Paikallisia hauskuuksia

Istuksin iltatupakalla tässä... oliko se peräti eilisehtoona, kun pari nuorta herraa ajeli rinkiä fillareillaan talon edustalla. Niistä heti hölmömpikin hokas että niillä oli jotain mielessä.

Ruvettiin siinä juttusille ja lopulta sain perusteellisen selvityksen täkäläisten, siis Vihteljärven kylän toivojen elämästä, tarpeista ja koulukiusaamisesta. Olin jo varhemmin antanut kertoa itselleni että koulumme tulevaisuus on vuosittain vaakalaudalla oppilasmäärän huvetessa. Silti täältä käy tuolla isommalla kylällä kymmenkunta tenavaa. Jotain outoa siis on tekeillä? Luulisin.

Nämä herrat, jotka kohteliaasti muuten kädestä pitäen esittelivät itsenä, olivat sitä mieltä että oman kylän koulussa kiusataan eikä siihen isommin puututa, siksipä toinen pojista olikin sirretty isompaan kouluun.

Yritän pidättaytyä tutustumasta toistaiseksi tähän asiaan lähemmin. Toisin sanoen pyrin pitämään kiinni itselleni antamastani lomalupauksesta.

Sen verran saatiin tulosta yksissä tuumin aikaan että tässä vielä syksyllä, siis ennen lumia järkätään vaikkapa nuorille kylän mölkkymestaruuskisat. Siis tässä meidän pihalla.

 
(Edit Piaf tahtoo tähän väliin sanoa että tämä postaus tulee väistämättä olemaan sekava, sillä blogger tökkii vallan pääsääntöisesti ja Liskis varmaankin unohtaa ainakin suurimman osan siitä mitä aikoi kirjoittaa. Edit Piaf poistuu takavasemmalle turvallisuussyistä...)

Liiketila alkaa vähin erin läheisesti muistuttaa tarkoituksenmukaista liiketilaa, siis putiikkia joka tulee tarjoamaan kaikenlaista ihmisen mukavaan oloon liittyvää, kuten hoitokiviä - toki myös keräilykiviä, tyrniä, kierrätysmateriaalituotteita, yrttejä erilaisissa muodoissaan, alan kirjallisuutta ja, ja...

McGyverin puolella korjataan ja huolletaan tietokoneita ynnä myydään alaan liittyvää tarvetta.

Se siitä tällä erää.
 

Yksi oudompi juttu pisti silmään jo heti ensimmäisellä iltalenkillä Roosan kanssa. Keskellä metsää, siis kaukana lähimmästä kulkuväylästä tiheän pusikon ympäröimänä kulkee valolinja. Siis siellä on katuvalot. No ei nyt sentään päällä, mutta lamput ja tolpat on.

Vuokraisäntämme tiesi siihenkin vastauksen: ihan naapurissa sijainneen,
edesmenneen kenkätehtaan tirehtööri halusi tarjota helppoa talviliikuntaa työntekijöidensä virkistykseksi, siispä valaistu latu heille käyttöön. Kenkätehdas lopetti toimintansa joskus aikoinaan,  latuvalot pysyvät ja toimivatkin vielä. Vähän oli samanlaista tunnelmaa kun katsoessa vaikkapa Tshernobylin tivolikuvia. Vuokraisäntä jopa lupasi räpätä valot päälle, jos Liskiksen kovin myöhäisellä tekee mieli mettälle...


Toistaiseksi kulkureittinä käytämme liiketilan ovea. siinä on mukavasti ilmalukko, joka varmistaa kissaeläinten pysymisen siellä puolen missä pitääkin.

Kun Roosan kanssa tullaan sisälle on ilmalukon toisella puolen kateellinen vastaanottokomitea valmiina siltä varalta että... 

Ja tässä virallinen syntymäpäiväkuva 14 vuotiaasta Roosasta. Aika rapsakan näköinen ikäneito, sanoisin.

Kun uteliaat Velhonpajaa ennakkoon kurkkivat on tarjolla vähän esimakua tulevasta. Toisaalta itse paikka kaipasi puhdistusta ja maadoitusta, se hoitui kristalliriipuksilla ja botswanan akaatein, ripustettuna orapihlajan karahkaan.

