmäisistä sentään tiedetään mitä ne ovat.

Kesämasennus iski sitten tosissaan tänä vuonna, taisi olla ovi rakosellaan vähän liian kiireisestä ja rasittavasta talvesta. Nyt vaan hiippaillaan varovaisesti kuin ohuen jään päällä, välttelen kaikkea rasitusta, paikoin ihmisiäkin. Koiran kanssa käyn ani varhain aamulla ulkosalla tai sitten yön hämärinä hetkinä, jolloin mahdollisuus kuolevaisten tapaamiseen on vähäisimmillään. Ja nukun silloin kun uskallan. Viime vuonna oli ihan samanlaista. Ja taisivat olla edellisetkin kesät.

Mutta samanlaista oli myös parvekkeellani.

Tai ei sentään ihan.
McGyver väkästi taas uudet tellingit roikkuville kasveille.
Niihin yritän nyt parhaani mukaan ylettää.

Lämmintä piisaa, siksi pysyttelen päiväsaikaan pimennossa kuin lepakko.

Susikairan Akka pyysi Edit Piafia laittamaan tähän kohtaan varoituksen.

Siispä Edit Piaf taas varoittaa herkkähermoisia ja herkkävatsaisia seuraavasta kuvasta. Saattaa aiheuttaa muillekin mm. unettomuutta.

McGyverilta loppuivat kädet kesken parvekehommissa ja iskuporakone tulla tupsahti suoraan varpaalle. Se joko on murtunut tai ei, äkäiseltä näyttää ja on takuulla kipeä. Mutta mitenkäs murtunutta varvasta muka hoidettaisi, ei mitenkään. Se siitä aikoinaan paranee. Kai.

Sunnuntaina pitäisi sen verran uskaltautua ihmisten ilmoille että matkaisi kunnantalolle pohtimaan vasemmistoliiton nykytilaa paikallisesta vinkkelistä. Luultavasti menen, mutta arvatkaapa vaan huvittaisiko.

Mutta maailma rullaa radallaan, vaikka oma mieli huitelisi saturnuksen kuissa.
Muuten menee mukavasti, olenhan kuitenkin Taivaan Isän täysihoidossa.

(Tämän toivotuksen oli Nurkkalintu laittanut Paraskevalle. Minusta se oli niin hienosti sanottu, että lainasin sitä oitis)

HYvää yötä ja huomenta

Hyvää maanantaiaamua vaan kaikille.

Samoilla silmillä tässä keikutaan millä eilisaamunkajoa katsottiin. Laskeva kuu joten kuuhulluudellakaan ei pitäisi olla syytä valvomiseen.

Eilen oli kyllä vähän puuhaa ja alkuillasta pitäjän vasemmistolaisten linjakokous (heh heh, eikös kuulostanutkin komealta?) kunnantalolla. Palaveri oli antoisa, joskin moni ajankohtainen kysymys ja ennen kaikkea pakollisten säästökohteiden löytäminen juoksutti aivosoluja hyvän tovin. Tapetilla on myös kiireellisiä toimenpiteitä vaativia asioita eikä vähiten sosiaali- , erityisesti ennaltaehkäisevän lastensuojelun piirissä. Mistä rahat ja mistä vielä voisi tinkiä? Se on lamanaikainen peruskysymys johon aina ensimmäiseksi otetaan apuun aivan väärät toimet. Ensimmäiseksi leikkuriin pääsevät koulutoimi, kirjasto ja muu sivistyspuoli. Seuraavaksi käsittelyyn yleensä on tavannut nousta perusturva ja sen vaatimat lakisääteiset työt. "huostaanottoja on liikaa, niitä pitää vähentää", "jättäkää tänä vuonna ostamatta vanhainkotiin kylpyjakkaroita", säästäkää siinä, säästäkää tässä...

Samaan aikaan kaavoitetaan innolla uusia asuinalueita, rakennetaan niihin kunnallistekniikkaa ja odotellaan josko ostajia ilmaantuisi. Tonttimaatakin pitää ostaa sieltä ja tuolta, se on panostus tulevaisuuteen.... Ja samaan aikaan huutavan pahoinvoiva nuoriso nousee kapinaan toisella puolen pitäjää ja terrorisoi kyläänsä äänekkäästi ja antaumuksella.

