maanantai 30. maaliskuuta 2009

Kukistajamehiläiset parveilee

Tulin taas ihan pikaseen kertomaan että ennen kesää saa oikeita kukistajamehiläispaitoja.

Kerron tuonnempana lisää niin kuin esimerkiksi hinnasta ja koko- sekä värivalikoimasta ja sellaisesta.

Sitä ennen lähtee virtuaalipaidat Palagalle ja Seurakuntasisarelle. Ihan vaan kevään tuloa virkistämään.

Olen päättänyt että ensimmäinen leskenlehti tavataan livenä tiistaina 7. huhtikuuta. en tiedä missä joten sinun on kerrottava minulle milloin bongasit sellaisen. jooko?
Luultavasti Turun suunnalla, sinnehän kevät itsensä aina ensimmäiseksi änkeää.

Nyt, hyvää yötä rakkaat ihmiseni!

Varjelkoon Herra untanne!

sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Taistelu homehtumista ja ryppyjä vastaan

Aah! Väsynyt mutta onnellinen Mummi täällä.

Läyliäisten kultakurkut on laulatettu ja valittu ainakin puoleksi vuodeksi eteenpäin. Ihanat bileet! Eikä pelkästään minun mielestäni.


Onnelliset ja punaposkiset kultakurkut mallia 2009

Siellä kaikilla oli niin mukavaa, että!
Oi jospa oisit voinut olla muukaaanaaa!

Niin. Olen tässä kylässä toimiessani tullut lanseeranneeksi nuorten kapakka-karaoketapahtuman, alkuun Pizzaa ja Poppia -nimellä ja parina viimeisenä vuonna nimi vaihtui Kultakurkkukisaksi. Edellisistä geimeistä oli vierähtänyt jo melkein kaksi vuotta ja oli aika ruuvata uusi kapakoitsijakolmikko mukaan hommiin. Se kävi oikeastaan hyvinkin helposti, entisten nuopparilaisten vanhempia jokainen. Ei tarvinnut paljonkaan selitellä kun kaupat lyötiin lukkoon.

Koko viime viikko jänskättiin tuleekohan sinne ketään ja kun tuli tuo kesäaikakin. Perihämäläiseen tapaan alkoivat penskat kömpiä koloistaan paikalle, ainakin puffetin kimppuun. Sitten säädyllisen ajan kuluttua tuli mukaan myös vanhempia kannustamaan taitureitaan. Ja viimeiseksi vaan ei vähäisimmäksi uskaltautuivat mopoikäisetkin vaivihkaa hiipiä sisälle. Hyvin mahtuivat samaan sarjaan niin ipanat kuin kakaratkin. ( tämä on taas niitä pentujen juttuja: ipanat ovat alakoululaisia ja kakarat yläasteen väkeä. tärkeä juttu, etteivät mene termit sekaisin).

Körssi oli tietty ihan hökötyksissään, hyvä että penkillä pysyi. Alkuun oli julkisesti laulaminen vähän tahmeaa vaikka Make (se karaokemies) kuinka yllytti ja soitteli houkun-houkunmusaa. Ei auttanut muu kuin Mummin ottaa mikki kouraan ja virittää Pikkuveli raikaamaan. Seuraava biisi oli, öööö, en muista mikä mutta lähipöydässä istuva neito sitä lauloi joten lykkäsin mikin hänelle ja siitä se sitten lähti käyntiin. Tänään nuoret olivat hyvin haasteellisella tuulella. Kappalevalinnat olivat yllättävän vaativia, ei mitään helppoja renkutuksia. Vai mitä sanotte Teräsbetonin
Metallisydämestä? Pete esitti sen hartaasti ja sydämellä niin että se toi hänelle poikien sarjan ykköstilan ja kaiken kaikkiaan toiseksi eniten yleisön ääniä.

Körssi vaan haistelee ruusua kun Mummi ja Miko laskevat tarkkaan ääniä

Meillä oli kaksikamarinen tuomaristo. Päätuomarina toimi tietenkin itseoikeutettuna ammattilaisena Körssi ja hänen avukseen saapui (tilattuna) vuoden 2004 nuorten Karaokekuningas Miko antamaan tuomariston äänet, yleisö kertoi mielipiteensä yhtä tai kahta kättä nostamalla.

Haluatteko tietää mitä kisassa laulettiin?
Itse kilpailuun tohti osallistua neljä sooloartistia ja yksi duo. Ja lauletut biisit olivat Indican
Ikuinen virta, Annika Eklundin Shanghain valot, se Teräsbetoni, Don Huonojen Hyvää yötä ja huomenta sekä Hectorin Juodaan viinaa.

Kilpailun ulkopuolella laulettiin melkein vihko lävitse. Monipuolisia ja osaavia ovat tämän kylän penskat. Totisesti!

Suosittelen tällaisia tempauksia täydestä sydämestäni. Samalla nuoret oppivat vähän ravintolakulttuuria ja käytöstapoja julkiseen esiintymiseen. Parasta tässä kuitenkin on se että tuntuu kuin rypyt oikenisivat ja aivohalvaukset unohtuisivat ja häipyisivät Plutoa kiertävälle radalle. Ainakin hetkeksi. Onko sinun paikkakunnallasi koskaan järjestetty tällaista? Jos on, haluan kuulla kaiken ja jos ei, kysyn: miksi ihmeessä?


***

Tämä kuva on oikeastaan omistettu Minzille ja Susulle. Meidän Onerva (Lutra Lutra Onervalis) muodostaa mieluusti kuhmuja päiväpeiton alle. Nyt oli vaan niin ahdasta ettei kisu ollut lainkaan mahtua koko sänkyyn kun laillisesti vihitty korjaushuolsi meidän Apteekkaria
ja kaikki laatikot ja niiden sisällykset oli pinottu aviovuoteelle.

Siispä tässä pieni tarkkaavaisuuskoe: löydä kissa, saat iloisen mielen!

perjantai 27. maaliskuuta 2009

Kultakurkku

Kohta alkaa kolmastoista vuosi kyläni pentujen kanssa puuhatessa. Ensi sunnuntaina, niin juuri, silloin alkaa myös kesäaika, vietän taas kerran syntymäpäiväni kylän kakaroiden kanssa. Muutaman vuoden apunani näissä kekkereissä on huseerannut Körssi. Se tyyppi tunkee itsensä aina mukaan ja joka paikkaan. Se on kulkenut kylämme kesäriehat ja kyläkokoukset, väliin se käy pitemmälläkin. Pääasiassa se kykkii nuoristilamme hyllyn päällä, ihan poppikoneen kupeessa ja vahtii että volyymi pysyy kuosissa.

