keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Vappua vartoillessa

Edit Piaf: Hui kun siltä tulikin pitkä postaus! Koittakaa nyt vaan jaksaa loppuun asti.



Juu, kiitos kysymästä, pääsiäisenaika meni oikein mukavasti. Iida ja Mary visiteerasivat pitkäperjantaina, mutta koska Mary on pannut itsensä viroituskuurille Aaposta, ei nuorta herraa päässyt pussailemaan. Vieroituskuurihan tarkoitta tässä nimenomaan äidin vieroittamista normielämään ja Aapon totuttamista itsenäisiin kyläreissuihin. Hyvä tyttö.


Lankalauantai puolestaan hurahti markkinoilla sekä poliittisena eläimenä että toimittajana. Siihen senttarinhommaan menikin valtaosa pääsiäisen vietosta. Kun se tämän viikon läpykkä on täysjako ja teemaltaan puutarhavoittoinen. Ja kukapa niitä ennakkotöitä vaativia juttuja muu kuin minä...

Mitähän sunnuntaina tulikaan... aaa, ai niin oltiin Sirkkaystävän luona pihakatselmus-, syömä- ja juomakylässä koirinemme kaikkinemme. Roosa nautti Sirkan isosta puutarhasta ja intoutui paikoin jopa ottamaan muutaman kymmenen juoksuaskelta. McGyver puolestaan makoili saunanlauteilla useaan otteeseen hautomassa itseään, niin ruumista kuin mieltä. Mutta maanantaina oli krapula. Sekä Sirkan oivallisesta aroniaviinistä että pitkästä auringossaolosta.

Onerva-ystävä, muinoinen opiskelutoveri höökäsi myös maanantaina kylään. Tehtiin vähän työhakemusta ja ansioluetteloa. Hänelle. Minä kun "osaan kaiken ja olen niin auttavainen että...!" Arvatkaa vaan koska viimeksi olen töitä hakenut edes itselleni, saati laatiut mitään luetteloita, CV:stä puhumattakaan. Aika näyttää saiko rouva hakemansa paikan.

Ehtopuolella vielä yksi ottopojista pyyhälsi sielunhoitoon. Hörpättiin pari olusta ja pojat jatkoivat maailmankaikkeuden parantamista kun minä kumouduin maate ja umpiuneen.

Tiistai valkeni aurinkoisena, niin ukona kuin päänikin sisällä. Enpä heti osaa muistaa koska kirjoittaminen on ollut niin hauskaa ja helppoa kuin tällä viikolla. Eilisiltana tuli vielä pikakomennus valtuustoon raportoimaan hyväksyttävää osayleiskaavamuutosta ja päätöstä suhtautumiseen varsin mielenkiintoiseen sote-yhteystyön hoitamiseen, kun naapurikaupunki Riihimäki valtuustonsa toimesta ilmaisi päätöksensä irtautua kolmisenkymmentä vuotta toimineesta terveyskeskuskuntayhtymästä (=kuntatyhmästä). Lukekaa kuulkaa loput huomisesta paikallislehdestä. Jos se ei tule kotiin, tilatkaa. Nimellä sen tiedot löytyy googlesta. (Tai tästä linkistä, jossa on nettimalli viikon 17 pääsivusta.)

Tänä aamuna painoin hyvissä ajoin nappia viimeisen jutun lähettämiseksi ja olin valmistautumassa pikaiseen haastatteluun ensi viikon numeroon, kun kävi ilmi että kylän yksi pizzeriakin meni täyttämään vuosia ja niille oli luvattu haastattelujuttu juurikin tähän nimenomaiseen lehteen. Olin sen kyllä jossain vaiheessa hatarasti rekisteröinyt, mutta en missään nimessä ollut pannut mihinkään muistiin, varsinkaan kalenteriin. No, hoppu tuli, niin tuli juttukin tehdyksi puhelimitse. Paikan omistajan veli ystävällisesti rupatteli kanssani asioista kun itse omistaja kovin huonosti suomenkieltä taitaa. Kosovon albaaneja ovat molemmat. Mukavia ja ystävällisiä ihmisiä. Niin kuin kaikki tuntemeani Kosovon albaanit ovat tähän mennessä olleet.