Tässä kunnassa on perinteisesti pidetty budjetoituja rahoja niin tiukkaan korvamerkittyinä että tarkoituksenmukaiset ja järkevät sisäiset siirrot tuntuvat olevan tykkänään poissa laskuista. Hallintokunnat varjelevat kaksin käsin budjetin suomia numeroita joita rahaksi luulevat ja murisevat pahasti jos selvän ylijäämän siirtoa edes uskaltaa joku esittää. Ei! Meidän rahat! Ja kun rahaa jäi noin paljon tähteelle kun niin reippaasti säästettiin, niin rakennetaanpa vaikka yritystalo ja ostetaan vielä pari mukavaa plänttiä kaunista luontoa järvenrantoineen, ihan vaan sijoitukseksi pahan päivän varalle. Kun niin säästetään.

Annahan katsoa kuinka tässä käy. Meidän kunnassamme ainakin äänestäjät selvästi olivat tympääntyneitä aiempaan menoon kun viime syksyn vaaleissa kaksi kolmannesta valtuustosta meni vaihtoon. Kannattaisikohan meidän kaikkien ottaa siitä jotain opiksi?

***

Tuossa neljän maissa ajattelin kuitenkin käydä pötkölleen, ainakin vähäksi aikaa, viimeinen lehtijuttukin valmistui oikolukua vaille valmiiksi. Piti vaan käydä äkkiä pissilässä.... Rappukäytävästä kuului kummallista ääntä. Ensimmäiseksi tuli mieleen että joku talomme juopotteluun taipuvaisista oli tyhjennyksellä vika paikassa mutta kun lorina vaan jatkui ja jatkui, ikään kuin itse Austin Powers olisi ollut asialla pyysin McGyveriä tutkimaan asiaa (olemme siis molemmat valvoneet). Tulvahan siellä käytävässä oli. Hiljattain taloon muuttaneen perheen oven alta ryöppysi vettä. Paljon vettä.

Siinä vaiheessa kun perhe sieltä tulvan alta oli saatu hereille ja huoltomies hälyytettyä kello olikin juur niin paljon ettei toimittanut mennä lähellekään sänkyä.

Minä jatkan sitä haastattelukokonaisuutta siitä mihin alkuyöstä jäin, McGyver painui paklaamaan makkarin seiniä.

Sen sanon että kaunis päivä on tulossa. Auringonnousu on todella kaunis.
Ja kahvi on hyvää, näin aamutuimaan.

Terve toverit!

Täällä ei mitään uutta.
Olen koko ikisen päivän istua turottanut tässä koneella ja pelannut mahjongia. Sen unohdin mainita addiktioistani.

Eilen oli ihan samanlainen päivä paitsi että kuntamme ympäristöpäällikön piti tulla yhdentoista rippeissä tuomaan papereita allekirjoitattaviksi. Tuli myös.
Arvatkaas vaan olinko yhtäåän hereillä kun ovikellomme ryhtyi haukkumaan?
Oikein! En ollut. En hereillä enkä varsinkaan tajuissani.

Yhtäkkiä havahduin suunnattoman vihaiseen murinaan joka tuntui tulevan Baskervillen koiran kurkusta. Roosahan se vaan oli mutta hermostui ovenkoputuksesta kun mami oli ihan unessa, siis puolustuskyvytön ja kokonaan koiran vastuulla. Lopulta raahauduin olohuoneeseen tukka pystyssä kuin entisessä libressemainoksessa, sentään kylpytakkiin pukeutuneena. Minä kun en häkelly kuin kehuista en ollut moksiskaan ja sutaisin hyvinkin toista kymmenta nimmaria virallisiin papruihin, joiden myöntämillä luvilla mökkiläiset sitten saavat pykätä uusia torppia Lopen metsiin. Tärkeää ja vaikutusvaltaista puuhaa. Totisesti.

Olenhan nyt toki vähän puuhastellut. Olen arkistoinut papereita. Kyllä luit oikein. Kyläpäällikkyyteni (toivottavasti) päättyy maaliskuun lopussa ja tuumin laitella rakkaat paperipinoni mappeihin ja joutavat lappuset ja, taivas tietää minkä tähden, säilömäni vuosikerrat paikallislehtien numeroita paperinkeräyksen. Osa papruista pitää kyllä käyttää vaikka kunnantalolla silppurin kautta ettei käy niinkuin eräille potilas- ja verotiedoille briteissä.

Prosessi on hieman kesken. Lupaan kautta kiven ja kannon että otan kuvan häpeällisestä hyllystäni kun kaikki lippuset ja paragrafit ovat paikoillaan oikeissa mapeissa. Lupaan, ja jos sanani syön mörökölli minut vieköön!