Nyt kun tila on ollut jo pitkään renoveerauksen alla Körssi sanoi että sillä on tylsää. Lupasin että se saa ottaa valvontavastuun sitten sunnuntaina niissä bileissä. No sehän innostui ihan kybällä ja kirjoitti tuollaisen jutunkin paikallislehteen.


"Moi kaverit! Niin ja moi vanhemmat!

Taas noi pani mut asialle. Ja tärkee asia onkin:

Toi Läykän Kyläyhdistys järkkää taas pitkästä aikaa karaokebileet nuorille. Ne Läykän Kultakurkkubileet. Tällä kertaan ne pidetään tuolla Paroonissa. Se on aika uus kuppila Läykässä, siis Läyliäisissä. Mä tiedän että jengi on viihtyny siellä pelailemassa ja limulla.

Ens sunnuntaina 29.3. tossa kello yhden ja puol neljän välillä koko mesta on ihan vaan nuorille varattu. Siellä ei sillon tarjota kaljaa eikä viinaa kellekään. Mut siellä on melkonen puffetti, missä on kuulemma vähän nakkei ja lihapullii ja sellasta ja tietty jotain rehui ja ranskiksii. Ja kokista saa kun pyytää vaan. Ja koko hoito on melkein ilmasta. Hei, mieti ny: kolmella eurolla napa täyteen safkaa ja biisit päälle! Ei oo paha hinta.

Joo, sit mä kuulin että sellanen Met Set Service tarjoo sen karaoken ja Make tai Lauri juontaa koko bileet. Mähän oon tietty kans paikalla. Kun mulla on niin pitkä kokemus näistä nuorten karaokejutuista. Mä oon ollu monta kertaa mukana ja tarviihan jonkun siellä olla vähän niinku vastuussa et kaikki skulaa silleen hyvin. Ja onhan siellä vähän kilpailun tynkääki: yleisö saa äänestää parhaan kimman ja parhaan kundin esitykset. Niille on kuulemma varattu ihan palkinnotkin. Siis kahdelle parhaalle.

Niin että jos sä olet 10 – 17 vuotta vanha ja oot läykkäläinen, tuu ihmeessä messiin. Tai jos sä oot vanhempi niin tuu silti mut sillon sun pitää maksaa tuplat eli 6 euroo. Se on se lipun oikee hinta, mut toi Kyläyhdistys sponssaa nuorille siitä puolet. Eiks olekin makee juttu!

Niin että kun sä saat tän lehden käsiin niin kipitä kiireesti ostaan sielt Paroonista ennakkolippu, et varmasti mahdut messiin!

Sunnuntaina nähdään!"

Kuvansakin se halusi mukaan. Tuossa on muistaakseni Idusta alkaen ruokapöytään- tapahtuman (tuttavallisesti se on vaan Itupäivä) meneillään. Körssin piti päästä sinnekin ja sillä oli taas tylsää. Onneksi oli kylälehtiä jaossa, niitä se lueskeli joutessaan.

Kerron sitten sunnuntaina muistivatko pennut herätä ajoissa ja tulla paikalle.


tiistai 24. maaliskuuta 2009

Kukistaja-Kunnari


Edit Piaf tahtoo taas sanoa sanasen:
Tämä läpyskä on ehdottomasti luovutettava myös tuonne toiseen maahan Hannelen Paratiisiin, sielläkin saattaa vaara vaania, ja tietenkin tänne Lopelle Margaret Tatcherille.


Ihan vaan hetkeksi piipahdan tuomaan näytille uuden kunnarin.
Ai mistäkö? Susikairasta tietenkin! Ei tällaisia mistä vaan saa!
Suojaa mm. juuri noilta kukistajatyypeiltä. Kiitos akkaseni!

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Napit vaihtoon ja muuta kivaa

Nyt on kuulkaa niin että tämä täti on aikas väsynyt.
Se selittää myös sen että olen kovin vähän vieraillut täällä omalla tontillani. Aion olla aikas väsynyt vielä ainakin puolitoista viikkoa.

Se tarkoittaa sitä että minun on pontevasti kieltäydyttävä monista ennakkosuunnitelmistani. Tämä taas johtuu siitä että uskollinen yölääkkeeni, Triptyl, on alkanut kenkkuilla minulle. Kieleni puutuu. En aluksi ollut uskoa tuntojani kun hokasin asian ensi kertaa. Sitten pienin epäilyksin vähensin annostusta pikku hiljaa. Sitten olin vallan ilman muutaman ehtoon ja se tietty kostautui hiljalleen esiin tunkevin kiputiloin, Ja juur yöaikaan. Sitten alkoivat ne riivatun unihankaluudet joiden suhteen talviaika oli verraten säyseä. Ilman niitä keltaisia nappuloita kieli ei puudu. Ilman niitä keltaisia nappuloita tulee hankaluuksia. Pikku dilemma.

Arvatkaas vaan uskallanko niitä enää napostella? No en! Ajatuskin siitä että kieleni puutuu kokonaan nukkuessani ja tukehduttaa minut kissojen, koiran ja laillisesti vihityn viereen on vastenmielinen.

Ja nyt on edessä taas perkeleellinen taistelu lääkityksen suhteen. Kuntatyhmän arvausläärit eivät ole se taho jonka kanssa uutta lääkitystä suunnitellaan. Ei tosiaankaan. Siispä keskussairaalaan henkiläärin luo. Ja kun ei ole vissiin hengenmenosta kyse kestää ajan saaminen ikuiset ajat vaikka osastoihme Kaija tekisi minkälaisia taikoja. Voi, voi.

***

Otan vastaan onnitteluja (?). Eilen alkoi neljäs kausi tämän kylän kyläpäällikkönä.
Vaikka kuinka uhkailin ja vannoin ja vakuutin etten enää jaksa! tahdon välillä elää yksityiselämääkin, ei se tehonnut. Olisinhan tietty voinut vielä kyläkokouksessa kieltäytyä jyrkästi mutta jotenkin se suostumus lipsahti yhteenpuristettujen huulten välistä.

Olen ollut niin vetämätön että en ole saanut aikaiseksi hinata saamiani kunnareitakaan tälle tontille. Nyt kiitän Palagaa, Hannia ja Kristiinaa, näin ensi hätään. Heiltä sain tällaisen ihanuuden:
Lupaan jonakin päivänä kaapia kaikki saamani läpyskät nippuun ja liittää ne tuonne vasempaan laitaan kerralla ihailtaviksi. Siis jonakin päivänä.

