Vihdoin neljännesvuosisadan epäröinnin jälkeen tartuin siveltimeen.
Sitä ennen toki olin hyvissäajoin - noin viis vuotta sitten asentanut maalaustelineen, oikeammin telineet kohilleen. Siinä vuosien mittaan harkitessani ja pähkäillessäni ja tuijotellessani milloin toiveikkaana, milloin kiukkuisena ja turhautueena telineitäni tulin hankkineeksi värejä sun muita tarvikkeita alkaakseni uudelleen maalaamisen, lapsuuden lahjani.
No viime vuonna, tarkasti ottaen neljäntenä marraskuuta asensin viimein pohjan telineelle. Sit sitä tabula rasaa ihmettelin aikani ja niin syntyi uusimman elämäni luonnos. Ekaks ohjausviivat perspektiiviä varten, sit vähän luonnostelua. Ja sit kolmen kuukauden tauko. Taas tuijotellen, noituen ja silleen.
No nyt olen saanut aikaiseksi kolme uutta maalausta.
Ei ollu helppoa - ei.
Kun en oikein näe enkä hahmotakaan kaikkea ympäröivästä maailmastani, piti opetella kaikenlaista. Ennenvanhaan - siis ennen halvaantumista - maalasin tasolla, ihan isotkin työt. Silloin näin paremmin, hahmotin koko tulevan kuvan kertavilkaisulla ja silleen.
Nyt piti opetella pystyasennossa, joskin pienessä kulmassa tää vanha tuttu homma. Sit piti opetella pitämään siveltimiä uudessa asennossa jotta pysyisivät hanskassa ilman isompia kouristuksia.
Toki piti kaivaa muistin mahdollisista syövereistä - kehomuisti onneksi tuli hätiin - värioppi, tekniikat sun muut sellaiset oleelliset pikkujutut taiteilussa.
Ja pohjat.
Oon maalannut lähestulkoon kaikella mahdollisella: liiduilla, hiilellä tussilla (sillä pullossa olevalla ja terällä tai siveltimellä käytettävällä) vesiväreillä ja guassilla. Sekin oli ennenvanhaan nimeltään peiteväri.
No. Viimeisen viiden vuoden mittaan mulle on siunaantunut myös akrayylivärejä. Ei pienenpientä hajua mitä niitten kanssa pitäis? Öljyvermeitä en ole koskaan käyttänyt, liian hidasta mun luonnolleni.
Yhtäkaikki.
Palataanpa vähän menneeseen.
Vuonna 2013 kävi ilmi että silloisen, nyttemmin edesmenneen puolisoni IT-firma ei oikein yksinään pelittäny joten hyppäsin taas kerran syvään päätyyn ja aloin tehdä koruja. En tokikaan omaksi ilokseni vaan myytäviksi. Opettelin hopeankäsittelyn, opettelin punomisen, opettelin kivien istutuksen, koitin seurata muotia jotta mun väkerrykset menis ees jotenkin kaupaksi ja saatais näkkärin päälle muutakin kuin ylähuuli, loppuunkulunutta sanontaa käyttääkseni.
Loppujen lopuksi suurempi osuus firman myynnistä ja tuotosta syntyikin mun koruistani. Lisäksi mun yrttisekoituksistani joita takapihalla kasvatin ja luonnosta keräsin. Mukaan mahtui myös luonnontarjonnasta luotuja kylpysuoloja ja ihovoiteita. Sit tein kynttilöitä ihan sikana aina syksyn tullen ja pidin kynttiläkursseja. Ja luentoja samalla kun kuulijat liottivat koppuraisia varpaitaan mun innovoimassani yrttiliemessä.
Ai miks?
No hitto siks että piti hankkia toimeentuloa perheelle. Ei niinkään innostuksesta tai rakkaudesta lajiin. Muttaku oli vaan pakko. Että pysyi katto pään päällä ja suolet sai sisältöä omiin puuhiinsa.
No. Si ukkovainaa lopetti liiketoimintansa kysymättä multa mitään.
