perjantai 22. lokakuuta 2010

Joo, joo

Hanni-kulta jo tuossa patisti liikkeelle.

Tämä on tehnyt tapojensa mukaan ihan liikaa töitä. Mutta tämä on myös huolehtinut itsestään.
Siis käymällä läärissä. Komea tummatukkainen nuori mies sanoi että mitään tulehdusta ei ole. Eikä ylimääräisiä rohinoita kuule.

Vaihtoi antihistamiinit monivaikutteisiin ja kirjoitti pitkän listan labroja.

Oli niin pal sympaattinen ja asiakkaaseen vihkiytynyt että lupasin tulla toistekin. Oli nähkääs ensimmäinen lääri joka otti ihan tosissaan uikutukseni painoasiastani. Siitä että mikään yleisesti hyväksi havaittu laihdutusmenetelmä ei tuota tulosta, ei edes Xenical, joka sitä paitsi on sikamaisen kallista. Ensimmäinen lääri joka kysyi oikeat kysymykset ja ryhtyi asiaa pohtimaan asiakkaan (potilaan) kantilta.

Komeakin vielä.

Muutoin aika on mennyt kaikenlaista kivaa hommaillessa. Jos jaksaisin kertoisin vuolaasti kokemuksistani ja uusista tiedoistani. Ei vaan nyt puhti piisaa.

Sen verran on puututtava tähän homotohinaan että kerron oman mielipiteeni.

Minusta koko lööppikeskustelu ja keltaisen lehdistön arvoja noudatteleva haloo on ala-arvoista ynnä ihmisen perusoikeuksia pahasti polkevaa. Tässä on nyt mennyt monelta taholta niin sanoakseni ja kulunutta fraasia käyttäen puurot, vellit ja soosit pahasti pohjaanpalaneina sekaisin.

Maallinen lainsäädäntö on maallinen lainsäädäntö, mutta kirkolliset kaavat ja käytännöt määrittää pelkästään kirkolliskokous. En mitenkään käsitä mihin muuhun tässä rumbassa tähdätään kuin yhden puolueen arveluttavaan tukemiseen. Ei kai yksikään seurakunta voi itse päättää halustaan siunata yhtään mitään, silloinhan koko luterilainen kirkkomme hajoaisi pirstaleiksi, joita kokoamaan tarvitaan paljon muutakin kuin raamatun naisen yhden kultarahan etsimiseen uhrattu aika.

Tässähän ravistellaan poliittisin, nimenomaan puoluepoliittisin argumentein ihmisen uskoa ja luottamusta. Tässähän korostetaan ihmisen eriarvoisuutta. Onko yksikään julkisuuden keskustelijoista tullut ajatelleeksi keskustelun aihetta, keskustelun kohteena olevaa yksittäistä ihmistä? Onko kukaan keskustelijoista, viisaista puhujista tullut ajatelleeksi, miltä yksittäisestä, rakastuneesta sukupuolineutraalista (MIKÄ JÄRKYTTÄVÄ ILMAISU!!) tämän tasoinen höpinä tuntuu? OIkeastihan vain lakiteksti tätä ilmaisua käyttää, mutta valitettavasti se on harkitsemattomasti juurtumassa myös arkikieleen. Mihin on kadonnut Jeesuksen sanoma lähimmäisen rakkaudesta? Mikä tässä nyt on niin vaikeata?

Ne jotka vetoavat kristillisyyteen voisivat vaikka lukea Uuden Testamenttinsa uudelleen. Edes yrittää mieltää sen sanoman ja ohjeet. Jeesus oli aikansa radikaali. Jeesus omalla persoonallaan asetti kyseenalaiseksi monet farisealaiset tavat ja yksittäisen edun tavoittelun. Olen ylen hämmästynyt ihmisen tapaan, kristityn tapaan lukea Uutta Testamenttia kuin Piru raamattua. Kenenkähän opeilla tässä oikein mennään?

Eduskunta tehköön omat lakinsa, kirkolliskokous omat sääntönsä. Kansalaiset käyttäkööt oikeuttaan äänestää ja näin lausua näkemyksensä.

Anteeksi nyt, mutta kun minua niin kovasti viskoo tällainen touhu. Tässähän koko keskustelussa tavallaan rikotaan vahvasti perustuslain 11. pykälää.
(nytpä en laitakaan linkkiä, etsikää itse)

Ja lopuksi: purin kameran kortin ynnä tallensin blogiin tulevat kuvat jonnekin. En tokikaan sinne mihin olisi pitänyt.
Siispä kuvaton postaus tällä(kin) kertaa.

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Nyt on jännää!!!!

Ei nyt voikaan mennä nukkumaan.
Chileläiset nousee maanpinnalle ihan just kohta.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Mummi



Voi ilonpäivää!