Aikanaan pääsin keikalta ja kävin kaupassa ostamassa neljä purkkia olutta aikomuksenani ryhtyä konttaamaann pihamaallani. Jossain välissä pääsiäisen pyhinä olin ehtinyt leikata pensaat ja haravoida niiden alta löytyneet ryönät sivummalle odottamaan huoltoyhtiön roskalavaa. Meininki oli siis täydentää tätä projektia, kunnes katse osui kalenteriin. Pah! Illalla valtuustosalissa tiedotustilaisuus, johon myös toimittajaa kaivattiin. Tuskin olin kerennyt siitä tiedosta toipua, kun kävi ilmi ettei kukaan muu ole pääsemässä tämänpäiväiseen veteraanipäivän juhlaan. Minähän tietty pääsin. Pesin mullat kynsien alta kurlasin nieluni ja mätin muutaman mynthonin poskeen (olin tietty jo ehtimyt hörpätä sitä olutta) ja säntäsin (kyydillä sentään) ensin kappeliin hartauteen, sieltä saknarihaudoille ikuistamaan seppeleenlaskkua ja taas kyydillä Loppi-saliin itse juhlaan.

Onneksi pääsin näihin rientoihin. Lopella nähkääs osataan järjestää juhlia. Olivat juhlalliset, arvokkaat ja uskokaa vaan, viihdyttävät. Tunnin mittaisen tilaisuuden päätteeksi harvalukuinen yleisö kajautti komeasti Maamme-laulun Lopen Veteraanikuoron toimiessa esilaulajina. Tällaisista tapahtumista on ilo kirjoittaa muillekin kuntalaisille!

Mutta kuulkaa, yhden asian joudutte lupaamaan: Älkää missään tapauksessa kertoko näistä Hannille! Se muuten minut taas moittii pahanpäiväisesti. Olkaa niin kiltit. Pllliiis!, sanoi Roger Rabbitkin aikoinaan.

Ai miksei saa kertoa? No siksi että vasemman jalan kongon-rosamunda muuttui ostaran kokoiseksi, iskias innostui jumittamaan koko alaselän ja oikean kintun ja fibromyalgia on muuten vaan vironnut kevääseen. Joka vuotinen juttu, mutta silti.

Kuulkaa minua säväytti unohtamani virrenpätkä:

Jos sairastut tai työstä
joutuisit luopumaan,
ei epätoivoon syöstä
saa päivä vaikeinkaan.
Laupias Isän käsi
on avoin hädässäsi.
Iloitkaa Herrassa!

Virsi 330:4
Suomalainen arkkivirsi 1683,
Virsikirjaan 1686
Uud. Pentti Jaakko Ignatius 1724

Joissakin virsikirjoissa maininta myös myöhemmisä muokkaajista.

torstai 21. huhtikuuta 2011

Kiirastorstai

Vielä tovi valmistautumista ja hiljentymistä. Huomenna on pitkäperjantai, kristikunnan uhrauksen päivä. Päivä jolloin syntyi loppuun kulunut, mutta ah, niin helposti käyttöön otettava fraasi: pesen käteni. Päivä, jolloin Jeesus Kristus, Jumalan poika ristiinnaulittiin suurena rikollisena. Päivä jolloin fariseukset juhlivat saatuaan pois tieltä yhteiskunnan vihollisen. Vihollisen joka ravisteli silloista yhteikunnallista järjestelmää. Vihollisen joka julisti rakkautta. Vihollisen joka kohotti heikon ja köyhän. Vihollisen joka lupasi pelastuksen.