Nyt kellahdan petiin enkä liikauta eväänikään (vai pitäisikö sentään sanoa häntäänikään?) ennen kuin.... perhana, huomenna Kuntalaan, keskiviikkona on lautakunnan kokous, no, joo, onhan tällä viikolla vielä torstai, perjantai ja lauantai luppopäiviä sitten onkin sunnuntai ja pentujen Kultakurkkukisat.
Täytyy siirtää synttärivieraan toivottu kyläily ainakin viikolla etiäpäin. Voi harmin paikka!

Herra olkoon kanssanne! Erityisen rukouksen varaan Pilviharsolle.

lauantai 21. maaliskuuta 2009

Ofelian meemi

Kerrankin ehdin jaolle ennen Hannia! Kas tässä Ofelian laatima esikoismeemi minun täyttämänäni:


1. Mieluisin kotityösi? Ikkunapyykki ja kylppärin pesu

2. Inhoamasi kotityö? Kaikki muu, onneksi laillisesti vihitty tykkää niistä

3. Mikä on elämän tarkoitus? 42

4. Minkävärinen sisustus kotonasi on? Vihreää, mustaa, luonnonnahkaa, vihreää, vähän sinistä, vähän keltaista, ripaus punaista

5. Mielenkiintoisin maa jossa olet käynyt? Israel/Palestiina.

6. Tylsin maa jossa olet käynyt? Amerikka. Edit Piaf korjaa taas: ei se missään ameriikassa ole käynyt. Saksaa se tarkoittaa.

7. Ovatko kaikki taiteilijat mielestäsi boheemeja? Eivät varmaan, tosin kaikki tuntemani kyllä ovat, ainakin vähän

8. Oudoin omistamasi esine? Oliskohan afrikkalainen kahvipannu

9. Meri, järvi vai joki? Meri aava rannaton

10. Oletko tyytyväinen itseesi? Paree olla tyytyväinen sihen mitä on, kun ei enempään riitä

11. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit? Ketterä pieni liskonen, mikäs muu?

12. Onko ruoka Suomessa kallista? Totisesti on! Eikä taida ihan heti halventuakaan vaikka kuinka alv kuinka laskisi. Otsasi hiessä sinun on ruokakauppalaskusi maksettava!

Näin on vastattu historiallisen meemiin. Nyt vaan kaikki ottamaan tämä talteen ja levittämään ympäri sfäärejä! Hannin kuitenkin haastan ihan nimeltä.

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Kuningas Midas


Mistähän mahtaa johtua että päässäni on soinut muudan biisi jo pitemmän aikaa?

Viimeaikaiset poliittiset uroteot ovat väkisinkin tuoneet mieleeni kaukaisen 1980-luvun alkupuolen. Sen verran topakkaa touhua hallituksemme harrastanut että suuntaus näyttää olevan palaamassa hyväksi havaittuun kassakaappihallintaan. Eihän vaalikarjan tarvitse asioista olla selvillä. Eikö se nyt riitä että neljän vuoden välein äänestävät. Mihin muuhun niitä tarvitaan?

Kun kunnallispuolella harjoitellaan samoja otteita ovat nukkuvan kansanosan asiat mallillaan. Meitä muita, ainakin minua, alkaa hirvittää tosissaan. Tämä hallinta.

Kuningas Midas aikoinaan

sai kaiken kullaksi muuttumaan
vain kosketuksella sormenpään
vaan entäpä nyt miten lieneekään

Koskaan ei Midas luovu virkatontistaan
aina hän meitä vahtii taikavoimin
koskaan ei luovu suppeesta horisontistaan
maata hän muokkaa ilkein ihmetoimin

Hän katseli kansaa ja aatteli massaan mukavaan
sen sullon en tahdo häirikköyksilöitä
ei maata nyt sentään hallita voi kuka vaan
ei ainakaan niin että tekee töitä

Jätä koulu ja työ käy istumaan
niin pääset sä osallistumaan
miks turhaan sä raivaat
ja päätäsi vaivaat
käy kyytiin mä tarjoan valtiotaivaat

Ja Midas
on hidas
se miettii yli yön
sitten toisilla teettää likaisen työn
ja pääni mä siitä pantiksi lyön
juuri hän tekee elämästä raskaan

Vaikka Midas
on hidas
hän tietää sen
kotieläin ja teuras on ihminen
mihin kosketkin jäljiltä Midaksen
aina isket kätesi paskaan

Hän kirjoitti uuden säkeistön virkamieskoraaliin
ja hän aatteli mitähän vielä tekisin tässä
taidan iskeä taikasormeni kansanmoraaliin
vaik´ on ruvella perse niin paidat on siliämässä

Näin se käy mikä mietintö kekoaa
Midas papereihinsa sekoaa
no eihän se juuri suuria merkkaa
jos on pahvia työ ja kansa guttaperkaa

Midas
on hidas
miettii yli yön
sitten salakavalasti iskee alla vyön
pääni mä siitä pantiksi lyön
juuri hän tekee elämästä raskaan

Vaikka Midas
on hidas
hän tietää sen
kotieläin ja teuras on ihminen
mihin kosketkin jäljiltä Midaksen
aina isket kätesi paskaan

Ihmistä rupee se sapettaan
vaalikarja kun lusikoi apettaan
eikä oo ihme jos ihmistä stressaa
kun Midaksesta leivotaan tulevaa pressaa

Midas
on hidas
se miettii yli yön
se kyttää ja vahtii mitä mä syön
pääni mä siitä pantiksi lyön
juuri hän tekee elämästä raskaan

Vaikka Midas
on hidas
hän tietää sen
kotieläin ja teuras on ihminen
ja mihin kosketkin jäljiltä Midaksen
aina isket kätesi paskaan

juice leskinen, ajan henki 1981

Kovin on ajankohtainen sanoitus. Kuin viime viikolla luotu.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Mummi meikkaa

Tässä on taas ollut vähän vipinää. Ihan sellaista mukavaa ja positiivista.

Laillisesti vihitty on irrottanut kaikki verhokiskot katonrajasta ja rapsuttanut ne puhtaiksi, vähän öljynnyt ja kiivennyt ne takaisin paikoilleen. Sitten se on pessyt kaikki verhot. Nekin jotka ovat olleet kaapissa odottelemassa mahdollista käyttöä. Sitten se alkoi pestä ikkunoita. Siinä vaiheessa minua rupesi taas nyppimään. Ei niinkään se että kodissa tulee puhdasta vaan siksi että huomasin taas kerran että omat fyysiset kykyni tuollaiseen riehumiseen eivät kerta kaikkiaan piisaa. Tulee jotenkin huono omatunto ja sellainen laiskurin olo.