Tältä se näyttää alkusyksyistä pilvitaivasta vasten.

Osa kivistäni on ulkoilemassa ja siis puhdistumassa kunnes ne muuttavat sisätiloihin syksymmällä.

Myös luutatarpeet ovat kuivumassa, osa jo  uudelleen likoamassa työstöä varten.

Mutta kaikki nuo saavat tovin odottaa aikaansa, sillä Liskis lankesi syystautiin. Juu suu- ja sorkkatauti iski taas, tällä kertaa todella rajuna kaikkine kipuineen ja muine oireineen. Siis enterorokosta nyt on kyse.


(Edit Piaf haluaa tässä kohdin nuistuttaa että tämä on yksi syy, miksi postaus on niin sekava ja monen päivän aikana kirjoitettu.)

Velhonkeittiö's gonna be back

Juu niin se vaan menee.

Koska maailma ja kohtalo heittivät Liskolandian fyysisesti Satakuntaan, tarkemmin Kankaanpäähän ja täsmällisesti ottaen Vihteljärven kylään, on Liskiksenkin aika avata, tai oikeammin palata urilleen. Ei lopultakaan uusille urille, vaan vanhoille, paikoin uusia latuja avaaville urille.

Tämä Velhon Ke(i)ttiö kategoriana on jatkanut edesmenneen pitopalveluni nimeä. Tilanne nykyään edellyttää että otan toiminimeni uudelleen naftaliinista käyttöön. Tokikaan en enää pitopalvelutoimintaa jatka, siihen en fyysisesti saati teknisesti enää kykene, mutta viestintä, kivet, erittäinkin terapiakivet, yrtit ja yhteyteni ovat täällä Vihteljärvellä odotettuja "uutuuksia".

Vaikka Liskolandia on vasta reilun viikon majaillut uudessa kylässä on tulevia asiakkaita ilmoittautunut ja VelhonKeittiön avaamista odotetaan näemmä innokkaasti.

Alkuperäinen suunnitelmani oli että aloitan varsinaisen liiketoiminnan vasta ensi vuoden puolella, sillä tekeillä on melkoisen iso kirjaprojekti jonka toimittamiseen ja kirjoitusosioon halusin varata aikaa ja rauhaa, siis rauhallista aikaa.

Vaan se ei kyllä nyt tule onnistumaan. VelhonKeittiö joutuu avaamaan ovensa ja leyhäyttämään taikajuomapatojensa tuoksut ilmoille jo paljon varhemmin. Luulen että jo syyskuun aikana, vaikka ensimmäinen myönnytykseni olikin joulumyynti vasta marraskuun alkupuolella.

Olen siis rämpinyt metsissä hakemassa tarpeita, tilannut kiviä, tyrnituotteita sun  muuta "eksoottista" tarvetta vastatakseni ennakkokysyntään.

Antaas kattoo kuinka tämä hanke etenee, mutta toivottavasti sain tyydytettyä uteliaisuuttanne edes vähän.

Trust me, I'll be back, tälleen tapasi myös suosikkini Arnold sanoa useammassakin elokuvassaan.

Olkaa siis ihmisiksi, rakastakaa lähimmäistänne kuin itseänne ja silleen. Minäkin teitä kovasti rakastan.

Kohti uutta...

Joutsenlauluni 

(julkaistu Lopen Lehdessä 31/13)

”Kun tänään lähden otan mukaan mitä tarvitsen,
taivaalta tähden valitsen ja sitä seurailen”

Suurlähettiläät

Usein sanotaan että Loppi on sisäänpäin kääntynyt kunta. Että täällä on vaikea tutustua ihmisiin, että tänne on vaikea kotiutua ja saada jalansijaa.

Jokiniemi

Kun muutin Lopelle joulukuun viidentenä päivänä vuonna 1994, emännöin samana iltana Lopen Harmonikkojen Itsenäisyyspäivän tanssiaisia silloisella Jokiniemen Urheilutalolla. Tulin pitäjään siis kirjaimellisesti keittiön oven kautta. Seuraavat vuodet hujahativat ohi pitopalveluni ja Lopen Urheilijoiden salibandyryhmien ohjaamisessa niin Urheilutalolla kuin myöhemmin Elmolassa. Tunsin olevani kotona.