Nyt pari tuhatta vuotta myöhemmin emme mekään tunnista tilannetta, joka on niin kovin yhtäläinen Jeesuksen aikojen kanssa. Osaammeko rakastaa? Osaammeko antaa anteeksi?

***

Mutta minäpä olen ylen yllättynyt. Muutama päivä sitten avattiin Lopen Nuorten Tuen profiili Facebookissa. Nyt se vietävä on tukkeessa, kun kaveriryntäys oli niin valtaisa. Ihan totta! Tänään tuli asiaan pelastus, kun muudan entinen kyläläiseni (sieltä _liäisistä) ilmaisi halunsa auttaa ja tehdä LNT:n sivun. ANnoin tietenkin luvan ja nyt se untuvikko on siellä :http://www.facebook.com/pages/Lopen-Nuorten-Tukiyhdistys-ry/161306273929272

Lopen Nuortentuki Ry on siellä vielä tovin entisessä mallissaan, mutta nyt on houkuteltava kaikki kaverit tykkäämään uutta sivuamme.

Jo viisi vuotta (toukokuussa) tämä konkaavi on epämuodikkaana räpistellyt ja tehnyt hommia mitöttömällä miehityksellä. Ja Nyt on tunku niin valtava, että jo alkeellisenkin tilastomatematiikan nojalla luulisi sieltä löytyvän preesensaktiivejakin.

Tervetuloa vaan tykkäämään kaikki lukijani, erityisesti loppilaiset. Veikkaan nääs ettei Kokkolasta, tai Oulusta tai Kuusamosta tai edes Helsingistä, Littosista tai niiltä nurkilta ihan äkkiä osallistuta niin kerkeästi.

Meillä on ensimmäisenä hommana uudistaa sääntömme, jotka ovat verraten kankeat ja jostain käsittämättömästä syystä sulkevat nuoret sivuun yhdistyksen toiminnasta. Muutamia muitakin esihistoriallisia juttuja viilataan. Toisekseen meininkinä on pitää ne bändibileet koulujen päättymisen tietämillä. Kerronpa niistä toisen kerran.

Mutta menkää Hiirosen emännän pakeille lukemaan kolmas osa uudesta jatkokertomuksesta "Mökki, mökeistä mökein".

Nyt rauhoitutaan pääsiäiseen, paitsi että minulla se valitettavasti kuluu taas työn merkeissä...

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Jatkokertomus "Mökki mökeistä mökein"

Stansta Muurinsa laidalla aloitti pitkästä aikaa uuden jatkokertomuksen. Tule mukaan jatkamaan tarinaa. Tässä ovat säännöt lyhykäisesti:
- Kopioi ensin edellinen jakso blogisi kirjoitustilaan helpottaakseni oman tekstisi kirjoitusta
- Jatka tarinaa käyttämällä alkuperäistä otsikkoa
- Ilmoita edellisen kirjoittajan kommentteihin uudesta jatko-osasta
- Pyydä seuraavaa kirjoittajaa ilmoittautumaan itsellesi etukäteen, ennen kuin seuraava osa on julkaistu.
- Ota rento asento ja jatka tarinaa kopioimalla tekstin alkuun edellisen kirjoittajan viimeinen kappale.
- Selvä? Muista että olet aina kirjoittaessasi edellisen kirjoittajan armoilla tarinaa ja juonta kehitellessäsi.

Antoisia luomishetkiä!

...-“Tästä lomasta on mennyt vasta kaksi päivää”, hän totesi mielessään ja asettautui takaisin pyyhkeen päälle makaamaan. Aurinko kuivatteli pisaroita iholla ja nainen tunsi itsensä raukeaksi. Yhtäkkiä hän havahtui outoon ääneen. Ihan kuin joku kävelisi pitkin hiekkatietä kengät rahisten…

Osa 2

-Hei, muistatko? Pitkä ja komea, öljytyn ruskeaksi paahtunut blondattu mies asteli rannan hiekansekaista soraa pitkin, rennoin, vähän keinahtelevin askelin.

