Vajaat kaksi viikkoa... ihan lyhyesti

Olenkohan nyt sittenkään harkinnut kaikkea tarpeeksi? Tarkoitan että nyt jo väsyttää ihan kybällä. Työpävät on venähtäneet järjestään puoleen vuorokauteen, mieli tekisi jatkaa joka ilta, mutta tähän mennessä järki on aina voittanut.

Tämä on upeaa aikaa! Ja jännittävää. Ja rahaa palaa ihan sikana. Palaisi ennemmän jos olisi.

Tosiasia on kuitenkin se että homma etenee ja Velhonpaja aukeaa lokakuun ekana päivänä. Ihan normaalisti aamuysiltä. Täällä Kankaanpäässä, Vihteljärven kylässä.

Jos olet jossain tekemisissä Facebookin kanssa, löydät putiikkimme nimellä sieltä. Kotisivut aukeavat viikon sisällä, joka tapauksessa hyvissä ajoin ennen avajaisia. Silloin osoitteemme on: velhonpaja.fi. Sitten kun linkki toimii, ovat sivut avoinna ja täydentyvät sitä mukaa kun toiminta täydentyy.

Taidan nyt kaataa lasillisen hyvää ja ravitsevaa loppilaista raparperiviintä ja hiljentyä yöpuuta varten. Jatkan  sitten aamulla noitieni kanssa...

Yksityispäivitystä tulee heti kun pääsen taas yksityiselämään... okei, vähän varhemmin.



















Mitä? Kuvako? No okei sitte:

 Yrmeät noidat odottavat kuivumista ja paistoa päästäkseen pukeutumaan ja luudanvarrelle toteuttamaan itseään.

 Meiällä oli viime viikonloppuna suuret juhlat. Liikerakennus täytti 50 vuotta ja olihan Liskiksenkin osallistuttava bileisiin, pistin pystyyn luutapajan. Olisin tehnyt muutakin, mutta viikon varoajalla ei paljoon kykene. Liikerakennuksessa yhtenä vuokralaisenea toimiva kyläkauppias halusi yksinään juhlia eikä puhunut - saati kutsunut kiinteistön muita yrittäjiä mukaan. Outo tyyppi. Mutta hän onkin perussuomalainen ja päävieraaksi hän oli saanut itse Timo Soinin. Kaikkea sitä.

No hyvä on, tässä se Soini:

Ja on siinä  vasemmalla Anssi  Joutsenlahti, eduskunnan varapuhemies, joka samana päivänä juhli seitsemänkymppisiään jumalanpalveluksineen ja kansalaiskahveineen täällä Kankaanpäässä.

Niin kuin nähtävissä on, väkeä piisasi, 

ilma oli kaunis ja kaikilla oli hyvä mieli.

Tuolla vasemman laidan takana on Velhonpajan sisäänkäynti.

Mutta tässä on uusi logomme ja niin ollen myös liikekylttimme. 

Älä siis aja ohitse.

sitä mä vaan ihmettelen ettei tähän ryhdytty varhemmin!

Rohkeus ja heittäytyminen ovat ihmeellisiä juttuja!

Oikeesti!

Puolitoista kuukautta uudella paikkakunnalla, uudessa maakunnassa ja vallan uudessa läänissä on tehnyt tälle perheelle niin uskomattoman hyvää!

 Roosa, 14 v, elää uutta nuoruuttaan, nauttii ilmiselvästi ja silmin nähden elämästä, ulkoilee mielellään (mitä hän ei oikein arvostanut Lopella asuessamme) ja vallan ottaa vapaaehtoisesti laukka-askelia!

Liskis ei ihan ota laukka-askelia, mutta tästä torpasta on ihan mahdottoman helppoa lähteä liikkeelle, ei rappuja. ei kynnyksiä, selkeä tasainen piha ja suora tie metsään, jossa voi sitten kaatuilla ja kompuroida mielin määrin. Me Roosan kanssa ollaan ihan hirmuinnokkaita mettämiehiä nykyään.