Vakava sairastuminen oli katkaista tuon ilon ja elämäni, mutta Luoja ilmiselvästi päätti toisin ja antoi minun palata rakastamaani kuntaan, tosin toiseen kylään.

Läyliäinen

Suuri ja lämmin kiitos toipumisestani ja paluustani elämään kuuluu Läyliäisten kylälle, entisille asiakkaille Ravintola OPSissa ja ennen kaikkea Läyliäisten silloiselle nuorisolle.

Nuoret hakivat minut kotoa takaisin paria vuotta varhemmin uudelleen toimintansa aloittaneelle Nuopparille muutaman kuukauden kuluttua halvauksestani. Voi miten suurella lämmöllä muistelen niitä vuosia, jolloin rakensimme mieluista pesää oman kylän nuorisotoiminnalle, kyynelsilmin muistan niitä iloja ja suruja, jotka jaoimme yhdessä nuorten kanssa.

Myös kylätoiminta imaisi minut mukaansa Läyliäisissä. Lähes vuosikymmen vierähti niin kylätoimikunnan jäsenenä, sihteerinä ja viimeiset vuodet kyläpällikkönä. Noina vuosina tiivistyi myös Lopen kylien yhteistoiminta, ennen kuin kuntaan saatiin oma kyläkoordinaattori. Läyliäisten kyläyhdistyksellä oli merkittävä osa yhteistyön kehittymisessä.

Lopen kunta

Tuossapa tuli mainituksi jokunen esimerkki siitä, miten ”vaikea Lopelle on päästä sisään”. Taisi tulla samalla osoitetuksi ettei väite pidä paikkaansa. Lopella on mittaamattomat mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa itselle tärkeissä asioissa. Myös laajemmin.

Juuri tuossa sunnuntaina muistelimme Keskitalon Siskon kanssa ensitapaamista joulukuussa 1994 Urheilutalolla, silloin loimme pohjan monivuotiselle ja hedelmälliselle yhteistyölle niin lasten ja nuorten liikunta-asioissa kuin nuorisotoiminnassakin.

Lopella on oikeasti ollut mahdollista vaikuttaa myös kunnan palveluihin. Myös olematta luottamushenkilönä. Kunnan työntekijät ja luottamuselimet ovat oikeasti kuntalaisia varten. Kun asiallisesti ja perustellen esitetään toivomus tai kehitysidea, se minun kokemukseni mukaan menee kutakuinkin varmasti eteenpäin. Ainakin minun ideani ovat aikaa myöten kantaneet hedelmää. Suosittelen kansalaisaktiivisuutta. Vaikka juuri nyt olemme suurten mullistusten ja epävarmuuden kynnyksellä, on kuntalainen, vaikkapa juuri Sinä, lopulta pääosassa tässäkin spektaakkelissa.

Erityinen kiitokseni kuuluu Lopen kunnan koko vapaa-aika ja kulttuuritoimelle kuluneiden vuosien yhteistyöstä ja mahdollisuuksista saada olla toiminnassa mukana.

Vammaisasiat

Jouduin halvaannuttuani viime vuosituhannen loppumetreillä käymään melkoisen taiston kunnankin kanssa saadakseni minulle kuuluvat vammaispalvelut. Tästä on neljäntoista vuoden aikana asiat ja meidän vammaisten kohtelu tasavertaisina kuntalaisina kohentunut silmin nähtävästi. Mutta ei tokikaan itsekseen, siihen on tarvittu aktiivisuutta niin virkamiesten, vammaisjärjestöjen kuin luottamushenkilöidenkin sinnikästä työtä.

Edellisellä vaalikaudella ilahduin Vammaisneuvoston puhaltamisesta uudelleen henkiin. Nyt en ole niinkään ilahtunut, sillä neuvoston työ jäi vaalikauden vaihtuessa kesken, mm. vammaispoliittisen ohjelman, sen ensimmäisen loppilaisen, laadinta keskeytyi. Toivon sydämestäni että hyvin ja innolla alkanut työ jatkuu, vaikkei tänä vuonna olekaan vielä kutsuttu ensimmäistäkään vammaisneuvoston kokousta koolle.