Nainen hamusi jotain vaatetta bikiniensä peitoksi. -"Onneksi en ollut ihan alasti", hän huojentuneena kiitteli. Vanhat häveliään soveliaat tottumukset istuivat vieläkin tiukassa.

- He-hei? Mikään ei kolistellut naisen muistia, minkäänlaista tuttuuden tuntua ei tuossa miehessä ollut.

- Saanko istua? Mies kysyi ja vastausta odottamatta kyykistyi naisen lähelle kuin aboriginaali, pelkkien jalkapohjiensa varaan.

Vaitonaisuus venyi pitkäksi. Luonnon äänet voimistuivat kohtuuttoman suuriksi, tuntui kuin kevyet järvilaineet olisivat hakanneet laiturin ponttooneita kuin myrskyaallot laivan kylkeä... "Hetkinen, laivan?" Miksi juuri laiva oli tunkeutunut vertauksena naisen mieleen? Äkkiä mieleen tulvahtivat vuosien takaiset tapahtumat entisen puolison syntymäpäiväristeilyltä. Tarkemmin miestä vaivihkaa tutkiessaan ja vaivalloisesti yhtymäkohtaa haeskellessaan nainen ajatteli, ettei voi olla mahdollista näin monen vuoden jälkeen. Ei mitenkään voi!

Historiallisen Titanicin reittiä seuraillut syntymäpäiväristeily seurauksineen muutti lopultakin naisen koko elämän, kaivoi esiin rohkeuden tarttua omaan elämäänsä. Hallita omaa elämäänsä itsenäisenä naisena sen sijaan että jatkaisi puolisonsa ääneenlausumattomilla ehdoilla... Jo ennen kuin lapset lensivät pesästä, nainen oli tyrmistyttänyt sekä perheensä että lähipiirin hankkimalla työpaikan ja saatuaan henkilökohtaista palkkaa, omaa rahaa, oli päätös avioerosta kasvanut orastavasta kuvitelmasta tosiasiaksi. Nainen katkaisi edustusrouvan uransa kertaheitolla, vähät välittämällä miehensä maineesta ja eron vaikutuksista miehen menestykseen. "Tottahan tunnetun ravintoloitsijan on kestettävä skandaalikin" nainen päätti ja skandaalihan siitä automaattisesti nousi. Ei ollut iltapäivälehteä, ei talouslehteä, ei TV:n ajankohtaisohjelmaa joka ei olisi tuota seurapiiritapahtumaa repostellut. "Vaan yllätinpä kaikki, itsenikin, selviämällä kirkkain otsin siitä" nainen usein hymähdellen mietti, ylpeänä saavutuksestaan. Ylpeänä rohkeudestaan hankkia liki viisikymppisenä ensimmäisen työpaikkansa ja alkuun myös menestymällä työssään.

Mutta tuo mies? Miten voi olla mahdollista että ylipäätään kukaan osaisi tulla tänne Piilopirtille, niin kuin nainen oli mielessään alkanut mökkiään kutsua? Ensimmäinen orastava pelon tunne sävähti naisen jäsenten läpi. Vaikka nainen oli omalla nimellään allekirjoittanut vuokrasopimuksen, hän oli kuitenkin ottanut eron jälkeen äitinsä tyttönimen käyttöön, vaikka siitä olikin joutunut maksamaan yllättävän ison maksun. Maistraatissa olivat sanoneet että oman tyttönimen saa ilmaiseksi, mutta muista, vaikka kuinka olisivat suvun nimiä, on maksettava. Siis nimen perusteella ei kukaan hätä olisi löytänyt. Mutta miten? ja KUKA tuo mies oiken on?

Edit Piaf muistin virkistykseksi vinkkaa että ainakin Liskolandiassa on kategoriassa "jatkokertomus" linkkejä tuohon laivatarinaan. Valitettavasti osa blogeista on siirtynyt salasanan taakse ja osa kirjoittajista peräti lopettanut tykkänään, mutta jyvälle näistäkin kyllä pääsee...

