perjantai 14. syyskuuta 2018

Jännitystä elämään

Tämä päivä!
Onneksi ihan kohta on huomenna.

(ota muuten eväät tai drinksu tai jotain, tais tulla aikas pitkä päivitys...Jos jaksat tarpoa tämän loppuun saat muutakin ajankohtaista tietoa....)

Viime yö meni taas ihan... no, arvaatte. Vaille neljän oli pakko kömpiä kissan kupeesta jaloilleen, sen saatanalliset kivut ja kouristukset yrittivät ehkäistä hengityksen.
Sit olikin pakko varmuudeksi pysyä hereillä aamukahdeksaan kun eläinläärin automaatti muuttui ihmiseksi, kuin Tuhkimon kurpitsa ikään.
Muutaman mutkan kautta sainkin ellin kanssa yhteyden. En sen jota tavoittelin, mutta ihan yhtä hyvän.

Ja nyt te sit mietitte pää pinkeenä että mitä asiaa mulla nyt ellille on. No sitä että Pimu-kulta on hankkinut itteensä näppyjä ja tulehduttanut ne osittain. Mä olen aika haka ihmisen ensiavussa ja joissaikin eläinten jutuissakin mutta tää meni nyt mun osaamisalueen ulkopuolelle.

 Tiistaina ollaan viisaampia. Siihen asti hellitään koirulia ja jännitetään.
Se on kuulkaa niin että mulle saa tapahtua ihan mitä vaan, ja tapahtuukin. Mutta auta armias jos mun läheiselle, rakkaalle tapahtuu jotain, mä muutun tiikeriemoksi, suojelen, triplaan rakkauteni ja pinnistelen että en särkyisi pelosta ja huolesta sirpaleiksi.


 ***

Jaa mulle vai?
Ettäkö mitäkö kuuluu?

Kohtalaisen hyvää kuuluu. Kipaisin maanantaina vuoden kolmannessa leikkauksessa, vaihdettiin uudet ja uudenlaiset varaosat mun maksaan. Alkusyy tähän löytyy tägillä 'massuni ja minä'.

Joulukuussa ne vaihdetaan kolmannelaisiin. Mutta siitä sitte likempänä.

Mutta muilta osinhan mä olen ihan jees. Elimistöä yli 15 vuotta riivannut myrkytystila on saatu ojennukseen ja sairaalasta saatu tappajapööpö on rassattu ja huuhdeltu ja lääkitty tiehensä. pitkästä aikaa verenkierto toiseen takajalkaan pelaa ja hermosäryt on ihan infernaaliset ja vähän yli. Pyörätuolista tuli uusi kaveri. Ei toki tykkänään mutta tietyissä tilanteissa. Oli oikeesti ihan viisasta siihen nöyrtyä Pyörätuolihan on apuväline siinä missä karkaileva kepakko tai Harley Parkinson ja kaverinsa 911 Targa.

Koska mä olen vaihteeksi näinkin  hyvässä hapessa en keksinyt uskottavaa syytä kieltäytyä ehdokkuudesta seurakuntavaaleissa (marraskuun 18. varsinainen vaalipäivä) enkä myöskään eduskuntavaaleissa. Ne on sit huhtikuussa, jollei tämä meidän nappulakerho, jota myös hallitukseksi kutsutaan, älyä pääministerinsä johdolla marssia presidentin puheille. Ihan vaikka tallaten, nuo lentokoneet ja takakontit on jo niin last season.

Eipä tässä nyt tämän kummenpaa.
Sunnuntaina menen rovasti Joutsenlahden seitenvitosille. Ensin kaffelle ja sitten kirkkokonserttiin. Mun lääri lähtee mulle avustajaksi.  Taas näitä maaseudun etuja...

Tapasin muuten hurmaavan prinssin jokunen päivä sitten. Olin jo pussaamaisillani, mutta sitten muistin McGyverin, jossa on mulle prinssiä ja rakkautta ihan kylliksi ja tyydyin vain silittelemään. Hän oli vajaan kolmen sentin mittainen komistus.


Kai maar Luojamme on mun elämäni tälleen visusti tuuminut.
Siunatkaa ittenne ja menkää maate. Mäkin kokeilen tätä epävarmaa neuvoa.

***

Nyt on vuorossa sisältövaroitus. Loppukevennyskkuva näyttää samalta kuin tupakkiaskeissa varoituskuvat. Ei ole pakko kattoa.


Ei nämä ei ole tissit. Siis nisät. Näät on jotain muuta ja aika ikävää. Ensimmäisen päivän tropit jo rauhoittivat vähän ja PImu jaksoi juosta mielikseen iltalenkillä.
















lauantai 28. heinäkuuta 2018

Nuku yö ulkona

Jäähtyis vielä vähän että vois mennä maate. Ulkonakin on vielä niin tahmeaa ettei tuonne pihaluolaan oikein viitti mennä.

Tänään päikkäreillä oli vähän extremeä kun tuulenpuuskat pelmuttivat majaani. Onneksi mä olen aika painava ja koko hökötys on vahvistetuin ankkurein juntattu savimaahan. Taatusti pysyy pystyssä, ainakin vielä 10 m/s puuskissa. Voipi olla että vielä sitä vahvistelen. Saattaa olla turvallista silleen. 