Siinä mä sit oli koruineni ja purkkeineni ilman y-tunnusta ja ilman mahdollisuutta rekisteröidä omaa. En jaksanu enää eikä ollu oikein rahaakaan, ku omat eläkkeet meni sairaalamaksuihin ja lääkkeisiin. Ja kaikki mun työlläni tekemät fyrkat ties mihin. Sen firman taskuun siis. Ei mulle. Mulle jäi vaan muisto.
No nyt kun viimein sain ravistelluksi vastenmielisyyteni maalaamisen kokeiluun, lähiympäristö iloitsee että oi kuin upeita, nythän saat ylimääräistä rahaa kun myyt noita.
???
Mitä vitt... siis mitä ihmettä?
Enhän mä sellaista varten pieksäny pelkojani ja epävarmuuttani että alkaisin tehtailla myytäviä tauluja. Ainakaan omasta mielestäni.
Vaan totuus on se että meidät eläkeläiset, monisairaat kroonikot ja vammaiset ajetaan aika vauhdilla tilanteeseen jossa edes perustoimeentulotuki ei pysy perässä.
Mä onnistuin saamaan reilut neljä vuotta sitten välitystilin ja kasöörin sille.
Välitystili on sellai huomattavasti kevyempi versio edunvalvonnasta. Mä saan edelleen itse päättää rahoistani, siis sen jälkeen kun välitystilinhoitaja on ensin ottanut haltuunsa eäkkeet ja niillä maksanut kaikki siihen soppariin kuuluvat laskut. Ja jos ei fyrkat piisaa, hää hakee sitä perustoimeentulotukea. Simppeliä.
Vaan tää orpopurraperkeleen hallitus löysi kunnon keritsimet ja kihnutti kaiken avun mahdollisimman naftiksi ja lohdukkeeksi nosti avl-kantaa kautta linjan. Nyt me sit maksetaan kaikesta sen alvin korotuksen mukaisesti - ihan lääkkeitä myöten. Omavastuut on nostettu arvioimatta mitenkään niitten vaikutuksia.
Vai miltä susta tuntuu ajatus maksaa ekaks seittemänkymppiä apteekkiin - yhdestä lääkkeestä - saadakses korotetun ALKUomaastuun veks pelistä? Miltä susta tuntuu ajatus siitä että sulle ihan vaan hegenpitimiksi määrätyt lääkkeet poistetaankin rivissä kelan korvattavuuslistalta? Miltä susta tuntuu ajatus siitä että sulla on joka saatanan tammikuussa oltava a) se seittemän kymppiä ja b) kolmesataa euroa kelakyytien omavastuisiin? What?
Ja miltä susta erikoissairaanhoidon varassa elävänä mahtais tuntua että joka kerta kun sä joko livenä tai puhelimitse käyt erikoislääkärin pakeilla useamman kerran kuukaudessa á 66,70 €? Ynnä kuntoutukset päälle? Ja varaosat. No tähän uuteen kyborgipanssariin sain sentään täyden maksusitoumuksen hva:lta. Muuten se olis jääny hankkimatta.
En mä varsin tässä valita, mutta jotenkin kohtuuttomalta tässä kohtaa tuntuu että "upeita maalauksia, näitähän sä voi myydä ni saat vähän kohennusta elämääs".
Eikö niukalla eläkkeellä (ei kande tässä iässä jäädä työkyvyttömäksi nelkytkaksvuotiaana). No, kerkesin mä sentään vajaat 19 vuotta kerryttää eläkesaldoani, ku se alkoi hyödyttää mua ja ikätovereitani vasta 23-vuotiaana. Mä kerkesin kuus vuotta tehdä täyttä duunia sitä ennen.
Mitä mä tälä yritän sanoa?
Sitä että elämä on - ainakin pitäis olla - jotain ihan muuta kuin pelkän rahan ja toimeentulemisen ajattelemista. Elämän pitäis olla muutakin kuin tutkailla kotoa sillä silmällä että mitähän mä voisin tästä vielä myydä.
Vasitenkin kun tälleen sähkärivetoisena muut mahdollisuudet on jokseenkin rajallisia.
Kevennyksenä mun päänpitimiä