Eilen pesin parvekkeen oven isot lasit. Niitä pintoja on äkkiä laskien neljä. Ikkunanpesu on kivaa. Tai olisi jossei sen kanssa tulisi ongelmia. Viimeisen lasipinnan pesu oli melkoisen hankalaa kun kapineet eivät tahtoneet pysyä käsissä. Keittiöjakkaralla keikkuminen ilman kunnollista tasapainokykyä oli taas arkipäivän extremeä. En olisi sitäkään päässyt tekemään jos laillisesti vihitty olisi ollut paikalla.
Ei olisi laskenut kiipeilemään.

Siitä pesusta seurasi suuri hinku käydä olkkarin jättilasin kimppuun, eri oli niin valtava. Kaikki tervat, nikotiinit, höyhenet ja kissanräkä peittävät tehokkaasti näkyvyyden sisään ja ulos: päivä ei paista ja maailma näyttää synkän harmaalta. Ei ihme että huonekasvit voivat kovin niukasti.

Perjantaina olin pitkästä aikaa Mummina.
Kirkonkylän Nuorisotilalla, Kuntalassa. Kylämme Nuopparihan joutui tammikuussa veden valtaan ja on siis edelleen suljettuna. Vauriot olivat sen verran pahat että edessä on suuri remontti mädäntyneitä koolauksia ja uutta lattiaa myöten. Arvelimme nuorisosihteerin kanssa että varmuudella pääsemme toimimaan siellä vasta syyskaudella.

Joillakin ihmisillä on sellainen vapaaehtoisgeeni. Sen vaikutuksia vastaan on ihan turha pyristellä. Kylätoimikuntani päätti että kun ei oman kylän tilaa voida käyttää on mentävä merta edemmäs kalaan. Kirkonkylän tilalla on huutava pula valvojista, meillä on valvojia muttei tilaa: siispä Kuntalaan. Ja kaikki ovat tyytyväisiä: iso tila voidaan pitää aikataulun mukaan avoinna, pääsemme sittenkin viettämään aikaamme pentujen kanssa ja kyläyhdistyksemme talousarviokin pääsee tältä osin toteutumaan.

Oli oikeasti tosi kivaa pitkästä aikaa olla nuorisotilalla. Vaikkakin osin tuntemattomien pentujan kanssa. Toki monet minut tunsivat esimerkiksi kuutospäiviltä jotka järjestetään vuosittain sellaisen siirtymäriittinä alakoulusta seiskalle.

Oli myös aika ihanaa kun oman kylämme penskat alkoivat saapua paikalle. Jotkut käv
ivät halaamassa, monet tervehtivät suureen ääneen MUMMIII ja yksi nuori nainen moitti minua meikkaamisesta: - Mikset sä koskaan Läykässä meikannu meille? Mut tänne sitte piti tulla nättinä. Hohhoijjaa! lupasin ja vannoin että ensi syksynä en koskaan tule nuopparille meikkaamattomana. Tosiaankin! Palveluammatissa on aina huolehdittava ulkonäöstään ihan kohteliaisuudesta asiakkaita kohtaan. Eipä olisi tullut mieleenkään mennä meikkaamattomana tai hiukset huolimattomasti laitettuna töihin viinanmyyntiin. Miksei tosiaan sitten nuorisotilaan? Perjantainen oli oikea ja elävä esimerkki sen tärkeydestä.

Ja sitten se Mummi-juttu.

Jostain syystä aikanaan kylämme pennut alkoivat nimittää minua "virassa" ollessani Mummiksi. Todennäköisesti se johtui siitä että olin oikeasti hiljattain tullut mummiksi. Pennut halusivat itsellen mummin. Ja minä suostuin. Tätä nykyä koko kylää kutsuu minua Mummiksi. hyvin harvoin oikealla etunimellä. Kirkonkylän kakarat natustelivat sitä mummi-sanaa tovin ja joku uskaltautui kysymään sen alkuperää ja minä kerroin. - Tuntuukse hyvältä vai pahalta? oli jatkokysymys. No hyvältä tietenkin! Sehän on nuorten antama lempinimi. Olen siitä erittäin ylpeä ja kannan sitä kunnialla.

Nyt juon toisen kupillisen aamukahvia, käyn pesulla, puen päälle ja lähden kunnantalolle paikallisen vasemmistoliiton kokoukseen.
Heippa!

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Koira sen teki


Lapinmarjaa, Riepua on askarruttanut miten ihmiset ovat elämänsä tärkeimmän ihmisen tavanneet. Siis miten se oikein tapahtui.

Olin reippaasti yli puoli vuotta ollut kaikin keinoin hankkiutumassa epämieluisasta avomiehestä erilleen. Olen varmaan tästä taistosta jonkun kerran ohimennen maininnutkin, oli kerrassaan kyllästynyt jatkuvaan ryyppäämiseen ja muuhun holtittomuuteen kotonani, jatkuviin rahavaikeuksiin, kun kumppanin rahat menivät juomiin, kavereille tarjoamiseen ja puhelinkortteihin à 20 euroa per kännätty yö. Ja kaiken sellaisen tuomaan ällötykseen pitkässä parisuhteessa.

Tällainen oli arkipäivääni sinä päivänä kun Roosa, se maailman itsekkäin, uteliain ja ihanin koira jupisi useita tunteja kirsu puoliksi postiluukusta käytävän puolella. Joka kerran kun koiralle tuntemattomat askeleet kulkivat ovemme ohi kumpusi julmettu urina ja röhkiminen pienestä koirasta. Siihenkin kyllästyneenä ja perin juurin raivostuneena leväytin ulko-oven selälleen ja sanoin koiralle että mene, perkele ja syö kaikki jotka sun käytävässäsi kehtaa kulkea. Koira meni.

Ensin näytti siltä ettei rapussa mitään ollut mutta sitten koira alkoi heilua, tiedäthän silleen kun häntä heiluttaa koiraa. Auki paiskatun oven takana lymysi mies. Iso pino pahvilaatikoita sylissään.
- Jaa, päivää, sanoin, tuo koira oli pakko päästää katsomaan mitä täällä tapahtuu. No selityshän se oli sekin, oikeasti totta mutta ei takuuvarmasti siltä kuulostanut. Luulisin.