Olenpa viime aikoina tavannut vedellä sellaisia puolen vuorokauden ja ylikin pikku unosia.

Tänään unoset katkesivat kuin seinään kun puhelin herähti mölyämään.

" Me ollaan jo Petikossa ja pysähdytään Keimolassa kahvilla"

Ja sitten ne äkkiä olivatkin täällä. Täällä Liskolandiassa.

Edit Piaf poisti tästä kuvan.


Ja sitten nämä!

Aapo on matkalla oppinut uuden hurmaustavan: Imeskellään leipää poskissa ja sitten moiskautetaan kunnon muisku. oikein äänen kanssa, Hurmuri itse ihmettelee, mikä noita niin kiljuttaa ja naurattaa... Ja uudestaan.

Edit Piaf poisti tästäkin kuvan.

Showmieshän tämä ihan selvästi on. Peruna-porkkanasose aiheuttaa rytmillistä liikuntaa. Ei taida onnistua yhden sylin ruokkiminen.

On meillä hampaitakin, katso: s e i t s e m ä n! Ihania ja valkoisia kaikki.

Roosaakin oikein nauratti ihanat vieraat.

Joo, joo, sekaisinhan se meni Aaposta. Ja mulle tarjotaan vaan pskaruokaa. Pah!

Tytti ei paljoa valittele. Jos on pskaruokaa, syödään mamin rönsyliljat kissuksen juurelta. Kerta.

Eikä tässä nyt malta mitään muuta. Iida on suihkussa ja kohta varmaan otetaan iltakaakaot.

Hyvää yötä.

Ai mutta, olinpa vallan unohtaa:

Leevi lähetti kuvan ja sanoi kotiutuneensa vallan mainiosti. On kuulemma hyvää ruokaa ja leivän päällä on aina kissalle sopivaa herkkua. Niitä on helppo napsia just ennen kuin äippä ehtii itse...

Tässä sohvan sohvan seljällä on makoisaa ottaa nokoset että taas jaksaa poikien kanssa pelata.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Illan kiitos

Herra
huomaanko, kuinka aurinko paistaa mustien pilvien välistä
huomaanko, miten kauniisti aroniapensaiden lehdet punertavat ja värit vahvistuvat ensi pakkasten myötä
huomaanko, miten iloitsen uuden ystävän tapaamisesta
huomaanko, miten kevyttä on hengittää, kun suuri ja painava taakka on poissa
huomaanko,
huomaanko?

Herra
avaa silmäni näkemään arjen pienet suuret asiat
avaa sydämeni ottamaan ne vastaan
avaa suuni kiittämään niistä.

Herra
ota vastaan kiitokseni antamastasi valonpilkahduksesta
pidä minut nöyränä vastaanottamaan armosi
opeta näkemään valaisemasi tie myös pimeinä ja synkkinä, pelottavina yksinäisyyden aikoina

Herra
kiitän varjeluksestasi,
kiitän kuulemistasi rukouksista
kiitän huojennuksesta jota olet läheisilleni valuttanut.

lauantai 9. lokakuuta 2010

Viikko takana - uusi edessä

On näemmä asettunut tavaksi päivittää tämä maailma kohdalleen viikon välein.

Tylsäähän se lukijalle varmaan on, mutta en vaan ole jaksanut, hyvä kun olen lemppariblogeissani visiteerannut.

Eikä tässä nyt mitään mullistavaa ole tapahtunut.
Muudan ammattijulkaisu osti juttuni. Toiseen juttuun olin saanut mahtumaan niin käsittämättömän määrän puppua että itseäkin nolotti. Mutta sellaista tämä vaan on. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

Tänään aamu alkoi taas varsin varhain. Topi-taksi nouti minut metsäreissulle. Ja nyt ei ollutkaan kyseessä sienijahti vaan hirvijahti. Ei. ei, ei tarvitse hätääntyä. Ainoa aseeni oli kamera, jolla sohottelin metsämiehiä (ja yhtä naista). Oli orderi tehdä loppilaisesta hirvenmetsästyksestä juttu. Niinpä halusin itse paikalle haistelemaan meininkiä, jotta osaan siitä kunnollisen tarinan tehdä muille yhtä pöntöille, jotka eivät kuunaan ole hirvimettällä olleet. Varsinaista jahtia, siis ajoa kesti muutamaa minuuttia vaille tunnin. Sitten pamahti.
Kotvan kuluttua toisen kerran. Ja vielä muutama lisää. Oppaani, tämän yhteisjahdin päällikkö valisti minua tälleen: ensin ammuttiin vasa, joka oli emänsä, hirvilehmän kanssa pakenemassa ajomiehiä. Sitten muutama huti ja sitten tuli niskalaukaus pienemmällä aseella ja viimein kaatui myös lehmä.