Odottelen tässä hiusteni kuivahtamista suihkun jäljilta. Tein myös kasvo- ja käsikuorinnan. Ynnä asiaankuuluvat voitelut ja naamanvenytykset. Huomenna kun pitää taas näyttää vähän enemmän ihmiseltä kuin pidän kotioloissani tapana. On siis sovittelu. Tällä kertaa puhelin- sellainen. Toinen osapuoli on näilläkulmin ja toinen kaukana Kainuussa. Kaipa se menee siinä missä muutkin. Täytyy tunnustaa ettei minulla vielä ole minkäänlaista hajua tapauksen luonteesta, sekin selviää huomenissa.

Harley Parkinson lähtee huomenna huoltoon. Saan sieltä toisen tapauksen lainaksi siksi aikaa että huollon miehistö (naisisto?) on lominut kylläkseen ja entrannut rollikseni entistä ehommaksi. (olen monasti pähkäillyt sitä minkälainen on eho? Kävin ihan googlessa asti, kaikenlaisia muita ehoja löytyi mutta ei juuri sitä entistä ehoa.)

Lääkkeet on otettu, lipittelen vielä parin pasianssin verran unettoman yöteetä ja painun pehkuihin. Siellä minua odottaa Tom Clancy joka on juuri pamauttanut puolet New Yorkista taivaan tuuliin uuden vuodenaattona 1999....

Herra siunatkoon teitä.

Tylsääkin tylsempi innoittaja

Kaunis taulu, eikö totta? Anne-Karhu tuon lykkäsi.

Ollessani vielä blogistanian porstuassa kyttäilin kateellisena muiden blogien kunnareita ja tunnustuksia ja haikailin että miten ihmeellisiä ne ovatkaan ja kylläpä on komeaa. Ja miten painavaa asiaa bloggaajalla on ollutkaan kun noin paljon tulee tunnustusta.

Tänään katselen omaa kunnaripinoani, en suinkaan kateellisena, vaan ylpeänä ja kiitollisena. Ylpeänä itsestäni että olen saanut aikaiseksi uskaltautua ihmisten ilmoille, vaikkakin virtuaalisesti, omien hyvinkin yksityisinä pitämieni juttujen kanssa. Olen neljän kuukauden aikana oppinut käsittelemään sisäisiä mörköjäni aivan uudella tavalla. Olen oppinut järjestelemään tuntemuksiani. Olen oppinut ja uskaltautunut tuntemaan. Ihan niinkuin ihmiset ikään. Olen oppinut olemaan huomattavasti rehellisempi itselleni ja sitä myötä kanssakulkijoilleni. Olen saanut vahvistusta uskolleni, olen rauhallisempi ja jopa tasapainoisempi. Toisinaan.

Toisaalta on kyllä käynyt niinkin että olen joutunut tiukkoihin keskusteluihin itseni kanssa useammin. Olen joutunut vastakkain pelkojeni ja heikkouksieni kanssa. Olen joutunut nenäkkäin elämässäni vallitsevan todellisuuden kanssa. Olen joutunut punnitsemaan koko elämän kirjoani aivan uudella tavalla. Olen myös joutunut nöyrtymään itseni edessä. Suojaukseni on pettänyt jo moneenkin kertaan. Nyt ei auta enää muu kuin tarttua tosissaan käsittelemättömiin asioihin ja lähteä niitä penkomaan kaksin käsin, ehkä etsin kuitenkin vielä uuden shrinkin avukseni.

***

Kello on yhtätoista yli kuusi tiistai-iltana. Istun yöpaitasillani heräämiskahvin voimalla päivittämässä blogiani. Tästä nokkelampi jo hoksakin että elimistöni on taas kerran livahtanut aivan eri aikavyöhykkeelle kuin ympäröivä maailmani.

Eilen ehtoolla tuli se odottamani syysmyrsky. Sähköt olivat poissa jonkusen tunnin vilahdellen väliin päälle, ikäänkuin kokeeksi. Kotona oli kaunista. Meillä poltetaan pimeänä vuodenaikana kynttilöitä ja varsinin tuikkuja joka paikassa. Sähköttömyys ei siis siltä osin poikennut normaalista. Mutta sitten olisi pitänuyt saada teetä. Kun oli kerran pimeää, sateista ja myrskyä. Ja olisi pitänyt päästä Testbedilta katsomaan myrskyn ominaisuuksia ja etenemistä. Ja tuulen voimakkuutta. Olisi myös pitänyt kirjoittaa lehtipuffi tämän viikon julkaisuihin. Mutta kun ei ollut sitä sähköä. Sitten piti lukea. Kynttilöiden ja ledien valossa.