Menkääs kuulkaa Minzilään lukemaan jatko!

... jo nyt on jumankauta! tuo alleviivattu on siis se linkki! En käsitä mitä olen taas töpeksinyt täällä.

... Edit Piaf meni jo maate joten minun on itse haukuttava itseäni. Kokeillaanpa josko tuo linkki nyt toimisi ja jos ei toimi, menkää Minzilään: minz2.vuodatus.net.
Voi jestas, että joskus voi olla vaikeeta!!!

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Väsynyt mutta onnellinen

Vanha ja osin loppuunkaluttu fraasi, mutta ah, niin totta tänään.

Minulla on ikioma loistava kansanedustaja. Aino-Kaisa sai huikean mandaatin seuraavaksi neljäksi vuodeksi Arkadianmäelle. Kansan luottamus A(väliviiva)K:aan oli selvä ja mieltä nostattava. Kaikkiaan 4009 ääntä näin suuressa ja repalaisessa vaalipiirissä on mahtava saalis. Eikä tyttö tullut valituksi kaulanmitalla vaan huimalla äänierolla seuraavaan. Onnea Aino-Kaisa! Ja suurkiitos kaikille Aikkua äänestäneille!

Muilta osin vaalien tulos on kyllä järkyttävä! Hallituksen muodostumista on todella jännittävää seurata. Kuinkahan Jyrki-Boy siinä onnistuu, jää nähtäväksi.

Tänään kertaan vielä eilisiltaa ja tuloksia tämän viikon paikallislehteen muiden arkisempien juttujen lisäksi.

Ja minulla on OMA puhelinliittymä ja OMA laajakaistaliittymä ja posti tuo vielä muita heepeleitä mausteksi ensi viikolla. Niin ja sitten on se OMA kotivakuutus, jota ei olekaan pariinkymmeneen vuoteen ollut, kun tässä maassa ei luottotiedottomalle sellaista myydä. On silleen aikas paljon turvallisempi olo.

Täältä tähän tällä kertaa.

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Puhtaat paperit

... ja puhtaat ikkunat. Ne viimeisetkin.

Kongon-rosamundakin alkaa muistuttaa lääkärikirjan ohjeistusta ihmisen alaraajasta.
Vielä on edessä muutamat treffit fysioterapeutin kanssa, mutta sehän on vaan hyvä juttu. Tänään Elina-lääri lähetteen kirjoitti.

Kuopus sen sijaan on ostanut uuden vanhan auton ja koska käytössä ovat minun 70 bonustani, tarvittiin taas äippää. Ja kun soittelin vakuutusasioissa vakuutusyhtiööni sain sellaista palvelua etten olisi osannut toivoakaan. Sen lisäksi vakuutustätsy, Tarkiainen muuten nimeltään, totesi asioiden olevan kunnossa. Kun siis vanha vanha auto on myös olemassa, mutta ei ajossa, piti vanhat bonukset siirrettämän siihen uuteen vanhaan autoon. Ja koska edelliskerralla piti maksaa vuoden vakuutusmaksu ennakkoon, kun ei ollut luottotietoja, ryhdyin tietty kyselemään että minkä verran pitää maksaa ja mistä vakuutuksesta??? Tätsypä sanoi että he aina ihan ensimmäiseksi tarkistavat jo puhelun aluksi luottotiedot ja että minulla ei ole merkintöjä.

MINULLA EI OLE MERKINTÖJÄ LUOTTOTIEDOISSA!!!

Kuulkaa, itku pääsi ja kaikki ihokarvat nousivat pystyyn, niin käsivarsissa, päänahassa kuin selässäkin. Ja rintaa rusensi. Tovin kesti tajuta koko asia. Yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen olen puhdas. Yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen voin hankkia oman puhelinliittymän ja oman laajakaistaliittymän ja oman....
Eihän se tietenkään tarkoita sitä etteikö vielä olisi vajaaksi vuodeksi maksettavaa ulosottoon, mutta ne eivät enää vaikuta luottotietoihini.