Mies laski laatikkopinon lattialle ja kyykistyi rapsuttamaan koiraa. Esittelin siinä itseni oikein nimellä ja hän sieltä lattianrajasta ojensi kätensä ja sanoi omansa. Siinä sitten rupateltiin aikamme, tivasin kunnon kerrostalomummon tavoin perhesuhteet, ammatit, oliko kyseessä vuokralletulo vai oikein omistusasunto ja kaikkea sellaista tärkeää. Nimen unohdin tapojeni mukaan samantien.

Siinä sitten lähestyttiin joulukuuta ja istuimme iltaoluella sen avotyypin kanssa kyläbaarissa. Tämä uusi naapuri osui myös samalle asialle, istuutui viereiseen pöytään keskenään, nyökkäsi tuntemisen merkiksi. Minä suupaltti kutsumaan kaverin seuraamme ja esittelin myös kumppanini. Tällä kertaa nimi jäi mieleen.

Lasillisen juotuaan naapuri ilmoitti poistuvansa kukkakauppaan kun se näkyi olevan vielä avoinna. Huutelin leikilläni perään jotain ruusuista.

Seuraukset olivat sen verran yllättävät että tämäkin täti meni hiljaiseksi. Naapuri piipahti vielä kuppilassa ja lykkäsi käsiini valtavan kukkapaketin. Ja poistui mitään puhumatta. Paketti avattiin ja sisältä löytyi 10, KYMMENEN, tummanpunaista suurta ruusua. Jos ei tuollaisesta hämmenny, ei sitten mistään.

Ne ruusut ovat suuressa lasimaljassa kirjahyllyn päällä tänäkin päivänä.

Loput suhteemme alkamisesta pidän omana tietonani. Tai kerron sen joskus toiste. Riepu tyytyköön tähän.


tiistai 10. maaliskuuta 2009

Doulavauva

Täällä taas!

Vipsu tuolta maailmanmatkaltaan jo kerkesi kyselemään tuota doulavauvaa. Minäpä kerron.

Elettiin kituliasta yhdeksänkymmenlukua viime vuosituhannella. Lama oli tiukimmillaan, konkurssi oli vienyt talot ja tavarat (kirjaimellisesti) vuotta aiemmin. Entinen työntekijäni, jonka olin siis joutunut lykkäämään kilometritehtaalle tuli kylään avovaimonsa kanssa. Aikansa siinä pyörivät sen näköisinä että asiaa on, Tärkeää ja vaikeasti sanoiksi puettavaa. Viimein salaisuus valkeni. Heille oli käynyt samoin kuin Susikairan akalle. Vauva tulossa.

Jo raskauden alkumetreillä oli tullut huoli siitä miten tuleva äiti pärjää synnytyksessä. Molempia vähän pelotti. Niin sitten kotvan kakisteltuaan entinen työntekijäni sai kakaistua punastellen ulos yhteisen tuumintansa tuloksen: Voisitko mitenkään tulla N:n kanssa synnyttämään sitten kun sen aika on? Tarina jatkui siitä seuraavat yhdeksän kuukautta, kävimme yhdessä neuvolat ja valmennukset ja ultrat ja, ja, ... Ja sitten menimme synnyttämään.

Heti kohta perään matkasin Kuusamoon samalle asialle. Tällä kertaa synnytin potran poikalapsen aivan ihanassa ympäristössä. Sittemmin minut houkuteltiin tämän tapauksen kummiksi. Rakas omatekemä kummipoikani!

Uudesta harrastuksestani sai vihiä muudan ystävättäreni joka silloin työskenteli Vauva-lehdessä. Hän houkutteli minut haastatteluun aiheesta ja muutaman viikon kuluttua pärstäni komeili aukeaman kokoisena juttukokonaisuudessa jossa esiteltiin erilaisia vaihtoehtoja synnytystukihenkilöiksi. Sen jutun myötä tutustuin Helsingin Ensikodissa työskentelevään kätilöön joka oli ryhtynyt kouluttamaan tukihenkilöitä ensikotien nuorten äitien tarpeisiin. Kävin koulutuksen ja toimin doulana ( muinaiskreikkalaista alkua, tarkoittaa naisen palvelijaa) joiksi meitä silloin kutsuttiin. Kaikkiaan meitä oli toista kymmentä eri puolilla maata. Kuusi doulavauvaa siis olen yhdessä ammattihenkilökunnan kanssa saattanut maailmaan. Tosin kaksi heistä oli vähän niinkuin omia: se kummipoikani ja tyttärentyttäreni. Molempien napanuorat leikkasin, pesin, punnitsin ja mittasin. K-vitamiinipiikkiä en saanut maallikkona antaa.

Olen muutaman kerran myöhemmin sattumalta tavannut näitä doulavauvoja, isoja ihmisiähän he jo ovat, yläkouluikäisiä. Kaikille oli kerrottu tarina syntymästä ja kaikki pennut olivat iloisia ja vähän ylpeän tuntuisia tavatessaan doulansa.

Ihana kokemus. Taas yksi niistä asioista joita sain tehdä ja oppia ennenkuin elämän räsymatto nykäistiin jalkojeni alta.

Lopuksi: aioin tietenkin laittaa linkiksi pätkän wikipediasta mutta ei sillä hakusanalla kukaan ole kirjoittanut artikkelia. Pitäisiköhän?

Uusi hölynpölylista

Anne-karhulla ja Ofelialla oli tällaiset ja tietty kopsasin itsellenikin.

Pari uutta tunnustusta, olkaapa hyvät:


[x] kävellyt yhteen menoon yli 15 km onhan näitä retkiä tullut tehtyä, silloin ennen vanhaan
[ x ] ostanut ja juonut pullon Beaujolais Nouveau'ta
[x] nähnyt kuolleen ihmisen
[ x ] jäädyttänyt kieleni talvella kiinni metalliin eihän se ole lapsuus eikä mikään jos ei ole kokeillut
[ x] pelastanut jonkun hengen
[] ostanut jotakin seksikaupasta
[ }murtautunut jonnekin luvattomasti
[ x] uinut avannossa käväissyt vaan
[
X] tappanut/lopettanut eläimen omin käsin no sen kanan, niin ja niitä kaloja
[ x ] litistänyt kolikoita junaradalla se oli pentuna maalla ihan vastustamatonta
[ ] ajanut fillarilla yli 100 km päivässä
[
x] ostanut oman asunnon
[ ] tavannut henkilökohtaisesti suurimman idolini
[x] saanut kirjoitukseni lehteen useammankin, tiedottajana kun toimin
[ x] ollut lähellä kuolemaa
kerran myös jo sillä toisella puolen
[x] saanut potkut
[ x] avustanut eläimen synnytyksessä
[ x ] pitänyt sylissä alle vuorokauden ikäistä lasta kolmea omaa ja kuutta doulavauvaa
[ x] kokenut tai nähnyt livenä luonnonmullistuksen kelpaako hiekkamyrsky jordaniassa?
[ ] käynyt Levillä yli 5 kertaa
[ x ] syönyt ankkaa, sorsaa ja strutsia - siis näitä kaikkia ja valmistanut myös, niitä kaikkia
[ ] harrastanut seksiä porealtaassa pöyristyttävä ajatus
[ ] saanut sakkoja viisi (5) kappaletta tai enemmän
[ x ] ollut käsi tai jalka kipsissä
[ x ] antanut haastattelun medialle voi, vaikka kunka monta, varmaan ensi viikolla taas seuraavan
[ ] hävinnyt kerralla rahapelissä yli 100 euroa (tai vastaavan määrän markoissa)
[ ] voittanut kerralla rahapelissä yli 1000 euroa
(tai vastaavan määrän markoissa)
[] käynyt vähintään kymmenessä (10) eri maassa
[ ] käynyt vähintään kahdessakymmenessä (20) eri maassa
[ ] harrastanut seksiä henkilön kanssa, jonka nimi jäi arvoitukseksi
[
x] ollut käräjillä asianosaisena
[ x ] valmistanut ruokaa kerralla yli kymmenelle ihmiselle 370 ruokailijaa taitaa olla enkka
[ x] valmistanut itse alkoholipitoista juomaa - siis muuta kuin simaa Edit Piaf rääkäisee tähän: olen valmistanut! Viintä ja olutta. Olenhan pienpanimokoulutuksen käynyt.
[ ] ostanut ulkomailta auton/moottoripyörän/asunnon/kesämökin/lemmikin/puolison
[ ] pilkkinyt
[ x ] käynyt nakuna kuutamouinnilla
[x] syönyt unilääkkeitä
[ ] esiintynyt joulupukkina
[] kiivennyt toimivalle tulivuorelle
[ ] laskenut työvuosia vuorotteluvapaaseen tai eläkkeeseen
[ ] laitesukeltanut
[ ] harrastanut ryhmäseksiä
[ ] reissannut ulkomailla reppu selässä viikkoja/kuukausia vailla tarkkoja suunnitelmia
[ ] ollut mukana striptease-esityksessä
[x] esiintynyt tv:ssä
[ ] soutanut kirkkoveneellä
[ ] juossut maratonin
[x] blogannut
[ x] ottanut lävistyksen - muualle kuin korvalehteen ihan vaan nenään ja sitäkin kaipaan
[x] salakuljettanut jotakin rajan yli no, vähän jotain pientä...
[x ] käynyt totalitaarivaltiossa tai sota-alueella palestiina on laskettava sellaiseksi
[
x ] tehnyt konkurssin
[] kirjoittanut kirjan
[ x ] synnyttänyt tai ollut mukana synnytyksessä
[ ] vaihtanut autonrenkaan
[ ] kiivennyt tunturille
[x] kasvattanut yrttejä
[x] tehnyt testamentin
[ ] tullut uhatuksi aseella (ase, vaikkei olisikaan tuliase)
[ ] syönyt toukkia
[ x] ollut kihloissa
[ ] harrastanut seksiä julkisella paikalla
[ x] ollut naimisissa kolmas kierros menossa
[ x] eronnut avioliitosta kahdesti
[x] kerännyt ruokareseptejä
[ ] pitänyt villieläintä lemmikkinä
[x] opetellut aikuisena uuden kielen
[ x ] menettänyt ajokorttini määräajaksi sittemmin kokonaan
[ ] ollut putkassa
[ ] ottanut eläkevakuutuksen
[ ] syönyt koiraa
[x] ajanut kolarin
[x] oksentanut alkoholin takia
[x] yöpynyt sairaalassa aikuisiällä monesti
[x] tilannut Aku Ankka -lehden
[x] ollut vapaaehtoisesti ilman televisiota yli puoli vuotta neljäs vuosi menossa
[ x] luonut lantaa
[x] istuttanut puun
[ x ] ollut rekan kyydissä/ajanut sellaista
[ x ] liftannut
[x] tehnyt rikosilmoituksen
[ ] vaeltanut Lapissa
[ ] laskenut koskea
[ ] käynyt Enontekiöllä
[x ] ollut purjehtimassa
[] koonnut Ikean huonekaluja
[ x ] käynyt vesijumpassa
[ x ] syönyt jotain itse tappamaani/-ampumaani sitä kanaa...
[ ] haastanut riitaa nakkikioskilla
[ x ] pukeutunut äidin vaatteisiin
[ ] himoinnut työkaveria
[x] maalannut taulun kymmeniä
[ ] huijannut vakuutusyhtiötä
[x] ratsastanut hevosella myös kamelilla, yäk
[x] muuttanut nimeni kuudes sukunimi menossa
[ x ] ollut savusaunassa
[ ] ollut pienlentokoneessa
[ ] ajanut vasemmanpuoleisessa liikenteessä
[ ] sanonut "kippis" indonesiaksi
[x ] räjäyttänyt jotakin pentuna tehtiin pommeja katinlieon itiöistä ja räjäyteltiin vaikka mitä


Sellaista peliä. Parin viikon päästä on kyläpäivä täällä meidän nurkilla, siitä viikon kuluttua pidetään pentujen karaokebileet ja mun synttärit. Sitten on huhtikuu jolloin muistellaan 30 vuoden takaisia tapahtumia Koijärvellä. Sitten tehdään kylälehti ja sen jälkeen on kesä.



maanantai 9. maaliskuuta 2009

Lisää sattumanvaraisuuksia


Olen hiljattain pannut merkille että nämä sattumanvaraisuudet ovat blogistanian suola. Eikä mikään PAN- vaan oikein terveyssuola. Tällä kertaa Ofelia nakkasi vaivihkaa, ihan muina naisina tämän ja tässä tämän päivän sattumanvaraiset totuudet: Vartokaas kun laitan hattuun ja vähän sekoitan, noo-in!

1. Viime hetket ovat tehokkainta peliaikaa. Sen edeltävän ajan voi vaikka suunnitella.

2. Odotan alkukesää myös siksi että ulottuvillani on pitkästä aikaa satoisantuntuisia korvasienipeltoja.

3. Olen syntynyt punatukkaiseksi. Luoja vaan vahingossa laittoi naaman täyteen pisamia mutta unohti ne hiukset harmaiksi.