Tänään peruuntui kalevalaisen jäsenkorjaajan vastaanotto kun  korjaajakisälli-Terhi Häijäästä soitti sairastuneensa koululaistautiin. Edellinen treffaus peruuntui kun Liskis itte sortui suu- ja sorkkatautiin, siis enterorokkoon. Yritetään parin viikon päästä uudemman kerran.

Huushollimme sekä yksityispuolella että täällä liiketilassa on päivä päivältä kauheamman kaaoksen vallassa kun tavaraa tunkee ovesta sisään kiihtyvällä vauhdilla ja tuvan nurkassa on useampikin verstas. Täällä syntyy noitia, mobileja, ensiluutia,  kylpy- ja hoitosuoloja, yrttisekoituksia ja tänään meinaan vielä leikata luomuomenia kuivuriin, jotta asiakkailla riittää naposteltavaa.

Viikonloppuna, siis männäviikonloppuna käytiin McGyverin ja Roosan kanssa itämaanretkellä. Täsmällisesti ottaen Ylämaalla. Tapaamassa uutukaista Maija-ystävää, keräämässä kiviä - niitähän ylämaalta löytyy: käytiinn spektroliittilouhoksella, hiomolla ja sen sellaisissa paikoissa.

Kun retken viimeinen päivä koitti oli ohjelmassa vielä kylän tsasounan vihkiminen.
Se oli kuulkaas kokemus! Kerrassaan. Ei voi sanoin kertoa. Tai ehkä toisen kerran. Nyt saatte kuvamuistoja.

Ja laiskuuksissani ne tulevat yhteen pötköön:

To be continued...

Syksy on alku uudelle - aina!

Olen elänyt suurimman osan ikääni koulujen lukuvuoden mukaan. Vieläkin vaikka omia koululaisia ei enää olekaan.

Jotenkin olen sekä omina kouluaikoinani että lasten kanssa ynnä työtehtävissäni johtunut jaksottamaan vuodenkulun koulujen lukukausien mukaan. Se tuntuu luonnikkaalta ja oikealta. Ainakin henkilökohtaisessa elämässäni.

Taas kerran uusi elämäni alkaa alkusyksyn kirpakassa kelissä. Tässä odotellaan tavaraa hyllyihin, joissa majailee juur nyt lähinnä kissoja.

 Okei, otin tänään yhden promokuvan tulevasta, vähän lisää esimakua...

Verraittain varhain perjantaiaamuna lähtee täältä Vihteljärveltä autolastillinen kohti itärajaa, Ylämaalle. Lähden tapaamaan uutukaista Maija-ystävää, jota en tietenkään ole koskaan edes livenä nähnyt, mutta tasoissapa ollaan, ei hänkään minua. Tämä on näitä nettimaailman ihanuuksia: sielunihmisen voi löytää ihan bittiteitse, sielunystävät vain odottavat toisiaan, kunnes on aika tavata. Joskus ei ole aika livenä tavata koskaan, silti ystävyys on lämmin ja rikkumaton. Eikö vaan näin olekin?

Edit Piaf: justiinsa, taas blogger töksöttää pahasti, saas nähdä saako tuo nainen asiaansa tänään ollenkaan jakoon....

Päivän muita herkkuja ovat olleet:

- runsaasti kehäkukkia kuivuriin,
- vihdoinkin uudet silmälasit, jouduin siis luopumaan kahden maailman    katselemisesta kun vahvat prismalasini saapuivat aamusella Kankaanpäähän,
- vuokraisäntä toi pelloltaan löytämänsä komean kiven, jossa vakavat kasvot tarkkailevat maailmaa,
- juon syksyn toista punaviinilasillista,
- olen pakannt matkalle tarvittavat kapineet oikeisiin paikkoihin, muistin myös lääkkeet,

- olen ihan älyttömän onnellinen, sillä taakse jättämäni Lopen AVH-kerho jatkaa toimintaansa uuden vetäjän ja hänen avustajiensa voimin.

aahh!