Muistatteko kun kutakuinkin vuosi sitten kirosin sitä yhtä edesmenneen yritykseni velkojaa joka oli pantannut saamisiaan ja lykkäsi ne perintään juuri kun oli enää yksi maksu jäljellä? Nyt nekin ovat poissa kuvioista. AAAAH!!!!

En nyt malta muuta, jatketaan vaalien jälkeen, josko senttarinkin vauhti hetkeksi hellittäisi.

Edit Piaf kuiskutti ton korvaan kauppareissulla että nyt kun sulla on luottikset kunnossa, saat vihdoinkin sen kotivakuutuksen.... Ja sitten se soitti uudestaan sinne vakuutusyhtiöön ja siellä vastasi sama Tarkiainen, joka myhäillen teki sille sen kotivakuutuksen... Enkö mä ollutkin viksu!

torstai 7. huhtikuuta 2011

Päivän pläjäys

Ihana päivä! Kerrassaan onnistunut! Aplodeerataan sille.

Vaikka tuo kinttuni aina vaan muistuttaa pottumaasta nostettua kongonrosamundaa, ei asiinä sentään ituja kasva.

Jo aamu alkoi muikeasti, kahvi maistui poikkeuksellisen hyvältä kun sitä jo ennen (hyvin vähän ennen) yhdeksää hörppäilin tietsikan ääressä. Olin varannut nipun hommia tehtäväksi tänään ja valtaosan suunnitelluista sain valmiiksi, ainakin valmistelluksi seuraavaa vaihetta varten.
Kas kävipä niin että paikalliseen ravintolaan oli ottanut alaikäinen bändi yhteyttä esiintymistoiveen tiimoilta. Herra ja rouva Ravintola hetken pähkäämisen jälkeen hokasivat soittaa minulle että mitäs nyt tehdään kun heillä olisi pikku idea.

Pikku idea kasvatti terhakat kärhöt ja niin on kesäkuun ensimmäisen sunnuntain liverokkibileiden valmistelu kiivaassa käynnissä. Alaikäisten bileet. Kun osallistuvat bänditkin kerta ovat, ainakin osittain. Vielä puuttuu räppäri veneestä, mutta niitäkin tällä mummilla on läjäpäin varastossa. Takaan että niistä kinkereistä tulee taas perihauskat. Palataan tähän tuonnempana. Lupaan väsyttää teidät väliaikatiedoilla.

Sain yhden ikkunankin pestyksi. Eilen pesin kolme lasia, siis ikkunalasia, koneellisen astioita ja kaksi pyykkiä. Nämä saavutukset ovat maininnan arvoiset, koska ne eivät varsinaiseen ruokavaliooni kuulu. Selityskin on olemassa: McGyver meni töihin. Siitäkin saatan mainita lisää myöhemmin.

Tomaatin taimet pääsivät päiväkodista eskariin, samoin samettiruusut. Ne sormustinkukiksi ja siperianunikoiksi isona ryhtyvät ovat vielä ihan vauvatarhassa, sellaisia hengityksestä kumoon meneviä vasta. Ressut pienet. Mutta hellyydellä niistäkin tulee isoja kaunottaria. Paitsi jos kissat, erittäinkin Tytti-pytti ne istuvat litteäksi hyvästä linnoituksesta huolimatta.

Illan kruunasi tämän kuukauden AVH-kerho. Liftasin melkein-naapurin kyydissä perille, koska keli ei houkutellut kelaamaan kiertotietä pisteestä A pisteeseen B kiertäen tosiaankin pisteiden G, S, R ja Ö kautta. Kun ei tässä kunnassa tuo kunnossapito ole viimeaikoina ollut kovin suuressa huudossa.