Me muuten keskimmäisen lapsen kanssa usein hellekeleillä nukuttiin partsilla joka oli oikeestaan sellainen pieni kattoterassi meren rannalla. Molemmat oltiin pahan atooppisen ihottuman vallassa niihin aikoihin. Viileässä meri-ilmassa oli makoisaa.
Siks toisekseen mä olen monasti ihmetellyt sitä että vauvat vaunuissaan nukutetaan ulkona satoi tai paistoi, myös talvella. Se kun antaa paremman unen ja levon.

Miks me aikuiset sitten kärvistellään huonoilmaisessa makkarissa?

Verikuu

Taisinpa eilen luvata teille täksi illaksi jotain kivaa?

Likeltä piti etten lupaustani kyennyt pitämään, mutta taivas viime hetkellä muutti mielensä ja sainpa kehnolla kamerallani ja olemattomalla kuvaustaidollani osan "maailmanlopusta" ikuistetuksi.

Ensin näytti kovin kurjalta, olin hyvin, hyvin pettynyt, kun niin tarkoin olin valmistautunut luonnonihmeeseen.

Istuksin pihaluolassani kuunnellen Göstan yleisön mielestä parhaita biisejä. Naukkailin punkkua jota jäi siskon visiitiltä tähteelle ja harmittelin kesän ainoaa pilvipeitettä joka oli tuhota odottamani näytelmän. Ynnä ihastelin uutta luolaani. Sisko varoitti mua että ensimmäinen kesä menee vaan ällistellessä, vasta seuraavana kesänä pääsee todella nauttimaan. Niin se varmaan sitte on.

Makoisinta tässä hankkeessa on että tästä kaikesta on silkalla rahalla hankittu vain itse kehikko kattoineen ja hyttysverhoineen sekä tuo pöytäliina joskus ammoin kirpparilta, viitosen muistaakseni maksoi. Jotkut kapineet ovat korutarvikevarastostani tai muuten vaan jostain ylimääräiseksi jäänyttä roinaa. Moni noista pitää rakkaat ihmiset lähelläni, muistoina, niin elävät kuin edesmenneetkin. Kaikki muu on dyykatty ja tuunattu silleen diy-diy -menetelmällä.  Siinä me siskon kanssa ollaan ihan huippuja!
Vai mitä mieltä sinä, lukijani, olet:

 Tuonne mä ihan kohta käperryn unosille.

 Tunnelmatuokio

Aito kahdeksanlonkeroinen mustekala kristalleineen ja valoineen.

 Ainukainen orkideani viihtyy vallan mainiosti Pihaluolassa.

 Tässä mä nyt istun, pitkään haaveilemassani keitaassa elämän myrskyiltä suojassa.

 Yöpesäni on aika kutsuva päivännölläkin. Eikö vain?

 Ihan vaan yksityiskohta iloksesi.

 
Tässä toinen namupala, radionurkkaukseni.

Viimein loppukevennykseksi tuo viheliäinen kuunpimennys jota en päässyt monen muunkaan tavoin alusta loppuun seuraamaan, saati ikuistamaan.
Taivas lopulta nöyrtyi ja komensi pilviverhon syrjään.





 Menkää tekin jo maate ja siunatkaa ittenne..


perjantai 27. heinäkuuta 2018

Kielihirviöitä

Mä kun seikkailen jo "viran" puolesta sosiaalisessa mediassa niin mun silmiin osuu usein kivuliaita kielikukkasia sekä yhdyssanamokia, jotka muuttavat itse asian vallan päälaelleen.

Ja nämä jenkkienglannista kopioidut lyhenteet joista ei ikäihminen oikein tolkkkua saa. Juur yksi facekaverini tunnusti pitkään luulleensa LOL -lyhennettä poikabändiksi.

Te, rakkaat lukijani jotka pidempään olette taivaltaneet kanssani ja poikenneet täällä viihtyisässä luolassanii, tiedätte että käytänhän mäkin sangen elävää, paikoin värikästä kirjoituskieltä. Puolustuksekseni väitän kuitenkin että käyttämäni kieli on kutakuinkin KOTUKSEN hyväksymää suomenkieltä, joka on luettavaa ja kielellisesti ymmärrettävää. Jos joku ei itse sisältöä tai sanomaa niin ymmärräkään se on vallan toinen asia. Sille mä en taida mitään mahtaa.

Mun kielenkäyttöäni, nimenomaan kirjallista kieltäni, rajoitti vuosikymmenet työpaikkojen ja kulloisenkin tehtävän vaatimukset. Kapulakieli tarttui pitkäksi aikaa myös yksityiseen tapaan kommunikoida kirjallisesti. Siitä oli tieten ravistauduttava irti. Oikeesti ihan vierotusoireita tuli.

On tunnustettava että virallinen mediakielikin mua väliin riipii. Esimerkki: nykyään kahden suurvallan edustajat tulevat maahamme kokoustamaan (!) 