Yhdistykset

Jos Suomi on yhdistysten luvattu maa, on Loppi sen pääkaupunki. Tässä pitäjässä on mahdollista osallistua lähes minkälaiseen toimintaan hyvänsä, olipa kyse harrastuksesta tai yhteiskunnallisesta tarpeesta.

Kiitän omalta osaltani mahdollisuudesta osallistua moneen itselleni tärkeään toimintaan, haikein mielin jätän LC MaijaStiinat, pirteän ja toimeen tarttuvan leijonalauman, ryhmän jossa on ollut upeaa tehdä tärkeää työtä ja pitää ihan hauskaakin. Hyvin tärkeä ja rakas minulle on Lopen AVH-kerho, jonka käytännön toiminta jää nyt uusiin käsiin.

Myös puolueosastoni Lopen Vasemmistoliitto on vaikea jättää taakse, puhumattakaan Lopen Vuokratalot Oy:n Asukastoimikunnasta, jonka kanssa olemme viime vuosina saaneet alulle monia vuokralaistoiminnan ja asukasdemokratian toteutumista kohentavia asioita yhdessä isännöitsijän ja Vuokratalojen hallituksen kanssa.

Toivon että työni on ollut tarpeellista, paras osoitus siitä olisikin hommien jatkuminen ja kehittyminen entisestään.

Lopen Lehti

Hyvät lukijani, kiitän yhteisistä vuosista kanssanne. On ollut ilo tuoda esiin loppilaista elämää ja kulttuuria. Tehtävässäni Lopen Lehden avustajana viidettä vuotta olen ollut etuoikeutettu tapaamaan upeita ihmisiä, olen itse oppinut uusia asioita samalla kun niistä olen teille kirjoittanut.

Lämmin kiitokseni ja haikeat jäähyväiset.

Olen onnenlapsi saatuani viettää näin monta rikasta vuotta kanssanne loppilaiset. Tänne jää osa sielustani ja sydämestäni, toivon että myös sinun sieluusi.

Tieni vie kauas Satakuntaan uusiin tuuliin. Keskiviikkona 31.7. iltakahdeksan jälkeen Ravintola Timessä voimme laulaa yhdessä vaikkapa Ystävän laulun, tulethan mukaan?

Kootut selitykset:

Kauas Satakuntaan tarkoittaa Kankaanpäätä, joka ei ole ollenkaan kaukanna, kymmenen kilometriä likipitäen suoraa tietä.

Ja tulivat mukaan laulamaan Ystävän laulun. Yli viisikymmentä, sanoi kapakoitsija-Timo, joka myös karaokeisäntänä hääri.

Piti, siis Timo oikein puheen minulle, kun olin varannut jäähyväislaulun. Lauloin  (luit ihan oikein, olen ryhtynyt ahkeraksi karaokelaulajaksi. Stansa käski.) Arja Saionmaan version Partisaanivalssista jätettyäni ensin sanalliset jäähyväiset kansalle. "tänään en voi luokses jäädä/ yöhön mentävä mun on....

Olen ehkä sittenkin saanut jotain hyvää aikaiseksi entisessä kunnassani, läksiäisissä, joita en siis itse suinkaan järjestänyt, olivat läsnä ystävien ja kylänmiesten ohella niin kunnanjohtaja kuin kirkkoherrakin. Kun liki kaksikymmentä vuotta touhuaa pienessä pitäjässä ei sieltä näemmä ihan noin vain pääse lähtemään.

Annan tarkemman kuvauksen edesottamuksistani tässä kohdakkoin, nyt menee vielä jokunen tovi ennen kuin kaikki kapineet ovat paikoillaan yksityispuolella ja täällä liiketilassa.

 Näillä elokuun keleillä joelta nousee usva kuin John Carpenterin elokuvassa.

Kaunista, eikö? 

Tuo komeus on tavanomainen iltanäkymä uudelta terassiltamme.

Nyt ei tullut mieleistä asettelua sivulle, ei suostu toimimaan keskitys.