PYHIINVAELLUSRETKENI I OSA

Jerusalemin hotellistamme pääsi ulos tällaiseen näkymään. (Joo, tiedän, kuva on kurja, mutta tarinan loppua kohti
kopiot ovat varmasti parempilaatuisia. Opettelen koko ajan.)

KUNNIOITUSTA JA YMMÄRRYSTÄ

Jerusalem on järisyttävä kaupunki katselipa sitä miltä kantilta tahansa.
Meidät majoitettiin ensimmäisellä viikolla ortodoksijuutalaisten loistohotelliin, jonka nimeä en nyt juuri saa mieleeni ja kartat ajattelin etsiä vasta tuonnempana.

Hotelli ei sijainnut mitenkään loistokkaalla paikalla vaan aika likellä vanhaa kaupunkia. Kuitenkin syvällä juutalaisten alueella. Muuten sieltä oli mukava kävelymatka keskemmälle kaupunkia ja Länsirannalle.

Poliittinen tilanne Jerusalemissa oli tuolloin verraten säyseä eikä opintomatkalainen juurikaan tullut huomanneeksi pinnan alla kytevää värinää. Jollei tiennyt sitä erityisesti tutkailla. Israelin partioita postaili joka kadunnurkassa ja tarkistuspisteitä oli siellä sun täällä. Me olimme turvassa. Mehän olimme Suomen Jerusalemin Instituutin (sittemmin Suomen Lähi-Idän instituutti) järjestämällä opintomatkalla tutustumassa historiaan, taiteisiin ja erilaisiin kulttuureihin.

Kulttuuria oli tarjolla omassakin porukassa. Olin ainoa ei-akateeminen joukossa, jossa oli myös 19 virolaista raamattuopiskelijaa. Sekin vain siksi että matkanjohtajamme dosentti A.T., joka myös Mr. Biblenä tunnetaan, piti tapanaan houkutella minut mukaan mitä merkillisimmille reissuille joko ihan itse tai yhdessä vaimonsa kanssa.

Huonetoverinani oli koko matkan ajan lukion uskonnon lehtori ja seinänaapurina rouva D. jonka kanssa ystävystyimme. Kotvan kesti ennenkuin huomasimme että ovi huoneittemme välillä oli lukitsematon. Siitäpä seurasi vierailuja molempiin suuntiin milloin viini- milloin brandypullon kera.

Käpsyttelimme iltaisin tutustumassa kaupunkiin porukalla jota sittemmin retkemme aikana ryhdyttiin kutsumaan kapinalliseksi kahdeksikoksi. Porukasta kaksi puhui arabiaa, kukaan ei puhunut, saati ymmärtänyt hepreaa, jota Jerusalemissa olisi ollut hyvä osata. Siispä seurustelimme paikallisten kanssa englanniksi. Tai käsin. (ei siis nyrkein).

Jerusalem on kaunis olipa vuorokaudenaika mikä hyvänsä. Marraskuussa niillä korkeuksilla (kaupunki on reilut 800 metriä Välimeren yläpuolella) on jo aika kylmää, talvipalttoot piti olla päällä. Olisi myös saanut olla sadevaatteetkin. Kun Palestiinassa sataa nin sitten sataa, ja ihan maahan asti. Eikähän siellä tuo infrastruktuuri niin kehittynyttä ole että sadevesikaivoja olisi ripoteltu kaduille. Niinpä yhdenkin onnistuneen illan jälkeen kahlasimme kotihotelliin puolisääreen ulottuvassa pikkutulvassa. Takki kuivui vasta Betlehemissä.

Matkan aikana pääsin todistamaan omin silmin kahta tyystin erilaista hääjuhlintaa.
Jerusalemin hotellissamme oli useita juhlatiloja. Kellarikerroksessa oli yli tuhannen hengen ballroom joka oli melkoisen komea ilman pöytiä ja kattauksiakin, siellä pidimme palaverimme. Ruokailukerroksessa, siis sisääntulokerroksessa olivat ruokasalit ja muut juhlahuoneistot. Päivällislistaan sisältyi lammasta, nautaa, siipikarjaa ja kalaa. Ja paljon vihanneksia. Falafelit piti hakea katukeittiöistä, parhaat vanhasta kaupungista.

Aamiainen nautittiin erityisessä aamiaishuoneessa, monipuoliset ja maukkaat aamiaiset. Samoissa tiloissa kokoontui vierailumme aikana (juutalainen) hääseurue. Vihkiminen oli jo tapahtunut edeltä, nyt oli ilon ja tanssin aika. Suuri juhlasali oli verhoin jaettu puoliksi ja tosiaan tiiviisti. Hotellin käytävälle näkyvyys oli avoin mutta ei missään tapauksessa salien välillä. Vasemmalla puolella tanssivat ja iloitsivat morsian komeudessaan ja muu naisväki. Oikealla puolella oli sulhasen valtakunta jossa tanssi oli paljon riehakkaampaa kuin naisten puolella. Kaikki olivat onnellisen näköisiä ja riemukkaita. Vain kaukaa pohjoisesta tullut länsimainen kristitty lauma oli kummissaan moisesta erottelusta. Kulttuuri- ja uskonnollinen ero tämäkin.

Näihin eroihin pääsimme tutustumaan tuontuostakin retkemme aikana. Vaikkapa Temppelivuorella. Mutta siitä kerron tuonnempana.

Iltakahvilla jossain päin Jerusalemia. Juuri ennen sitä Palestiinan sadetta.