Kelaamalla? No pyörätuolilla, sillä Meyralla kelaamalla. Eilen muuten tuli kunnantalommekin esteettömyys testatuksi. Kehnot pisteet sai talo. Pääoven edustalle on rakennettu oikein betonista loivahko ramppi meitä liikuntaesteisiä varten. Oven pielessä on lain edellyttämä lappukin, jossa kehotetaan soittamaan apua kunnan keskuksesta. Vaan minullapa oli avustaja mukana. Kun mentiin äänestämään.

Eka töksähdys oli heti kynnyksellä. KYNNYKSELLÄ. Ei siitä omin avuin yli päässyt. Ja tuulikaapin toisella puolen oli samanlainen. Ennakkoäänestyspaikalla sen sijaan oli erikoisesti taiteltu koppi, sellainen kuin muinoin olivat puhelinkopit seinässä. Oli tässä kohtaa ajateltu meikäläisiä, siihen pääsin ihan tuolilla kepeästi. One vote! Sitten mentiin ulos tupakille McGyverin kanssa. Samojen kynnysten yli. Ja kohta piti menemän toisesta ovesta sisälle lautakunnan kokoukseen. Sielläkin oli luiska, jossa oli vielä sopivan karhea kuramatto päällä. One vote more. Ja siihen se esteetön lysti loppuikin. Oven edessä oli liki KAHDEKSAN sentin kynnys. Käytävän päässä oven kohdalta löytyi sellainen palo-oven kynnys. Korkea. Kokoustilan eteisen läpi rullaten päästiin viimeiselle kynnykselle. Se sentään oli sekä korkea että leveä.

Toisin sanoen. Ihan meni miinukselle pisteet. Vedin kaikki äänetkin pois. Sijoitus oli kuin Suomella Euroviisuissa ennenvanhaan. Tästä puhutaan vielä. Sekä vammaisneuvostossa että omassa lautakunnassani että teknisen toimen kanssa että kunnanjohtajan kanssa. Takuulla. Ei auta tuliterä hissi joka täyttää.... hetkinen, vuodenko... ei kun kaksi vuotta tulevana kesänä. Kunnantalo täyttää sentään jo kohta neljäkymmentä vuotta.

Miten liikuntarajoitteinen voi liikkua tällaisessa pitäjässä omilla apuvälineillään ja itsenäisesti? Vastaus on Ei mitenkään.


Oho. Tuliko taas vähän vauhkottua?
Siis tänään oli ihana fiilis AVH-kerhossa. Meillä oli jotenkin erikoisen leppeä fiilis koko illan. Jopa niin rento että Iso-Eila ei muistanut eikä tarvinnut lepohetkeä, jota hän yleensä tapaa tarvita vähintään puolen tunnin jaksolla. Pelasimme nokkeluus- ja selityspelejä, joska iltäpäiväinen vesisade muuttui ensi rännäksi ja viimein lumeksi eikä meitä isommin innostanut suunniteltu mölkkykisa pihalla.

Siispä voin hyvin omintunnoin toivottaa teille rauhaisaa ja hyväunista yötä, pelata mahjongin tai pari, juoda iltaolueni loppuun ja uinahtaa luvun alla olevan dekkarin viereen.

Edit Piaf bongasi melko monta kirjoitusvirhettä, mutta tuo kieltäytyy niitä korjaamasta. Montako sinä löydät?

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Ihan vähän lisää...

...kuulumisia.

Hanni-kulta on vissiin sen verran toennut matkailunsa tuomasta taudista, että kykeni jo kyselemään kinttuni vointia.

Itse luu on hyvä ja kivuton, mutta kipsin sisältä paljastui aivan järjettömän ärtynyt ja turvonnut nilkka. En voi mitenkään käsittää etteivät kiukustuneet pehmytosat parane tai edes yhtään rauhoitu viiden viikon kipsiloman aikana. Eikä sillä oikeesti voi kävelläkään. En siis pääse sitä enempää rasittamaan. Kun se ei siedä varaamista. Se nilkka siis.

