PYHIINVAELLUSRETKENI XIII OSA

MITEN SAAVUTAAN TYYLIKKÄÄSTI MAAHAN JA POISTUTAAN YHTÄ TYYLIKKÄÄSTI

Tässä tarinassa ei enää nähdä uusia kohteita. Kunhan vaan kertaillaan menneitä ja ihmetellään tulevia.

Jouduin tälle(kin) retkelle mukaan puolivahingossa. Ystäväni A.T. piti tapanaan lähetellä pikku vinkkejä mielenkiintoisista retkistä, niin kuin olen kertonutkin. Rahoituksesta ei ollut tietoakaan vielä paria päivää ennen matkaa. Erinäisten vippien kanssa sain kootuksi sen verran rahaa että pääsin mukaan. Joulun aika oli vasta tulossa ja tiesin kykeneväni maksamaan suurimman osan takaisin ennen joulua.( silloinen pitopalveluni Velhon Keittiö tuotti sen verran mukavasti jouluaikaan että uskalsin lähteä vekselivetoiselle reissulle) Matkakassa oli kyllä niukkaakin niukempi.

Matkallelähtöpäivänä kokoonnuimme siis Helsinki-Vantaan lentoasemalla hyvässä järjestyksessä odottelemaan tsekkausta koneeseen. Jossain näillä main A.T:n rouva joka oli ryhmäämme saatilla nykäisi minua hihasta ja tiedusteli pilke silmäkulmassa oliko minulle mahtanut aamusella tulla kiire? Tiukkaan pakatun matkalaukkuni reunojen välistä roikkui yli puolet mustista rintaliiveistä kaiken kansan näkyvillä. Tietenkin korjasin tilanteen ennen matkatavaroiden luovuttamista.

Tuskallisen lentomatkan päätteeksi (toinen tärykalvoni vaurioitui ainokaisessa vasta aikuisena potemassani korvatulehduksessa ja aiheutti melkoisia kipuja melkein itkun kera) laskeuduimme Tel Aviviin. Pitkän lähestymislaskun aikana kerkesin jo pudottaa koneemme moneenkin kertaan joko suoraan kaupunkiin tai ainakin olin varma että törmäämme johonkin pilvenpiirtäjään. Näin ei siis käynyt vaan tämän koneellisen turistikarja johdatettiin passintarkastukseen ja matkakamojen noutoon. Moni meistä ryhmässämme oli matkustellut laajasti Lähi-idässä ja matkanjohtajamme muistuttikin passin leimaamisesta. Jos aioit lähiaikoina käydä mm. Libanonissa tai Syyriassa piti passintarkastajalle sanoa ystävällisesti ”no stamp please”. Vuorollani minäkin lausuin nuo taikasanat tuikeanaamaiselle tädille joka kyräili minua turvapleksin takaa. Täti tuijotti minua ja pisamiani synkeänä ja pamautti sottaisen leiman passiini kuin tuomiopäivän pisteen. Jaaha, ajattelin, kuinkahan tässä ollenkaan käy.

Matkaamme kuulunut bussi ei tietenkään ollut aikanaan paikalla ja matkanjohtajaparkamme sai tehdä taikoja sekä bussin löytämiseksi että joukkueemme koossa pitämiseksi. Kaikki onnistui kuitenkin parhain päin ja istua jukotimme Tel Avivista Jerusalemiin sumun seassa. Vain muutama tosi syvä kuru kertoi meille taannoisesta ”palestiinan sateesta” joka oli kaivanut käyntinsä merkiksi syvät uomat rutikuivaan maastoon.

Nyt siirrymme retkemme viimeiseen iltaan.

Muistattehan että jostakin syystä Betlehemin hotellimme henkilökunta piti ryhmäämme suuressa arvossa?