4. Kaikki ikkunalautani ja niiden välittömässä läheisyydessä olevat tasot ovat täynnä itäviä taimipyttyjä. Niistä joko tulee satoa tai et, mutta niitä on tähän aikaan vuodesta oltava hellittävänä. Nipin napin vakituiset viherasukkaani mahtuvat niukan päivänvalon ulottuville.

5. Kaipaan vesisänkyäni. Myös selkäni kaipaa sitä. Laillisesti vihitty ei kaipaa eikä tahdo tehdä mitään vesisängyssä joten tyydyn toistaiseksi kaipaukseen.

6. Nukun aina yöpaidassa. Pitkässä ja pitkähihaisessa yöpaidassa. Ja peiton pitää olla paksu ja painava. Ei väliä vaikka väliin tulisi kuuma. Ja siellä paksun peiton alla pitää saada olla yksin. Onneksi perheen miehet ovat ymmärtäneet yskän: toinen nukkuu omalla sängynpuoliskollaan ja toinen päässä.

Tällaisia sattumuksia nousi hatusta tänään. Kuinkas on sinun laitasi? Ketään en juur nyt haasta mukaan. Mutta tämä oli mukava kevennys muuten kiireiseksi äityvän viikon alkuun.
Ja tutustuinpa Ofeliaan taas palanmatkaa lisää.



sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Naistenpäivä - naisten päivä?

Kansainvälinen Naisten päivä on taas kerran niitä juttuja joiden alkuperäinen merkitys ja tarve ovat autuaasti painuneet kaupallisuuden ja pinnallisuuden tieltä pohjamutiin.

Kun olin vielä teini ja asuin siellä kotohelvetissäni ei meillä edes puhuttu naistenpäivästä. Hyi olkoon! Sehän on kommunistien kotkotuksia! Keskiluokkainen virkamiesmaailma ei sellaista hyväksy. Piste. Kateellisena sitten katselin sivusta kun lähimmät ystäväni perheineen juhlivat tuota päivää yhdessä ja osallistuen tapahtumiin ja muihin yleisiin juhlallisuuksiin. No, myönnän, kommunistiperheitähän he kyllä olivat.

Tämän päivän Suomessa Naistenpäivä on jotenkin ajelehtinut samaan kategoriaan ystävänpäivän ja halloweenin sun muiden kaupallisten ilmiöiden suohon. Toisaalta olisi upea utopia jos naistenpäivän ainoa funktio olisikin pelkästään naisen hemmottelu ja hyvänä pito. Kansainvälisesti ja tasalaauisesti.

Mutta eihän se niin ole. Naistenpäivä on myös historiallinen muistutus valtavasta ja pitkäjänteisestä työstä jota on hyvästi toistasataa vuotta tehty teollistuvassa maailmassa naisen aseman ja yhteiskunnallisen arvon kohentamiseksi. Tänä päivänä on vielä valtavasti työtä tehtävänä. Joku blogissaan kertoi taannoin lukeneensa tyttöjen ympärileikkauksesta. Monissa kulttuureissa naisen asema on vieläkin alhaisempi ja haavoittuvampi kuin kamelin.

Tämän pikku paasauksen antamin valtuuksin katson voivani toivottaa kaikille naisille oivallista naistenpäivää! Olkaamme ylpeät siitä että juuri naiset ovat nousseet ja saaneet näin paljon aikaan. Päivä on meidän. Vastuu on meidän.




perjantai 6. maaliskuuta 2009

Kissa päässä

Siirrymme pysyväisesti käyttämään fonttia Lucida Grande. Kansa on puhunut. Ja väri säilyy vihreänä.

Roosa kertoi taannoin että Casper mieluusti viettää yönsä Liskonaisen päässä.
Tällaista se on:

Kuten huomaatte en nuku meikit naamassa mutta olen pukeutunut raidalliseen yöpaitaan. M.O.T.


Laillisesti vihitty pyysi kertomaan että hän taas kerran joutui kevätsekoomuksen valtoihin. Ryhtyi siis siivoamaan vaatehuonetta. Ei kuulemma tarvitse minua siinä. Ihana mies!

torstai 5. maaliskuuta 2009

Reipas tyttö


Siis minä koen nyt justiinsa olevani reipas tyttö.

Tosin ihan hirmu väsynyt. Vasitenkin nyt kun olin pitkän päivän jäljiltä nälkäinen kuin luolaleijona.

Taas peruuntui illaksi buukattu sovittelu, toinen osapuoli veti liinat kiinni. Oikeushan sellaiseen on ihan lain voimalla. Kas kun sovittelu on täysin vapaaehtoista niin osapuolille kuin meille vapaaehtoissovittelijoillekin. Harmittaa vain se että ennakkoluulojen tai jonkin muun syyn vuoksi nämä ihmiset menettivät tilaisuuden purkaa asiaansa puolueettomalla maaperällä ja turvallisesti. Käräjillä juttu etenee ihan toisella meiningillä ja pahimmassa tapauksessa itse asia ja sen henkiset vaikutukset saattavat jäädä iäksi pimentoon.

Yleensä en tapaa pohtia keissejäni toimiston oven sulkeuduttua perässäni. Niin on parempi. Olen tehnyt voitavani ja sen on riitettävä. Miten tämä juttu jäikin pohdituttamaan...?

Tänäänhän oli käsillä varsinainen dilemmapäivä. Täsmälleen samalla kellonlyömällä oli naapurikunnissa tärkeänä pitämäni koulutustilaisuus. Preferoin luentoja, niitä oli kolme putkeen, lapsuuden traumojen yhteydestä väkivallan syntyyn, trauman olemuksesta ja trauma-asiakkaan kohtaamisesta ja sellaisen kanssa työskentelystä. Lisäksi saimme tietoiskun seudullisen (siis meidän alueellamme) päihdeäitihankkeen nykytilanteesta. Rankka tekstiä jokaisella luennoitsijalla, mutta näiden asioiden kanssa painitaan monella taholla ja tasolla.

Näiden vuotuisten koulutuspäivien lisäantina on tutustuminen seutumme kuntien ja kuntayhtymien toimijoihin. Tiukan paikan tullen on paljon matalampi kynnys pyytää konsultaatiota etunimitutulta yhteistyötaholta.