Julmaa vai?
Ei minun mielestäni. Ajo alkoi paikallisen kantatien varrelta ja vaarallisimmalta hirvialueelta ajettiin sarvipäitä perheineen loitommas vilkkaasti liikennöidyn tien varrelta. Eikä vasankaan ampuminen ole kovin julmaa. Vasaa perässään kuskaavan lehmän ampuminen sen sijaan on. Paitsi jos vasa on sammuttu ensin. Oppaani sanoi sen olevan metsästysrikos. Siksi toisekseen 80 - 150 kiloinen vasa saa ketterästi aikaan kuolonkolarin siinä missä aikuinenkin hirvi. Puhumattakaan tuhoista, joita nämä kullanmurut saavat aikaan viljelyksillä ja tuoreissa taimikoissa. Riistanhoitoa.

Iltapäiväunosten jälkeen kipitin taas kerran Elmolaan. Tällä kertaa rovastikunnalliseen Elossa-tapahtumaan. Meillä täällä Janakkalan rovastikunnassa seurakunnat järjestävät vuorovuosin tällaisen pikkufestarin nuorille. Bileet päättyivät iltamessuun kirkossamme. Nyt oli siis meidän vuoromme. Puolisentoista sataa mukulaa pyöri Elmolassa ja pihapiirissä. Ei paha.

Aurinko on alkanut paistaa ja Herramme on ollut suopea lähimmäisillemme. Pitkien aikojen pelolle, huolelle ja ahdistukselle on tulossa päätös. Moni meistä on saanut helpotusta elämäänsä.

Luemme yhdessä kiitosrukouksen huomenna, sunnuntaina tavalliseen aikaan, klo 20.30, siis puoli ysiltä. Tervetuloa mukaan.

Menen keittämään tautiteetä. Oliskohan jo kolmas flunssakierros meneillään...?

maanantai 4. lokakuuta 2010

Varaa eväät



Juu, nyt kandee varata vähän evästä ja juomaa, mikäli aiot pysyä kelkassa.

Aloitetaanpa vaikka siitä safarista viime lauantaina.


Aamulla anivarhain tukevan sumun seasta sukelsi kantteri, jonka lavalle kiinnitettiin myös Harley Parkinson arvoiseensa seuraan.

Safarille starttasi 108 mönkkäriä kuskeineen.

Muutama hyödyllinen tarvike oli jokaisen mönkkärin kyydissä. Oli EA-laukkkua, sammutinta. työkaluja, paikkausaineita

Myös Liskonainen turvallisenajon kouluttajan Jalon kanssa. Reitti oli kaikkiaan 12 kilsan pituinen. Kuulostaa lyhyeltä, mutta vartokaas vaan. Nopein ryhmä lähti liikkeelle klo 10.30 ja palasi vähän yli iltapäivä kahden aikoihin. Miten siinä nyt niin pitkään saivat aikaa tuhrattua?

No vaikka näin:

tai näin:

Tässä hommassa oli mukana myös haju. Tiedättehän, sellainen mitä kunnon turvesuosta nousee, kun vähän pölläyttää.

Ja jumoonhan siihen suohon jäi useampikin. Mutta tässä lajissa pätee motto: kaveria ei jätetä.
Mönkkärin lisävarusteisiin kannattaa jo hankintavaiheessa ottaa vinssi. Se oli tälläkin safarilla tarpeen useammankin kerran.


Näin tyylikkäästi sujui joen ylitys ykkösellä. Kovin moni tuosta kaljuksi kalutusta rutakosta ja rinteistä ei ilman vinssiä selvinnyt.

Unohtakaa ne eväät sittenkin.Blogger tökkii taas, eikä suostu liittämään lisää kuvia tähän tarinaan. Pah.

Tyydyn siis kertomaan että viikonloppuun kuului myös leirijumalanpalvelus Kesijärven leirikeskuksessa, jossa kävin tekemässä jutun Seiskaleiristä, Sulasolin koulutuspäivästä maustettuna Sari ja Mari Kaasisella sekä uuden nuorisokodin avajaisista täällä Lopella.

Palataan noihin sitten kun olen selvittänyt tämä kuvaongelman. Jookosta.

Nyt viimeistelen loput tämän viikon jutut ja painun suihkun kautta pehkuihin. Huomisaamuna liikkeelle jo siihen aikaan että lepakotkin ovat vasta palailemassa pesiinsä. Hämeenlinnassa on rakennuslautakuntien neuvottelupäivä.

Herra kulkekoon kanssanne.

lauantai 2. lokakuuta 2010

Maistiainen

Tässäpä teille mietittävää, kunhan käyn vielä sunnuntaina parilla keikalla ja kerron lisää...