Vaikka kello tikitti aikoja eteenpäin ei uni tietenkään ottanut kuuleviin korviinsa. Piti odottaa sitä mahdollista sähköä. Aina kun valkeus tuli kävin kiehauttamassa teevettä jota sitten pimeinä väleinä kynttilöiden lepattavan valon säestyksellä nautiskelin.

unettoman yötee:

1 osa salviaa
1 osa kuivattuja vadelmanlehtiä ja kukkia
1 osa siankärsämöä
1 osa timjamia

1 osa minttua

Ennen pitkää myrsky puhkui itsensä pohjoiseen ja jätti eteläisen Hämeen rauhaan palauttaen hiljaisuuden ja valot. Ja koska tuli valo, tuli myös sähkö. Siis tietokone kiireesti päälle ja sitä puffia laatimaan. Aamuyön hämärinä hetkinä sen sitten postasin paikallis- ja aluelehtiin sekä Radio Hämeesen. Nähtäväksi jää, kelpaako...

***

Kiitän asiaankuuluvasti tunnustuksesta ja otan sen tosissani. Mutta ennenkuin voin jakaa sen uusille blogeille on minun laajennettava reviiriäni.
Toisaalta, luovutan yhden kappaleen Brimille jonka selviytymistarinaa ja kasvamista olen hyvän tovin seuraillut.

Vaalien jälkeen helpottaa?

Helpottaako?
Höpöhöpö, mikään mitään helpota. Kalenteri ainakin on laitoja myöten täynnä kaikenlaisia merkintöjä ja kellonaikoja. On siellä jokunen osoitekin. No, okei tällä viikolla vielä saa elellä hissuksiin... tai hetkinen?
Eiku... joo, tosiaan!

Maanantaina: uusien sovittelijoiden tapaaminen. Riihimäellä. Lehtijuttu ja yhdistyspalstailmoitukset.
Tiistaina: yhdeksänsien Nuorten Halloweenbileiden valmisteluistunto, se on onneksi meillä kotona.
Keskiviikkona: pitäisi olla a) päävikaisten retki Lahteen Hiihtomuseoon ja lounaalle, b) Lopen Vasemmistoliiton syyskokous, se olis kirkolla, tarkemmin sanoen kunnantalolla ja c) Nuopparin valvontahuki ihan tuossa naapuritalossa.

Rasti ruutuun c)

Torstaina: hö? tyhjä? Täytyy olla joku virhe tai sitten olen autuaasti unohtanut jotain.
Perjantaina: Lasten Isin siunaus.
Lauantaina: Ne yhdeksännet Halloweenbileet.
Sunnuntaina: en taida taaskaan jaksaa lähteä kirkkoon.

***

Lapsena minulla oli Erkki Tantun kuvittama sanontakirja. En muista nimeä mutta kannessa rehvasteli ukko piipunnysä suussaan, "Piippulipappa-kirjaksi" sitä nimitin.
Tässä yksi jokaisen kunnon eläkeläisen haavekuva:

Milloin olisin työt tehnyt?
Maanantaina en malttanut
Tiistaina en tietänyt
Keskiviikkona en kerennyt
Torstaina en tohtinut
Perjantai oli paha päivä
Lauantaina pyhän aatto
Sunnuntaina suuri juhla

Kuvituksena pulleamahainen renkipoika hangon vierellä heinäpellolla korsi suussaan ja lakki silmillä. Taattua Tanttulaatua.

***

Tällaista hölynpöyä syntyy kun on menty ajoissa nukkumaan, otettu tarvittava määrä pillereitä ja kapseleita, nukuttu kahteen eri otteeseen ja lopulta noustu ylös, haettu punaviiniä lasillinen, luettu uutiset, pelattu kahta sorttia mahjongia, luettu edellisen päivän tyhjänpäiväinen Iltalaehden vaalinumero ja päivän (edellisen) ilmaisjakelusaalis.
Väsyttää niin vietävästi mutta silmät on seljällään kuin animahahmolla mangasarjiksessa.

Tämä olisi muuten hyvä asento mutta veikkaan ettei siitä ihminen omin avuin irtoaisi...