Loistava päivä. Paitsi että Riihimäen ammattioppilaitoksen auditorio. ruokala ja toiletit oli asennettu niin tyylikkääksi ja silmiä hiveleväksi kokonaisuudeksi että tällaisen rollaattorivetoisen liikuntavammaisen oli turkasen hankalaa liikkua erilaisten portaiden, tasojen ja värileikkien seassa. Pentele vieköön. Ja kun siitä jupisin kohtuulliseen ääneen tuli reipas vastaus talon henkilökunnan edustajalta: "Niin mutta kun tämä on oppilaitos." Johon minä että eikös Riksussa vammaisia oteta koulunpenkille pyörätuolilla tai rollaattorilla? Voivat kuulemma mennä Hyvinkäälle tai jonnekin muualle. Tästä saattaa syntyä jonakin päivänä keskustelua. Vai mitä luulette?


Ja lopuksi päivän paras saavutus:


Uusi kassi! Ihana umpinahkainen sisäänajtettu kaunotar. Sisältöä en nyt esittele koska senhän tein jo viime vuoden puolella, muistathan?

Tätä ihanuutta olen siis etsinyt yli kolme vuotta. Edellisen lemmikkilaukkuni jouduin hautaamaan syvälle jäteastiaan kun edesmennyt Viivi-kissani oli sitä mieltä että se on aikansa palvellut (viitisentoista vuotta) ja kusaisi sen piloille.

Vähän jouduin näkemään vaivaakin. Ensin Aulis-taksin kanssa selvitimme mihin kaikki Riihimäen kirpputorit ovat kadonneet. Yksi puhelinetsinnän tuloksena löytyi, mutta sielläpä olikin remonttityöt uuden yrittäjän toimesta pahasti kesken eikä siis kaupankäytiä tarjolla. Edellisen omistajan uusi koti löytyi ohjeiden mukaan ja siellä se kassi oli! Kolmannessa pilttuussa ikioma käsilaukkuni odotti minua uskollisesti ja kainon näköisenä parin muun pussukan takana tangon päässä. Kuudella eurolla hän suostui lähtemään matkaani.
Kannatti etsiä.


Huomenna levänneenä kiikutan sitten tiliöidyn aineiston kirjanpitäjälle lopullista tilinpäätöstä varten. Ja sitten laadin parikin puffitekstiä tulevista kylän tapahtumista ynnä sääntömääräiset ilmoitukset ja kutsut ja, niin, jotain muutakin pitää vielä tämän arkiviikon nimiin puuhata mutta en nyt heti muista.

Nyt menen ottamaan iltalääkkeet ja lasillisen argentiinalaista punaviintä (bonard-malbec) ja yritän tällä kertaa sammua yöunille vähän paremmin kuin eilen. Olin liian väsynyt ja uni juoksi karkuun minkä kerkisi.

Jos tunnet että joku paijaa sinua niskasta, se on luultavasti joku enkeleistäni joita olen lähetellyt maailmalle katsomaan rakkaitteni perään.

Edit Piaf vielä tahtoo tietää onkohan tämä toinen fontti mukavampi lukea?

maanantai 2. maaliskuuta 2009

Maaliskuussa maailma maistuu mukavalta

Kun tarpeekseen puhkuu ja puhaltaa, itkee ja kiukuttelee on olo oikeastaan aikas kevyt ja tyytyväinen. Asiaan vaikuttaa tietty sellainenkin pikkujuttu että maailma ei sittenkään kaatunut päälle. Tälläkään kertaa. Taidat olla oikeassa, Pilviharso...

Sen verran arvilla olen että, vaikka leivoin taas sellaisen komppaniallisen tarpeisiin kaikenlaista pullatavaraa siihen pestyyn ja puunattuun pakastimeen, en sitten jaksanut niitä kovin ryhtyä ikuistamaan. (nyt tuo pilkutus ei maistu oikealta, mutta olkoon) Ihan tavallisia räkiksiä (voisilmiä, lasten suusta), kanelikiekkoja, kanelipitkoja ja kuningatar-luumukranssin. Keskiviikkona tulee kylätoimikuntani kylään, saatan siitä kattauksesta livauttaa teillekin pienet maistiaiset. Jos nyt muistan, tiedän että kiire tulee kumminkin, onhan kyseessä vuosikokouksen valmistelukokous. Tosin ilman tilinpäätöstä, se ei kuulemma kirjanpitäjältä irtoa täksi viikoksi. No, kunhan toimikuntani sen saa allekirjoitetuksi ja sitten kiireen vilkkaa tilintarkastajille on asiat taas mallillaan. Täytyy vaan muistaa laittaa ensi viikon lehteen kokousilmoitus, muistuttakaa.

Rakkaudentunnustuksia tuli tänään kaksin kappalein. Enpä nyt tarkasti osaa sanoa kumpi tuli ensin. Eikä sillä ole väliäkään, ihana kunnari kun on. Iso sylillinen kiitoksia Anne-karhulle ja Blondille.



Tykästyin tähän kunnariin kovasti ja olenkin pähkäillyt kenelle sen nyt viskaan lämpimin ajatuksin.....? Olen ollut niin huono jatkamaan näitä juttuja että, että.... No tietenkin!

Susikairaan lähtee pitkänmatkan bussilla tämä ihastus matkaan. Ja aiheesta. Veikkaan että Hattarapään blogista tulee entistä mielenkiintoisempi...

Hannille kuuluu tällainen kiikarivarustus ihan ehdottomasti! Eikö vain?

Ofelian tontille laitan myös mielipiteeni hänen uudesta blogistaan.

Kiinanmaalle (salasanan taakse) lähtee kirjelyyhky taivaltamaan jalassaan pussukka johon tämä oikku (taas se tuli! grhm!) siis pikku muisto hyvin mahtuu.

Tämä alkaa toisaalta olla jo hyvin kulunut virrenpätkä mutta sanon sen silti:
Valitsen itse blogit joihin haluan tutustua, luen ne itse ja nautin niistä myös itse. Ja niitä ihanuuksia on Tuliketun sivupalkki niin täynnään etten mitenkään voi tätäkään kaikille mieleisilleni antaa, tällä kertaa näin.

Huomenna vakkaritaksini tulee noutamaan meidät kuukausikauppareissulle puoli yhdentoista huitteilla. Tässä kuussa on valitettavasti se aika jolloin kaikki kaapit ammottavat tyhjyyttään, lääkekaapista lähtien. Tiedättehän. sulakkeet, vessaparerit, lamput, keittiöpyyhkeet, tiskirätit, shampoot, hoiteluaineet, kilpparinsafkat, koiran kynsileikkurit ja, ja,... Yäk! Samalla rupeamalla olen tavannut täyttää myös pakastimet ja kuivatavarakaapit kaikenlaisilla punalappuisilla hyötytavaroilla.

Ei auta, kestän sen kuin mies (?) ai,ai,voivoi, voi.