Matkamme lähestyy loppuaan. Jäljellä on enää yksi kohde. Vanhin yhtäjaksoisesti toiminut kristikansan rukousten jättöpaikka. Kirkko on säilynyt tavalla tai toisella turvassa vihollisuuksilta aina tuolta 330-luvulta lähtien. Konstaninuksen äiti Helena antoi aikoinaan määräyksen kirkon rakentamiseksi paikalle jossa Jeesus oli tietojen mukaan syntynyt. Tuskin monikaan uskonnollinen rakennus on nähnyt niin kirjavaa ja väkivaltaista historiaa kuin Syntymäkirkko. Se on osittain purettu ja laajennettu moneenkin kertaan, mutta kaiken aikaa se on ollut alkuperäisessä käytössään. Joko herran huoneena tai turvapaikkana.
Kirkon juhlallisuus alkaa jo sisääntulosta. Kävijän on kumarruttava kunnolla päästäkseen sisään ”nöyryyden portista”. Kirkon ovea madallettiin aikoinaan siksi etteivät hyökkääjät aseineen voineet suoraan ratsastaa kirkkosaliin hävitystoimiin. Turvallisuustekijä.
Kirkko oli niin häkellyttävä elämys ettei se kokonaisuutena jäänyt mitenkään mieleen. Erilaiset yksityiskohdat sen sijaan kyllä. Kirkon sisältä löytyy useita erillisiä kirkkoja, alttareita, kappeleita ja tietenkin esiinkaivettu syntymäluola.
Heti sisään päästyä tunsin vuosisatojen painon. Se jotenkin väreili ilmassa. Hartaus valtasi mielen automaattisesti. Se oli ihan fyysinen kokemus. Samanlainen kuin Itkumuurilla. Tämä jos mikä on paikka jossa sytytetään kynttilä rakkaimmille ja pyydetään varjelusta heidän matkaansa. Ikään kuin niissä rukouksissa olisi jokin erityistä suurempi voima. Ehkä onkin.
Suuresta kirkkosalista laskeuduttiin alas itse syntymäluolaan.
Luolassakin oli upea marmorilattiainen ja -pylväinen alttari jonka ääreen tuntui olevan pakko polvistua rukoukseen. Niin teki moni ryhmästämme.
Vaikka luola oli koristeltu katoliseen tyyliin hyvin runsaskätisesti oli varsinainen syntymäpaikaksi oletettu seimi hyvinkin askeettinen. Sitä pidetään autenttisena löytönä joten se on suojattu kalterein. Ei mitään mielikuvituksen tuottamia seimiasetelmia, vain karu luola luolassa.
Syntymäkirkosta olisi kerrottavaa metritolkulla. Sen osuudesta Betlehemin historiaan, jopa maailmanhistoriaan. Mutta nyt meidän on erottava ja rauhoituttava Joulun viettoon, Vapahtajan syntymäpäivän vastaan ottamiseen.
Tämä yhdessä kuljettu matka sai pyhiinvaellusmatkan statuksen muutaman vuoden kuluttua kun kävi ilmi etten enää koskaan pääse takaisin, en enää koskaan voi nousta lentokoneeseen. Olen sidottu tämän maan pinnalle.
Kiitos kaikille matkaseuralaisilleni, niin tänä päivänä kuin silloin yksitoista vuotta sitten. Kiitos Herralle että sain kerran elämässäni mahdollisuuden käydä siellä.
Hyvää ja Rauhallista Joulua!
Kiitos sinulle joulumatkasta oleellisenpaan! Tiedän, että Vapahtajamme syntyy tänäänkin minunkin ja poikani jouluun, vaikka mitään emme ole jaksaneet sen etten tehdä.Pälaan näille sivuille joulun pyhinä varmaan uudelleen.
VastaaPoistaKristus syntyi, kiitttäkää!
Siunausta sinulle!
t. Palaga
Kiitos Ristiretkestämme.
VastaaPoistaSiunattu Jeesuksen Syntymä Juhlaa ja mitä parhainta Uutta Vuotta 2009.
Siunausta joulunaikaasi ja parempaa uutta vuotta 2009 toivotan sinulle sekä perheellesi. Kiitos retkestä, kanssasi oli hyvä matkustaa ja jatketaan tästä päivä vain ja hetki kerrallansa (voi kun osaisikin edetä noin). t. Kristiina
VastaaPoistaAi niin sinulle on pieni tunnustus blogissani t. kristiina edelleen
VastaaPoistaNiin se maailma on pieni; aina jonkun sukua löytyy täältäkin päin :). Itse olen myö miettinyt menoa Immanuelin kansankuoroon, mutta vielä tänä jouluna se jäi tekemättä.
VastaaPoistaSain sen verran tehtyä joulua, että siivosin huoneen ja keittiön pöydät ja laitoin niille joululiinat ja kynttilät. Joulukuusi pätkittiin molemmista päistä ja nostettiin keittiön halkolaatikon päälle. Kyllä meille joulutunnelmaa on riittämiin. Eipähän tarvitse koristeita raivata joulun jälkeen pois, kun niitä ei ole esille pantukaan,
Kiitos ihanasta matkasta! Kuljin vähän jälkijunassa, mutta tulin kuitenkin. Tosi mielenkiintoinen matka, minullekin saati teille, jotka oikeasti saitte tuon kokea.
VastaaPoistaTervehdys! Vierailin ja eksyin näin pitkälle blogillasi. Vaikutat hartaalta.
VastaaPoistaVoi kuinka ihana matka kulkea mukanasi, kiitos tästä!
VastaaPoistaMinäkin täällä siis pikkuhiljaa.. tulossa nykyhetkeä kohti.