Viimeisen päiväretkemme jälkeen hotellin kakkosjohtaja pysäytti minut ja (onneksi) rouva D:n ja tiedusteli mongertavalla englannin kielellä viimeisen iltamme ohjelmaa. Rouva D vähäisellä mutta tilanteeseen riittävällä arabiantaidollaan kertoi suunnitelmamme ja niiden päättymisajankohdan. Hotellin apulaispäällikkö tuntui tyytyvän vastaukseen ja pyysi/kutsui ryhmämme kello siihen ja siihen aikaan kokoontumaan hotellin loungeen. Me tietty toimitimme kutsun perille jokaiselle. Kaikille tämä ”määräys” oli vähän outo, mutta kokoonnuimme kuitenkin määräaikaan paikalle.

Matkanjohtajaamme myöten kaikki olivat suorastaan äimän käkenä kun näimme meitä varten koristellun hotellin aularavintolan. Jokaisella pöydällä oli naposteltavaa ja hedelmiä. Ja laseja. Tarjoilijapojat pyörivät ympärillämme pullot käsissään ja tarjoilivat juomia jokaiselle. Rajoitetun määrän tietenkin. Hotelli oli järjestänyt meille, ikimuistoiselle suomalaisryhmälle, ikimuistoisen läksiäisillan! Kiitokseksi miellyttävästä ja hyvinkäyttäytyvästä suomalaisryhmästä. Oli pakko utsia miten edellinen ryhmä oli toiminut ja vastauksena saimme tietää että se oli niin tiukkapipoinen ryhmä ettei ”niitä näkynyt kuin ruokasalissa”. Ei kuulemma minkään laista elämää... Kohotimme siis suomalaismatkailijoiden mainetta arveluttavilla arak- istunnoillamme jotka joskus venyivät aamutuimaan niin kuin senkin kerran kun halusin kuvata Betlehemin auringonnousun ennen kuutta aamulla.

Lähtöpäivämme auringonnousu kuuden maissa aamutuimaan hotellimme näköalatilasta. Paimenten keto juuri kuvan ulkopuolella vasemmallepäin.

Lähtöpäivänä meitä kierrätettiin bussilla pitkin poikin Jerusalemia ja totesimme että niinkin vähävetisessä maassa katseluvettä piisasi varakkaiden asuinalueiden nurmikoille.

Tel Avivin lentokentällä taas. Sielua painoi jo ikävä vaikkei maasta vielä oltu poistuttukaan. Tavattoman pitkät jonot tullitarkastukseen. Vessassakin olisi pitänyt päästä käymään. Kun vihdoin olimme lähellä määränpäätä tullijonossa huomasimme että muutamat ryhmästämme vietiin erilleen. Lopulta vietiin meidätkin rouva D:n kanssa. Rouva D supatti viime tingassa että ”älä puhu mitään kieltä, vaikka ne kysyisi mitä”. Okei, ryhdyin siis kielitaidottomaksi. Puistelin vain päätäni kun tullityttö esitteli kysymyksiä valmiiksi monistetuilta sivuilta. Selvisin siitä ilmeisesti puhtain paperein koska seuraavalla tiskillä matkalaukkuihin ja kasseihin piirrettiin salaperäiset X-merkit ja liimattiin tarrat. Melkein jokaiseen. Taas raahattiin tavaroita seuraavaan pisteeseen jossa tarjosin pakaasejani siirrettäviksi rahtitiloihin. Jostain syystä yksi laukku oli jäänyt ruksaamatta ja tarroittamatta eikä se kelvannutkaan sen tiskin tädille. Kielitaidottomuuteni unohtui sillä sekunnilla ja ja ryhdyin tivaamaan syytä moiseen. Vähemmän hellä potkaisu pohkeeseeni sai suuni kiinni kesken lauseen ja raahasin tuliaiskassini ahtaaseen matkustamoon.

Vain kahdeksan meidän ryhmästämme vedettiin tehotarkastukseen. Arvaatko ketkä meistä? Onneksi pääsimme kaikki pois maasta vaikka välillä näytti tosi pahalta.

Luulen ettei minulla ole vieläkään asiaa Israeliin, kaikki tietoni ovat varmasti tallessa ja jonkinlämpöisellä listalla. Sen verran ahkerasti tuli matkan aikana seurusteltua palestiinalaisten kanssa.

Saimmepa sentään juhlallisen todistuksen vierailustamme.
Pankaa merkille allekirjoitukset.