Pariin kertaan oli lähdettävä liikenteeseen, joten puin jalkaani active-ancle -tuen, jota ketunraudoiksi myös nimitän. Eipä se kipua helpota, mutta eipähän lipsu eikä katkeile. Vaan nytpä istun taas kiltisti Meyran sylissä. Enkä kävele. En. Ehkä ensi viikolla sitten.

Eikä nyt jutututa enempää. Normityöt ja tulevat vaalit ovat uuvuttaneet minut jotenkin liiaksi. Huomenna on kuitenkin kelattava itsensä lautakunnan kokoukseen.
Ja puettava Kukkahattu päähän. Pukekaa tekin. Vaikka ennakkoäänestysretkelle.

Ihan vähän lisää...

kuulumisia.

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Ihan vaan vähäsen...

...kerron kuulumisia.

Tänään tuli mitta ihan täyteen. Aamusella jo kivisti kinttua ikävästi akillesjänteen ja jalkapohjan liepeillä. Aamusella McFGyver kysyi makuuhuoneessa leijuvan hajun lähdettä. Siitä hajusta oli puhetta virinnyt jo edellisenä iltana ja silloin kerroin sen sulotuoksun leyhähtelevän kipsin sisältä. Aamupäivä kinasteltiin siitä, voinko ottaa kipsin pois nyt ihanhetijust, vaiko en.

Eläkepäivänä on aina kiirutta. pitää maksaa niin paljon laskuja kuin mahdollista, eläkepäivänä on tankattava kotiapteekki ja hankittava kissojen ja koiran safkavarastot. Tänään piti vielä asioida Siwa-postissa, jossa odottivat Kanta-Hämeen aivohalvaus- ja afasiaydistyksen kevätesitteet.

Sitten olikin varsinaista urakointia kotiin kulkeminen. Onneksi McGyver osasi pyytämättä tulla juur oikeaan aikaan vastaan että selvittiin kauppareissusta.

Nyt odottelen että McGyver palaa Roosankusetusreissulta iltapaukulle. Että pääsen nukkumaan jaksaakseni huomisen päivän ja erittäinkin illan, jolloin meillä on MaijaStiinojen ensimmäinen charterjuhla, jossa meidät vihitään kansainvälisen leijonapesueen jäseniksi.

Se kipsi muuten oikeesti lähti tänään. Mukana myös haju. Itse olin sitä mieltä että päiväkin vielä, niin olisi veri hiertymästä virrannut, mutta McGyver vakuutti että mätä sieltä olisi valunut. Niin taikka näin, kipsi on poissa ja kinttu on kylvetetty ja kuivattu huolellisesti. Ennen maatemenoa se vielä rasvataan ja puetaan pehmeään sukkaan yöksi. Eikä tarvitse olla mitenkään huolissaan ennenaikaisesta kipsin poistosta, istahdin vapaaehtoisesti takaisin pyörätuoliin.

Nilkka katsokaas turposi välittömästi komeisiin mittoihin eikä se takuulla mahdu minkäänlaisiin tanssikenkiin, jos nyt muihinkaan huomenna. Mutta ei sillä kyllä kävelläkään huomenna. Ei tänään eikä varmaankaan edes ylihuomenna. Onneksi minulla on kattava valikoima erilaisia jalkarautoja ynnä muita tukisiteitä. Ai kun olisin viitsinyt niitä aktiivisemmin käyttää, niin oltais säästytty tältäkin kokemukselta...

Lupaan messuta täällä vakaviakin vielä ennen vaaleja ynnä selvitellä henkilökohtaisuuksiani, löysin katsokaas taas uuden haasteen, joka muodoilleni on juuri sopiva.
Mutta siihen asti, rakastakaa lähimmäistänne.