Hauskoja sanaleikkejähän on harrastettu maailman sivu, tehty substantiiveistä verbejä leikinpäiten. Tai lapset ovat tokaisseet perheen kesken käyttöön jääneitä ilmaisuja. Ihan omasta perheestäni hakematta tulevat mieleeni vaikkapa 'apuu, mä pyttysin', 'missä mun käpäset on' tai 'mun hiksut on kellarissa...'

Mä sain kuitenkin väristyksiä kun KOTUS vahvisti viralliseksi ilmaisun "aletaan tekemään", "alan tekemään" jne.  Enpä usko että "ruvetaan tehdä" saisi samanlaisen kielellisen statuksen (aseman).

Tällainen pikku pohdinta pätkähti päähäni kun nettiä selasin ja sitten osui silmiini tämä juttu.

Saittepa välipäivän mun uuden pihaluolani hehkutuksesta.
Tässä kuitenkin kuva loppukevennykseksi. Sellainenhan Liskolandiassa aina pitää olla:

 Huomenna täydellisen kuunpimennyksen kuvasaaliin kanssa voin teitä ilahduttaa viimeisimmillä vaiheilla mitä pihaluolaani tulee. Katossa kuitenkin pitää majaa mustekala kristalleineen ja valoineen.

Astu vaan rohkeasti peremmälle. Täällä on viihtyisää.


torstai 26. heinäkuuta 2018

Jansmakko Erikois ihan väärässä paikassa

Olis taas ihan hirveesti ilahduttavaa kerrottavaa teille, lukijani, mutta nyt vain lyhyesti tämä.

Mulla on siis sisko kesäkylässä ja hän pitää majaa siinä mun uudessa... mikä ikinä sen nimeksi tuleekaan... pihatönössäni. Jotain hän tuli vielä juur nukkumaan mennessään mulle toimittamaan ja samalla ovenavauksella sisään pomppi samakko. Ei esitellyt itseään mutta ei näyttänyt varsin leveäsuusamakolta. Eikä Jansmakko Erikoiselta.

Mutta viihdettä hän meille järkkäsi yön hämäriksi hetkiksi. Albert Järvinen, sopraano avusti kun jahtasimme tyyppiä haavin turvaan ja takaisin ulos. Huh, onnistui se lopulta ja kaikki pääsemme rauhallisin mielin maate. Paitsi se samakko. Hän luullakseni jatkaa öisiä kosteita rientojaan...

Mä en ole niin hyvä samakkotuntija että suorilta osaisin kertoa hänen lajinsa, Mutta lupaan että seuraavalla päivännäöllä olen asian tutkinut ja teille totuuden kerron.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Helle! Siitä suomalaiset tykkää...

Eikös ennen muinoin lihavat naiset pantu höyrykaappiin hikoamaan laihtumisen nimissä?

Kuinkahan paljon mä laihdun tuolla pihalla puurtaessani tänään? Vai pitääkö olla erikseen se kaappi?

(Edit Piaf: Se ei ole uskaltanut edes vilkaista lämpömittariin. Eilen se kirkui kun pohjoisen puoleisessa varjossa oli alkuehtoosta 27 ja jotain astetta. Celsiusta. Mutta nyt se kuitenkin meinaa mennä uuteen huvimajaansa kahville ja viimeiselle tupakilleen...)

 

Tänään tonne roudataan vielä soffa. Sellainen runkosängystä väsätty, että on sit se luvattu yöpymäpesä.

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Kymmenen vuotta.

... ja vähän yli.
On pitänyt vähän iloista kiirettä tässä viime päivinä, enkä ole muistanut koko merkkipäivää.
Vaan niinhän Liskikseltä ja McGyverilta tapaa myös hääpäivä unehtua. Ihan jokaikinen vuosi. Myös se kymmenes. Kihlapäivän me kyllä muistamme visusti. Sitä myös juhlimme joka vuosi ajallaan. Usein kesän päättäjäisten merkeissä, silloin nautimme kesän toiset ginijuomat. Ensimmäiset nautitaan silloin kun kesä on sekä tilastollisesti että termisesti taatusti käsillä. Näiden ajankohtien välillä ei giniä tässä luolassa nautita.

Mutta tuohan oli vain lämmittelyä.
Varsinainen juhlinnan paikka on tässä:

http://liskonainen.blogspot.com/2008/07/hei.html

Ensimmäinen postauikseni blogien ihmeelliseen maailmaan. Sittenmmin olen vallan riehaanatunut tuolla laajaemmalla tantereella, Facebookissa. Jopa niin ahkeraan että matkalla on siunaantunut toista kymmentä erityyppistä ryhmää ylläpidettäviksi. Valtaosa on vammaisryhmiä, mutta toki tietenkin poliittisia tiedotussivuja ynnä keskusteluryhmiä.

Mutta nyt kohotamme maljan kymmenvuotiaalle Liskonaiselle ja hänen luolalleen!

Näyttäis olevan Saskia -merkkistä kivennäisvettä tässä maljassa.

Tsin tsin.

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Kohennusta

Nysse on siinä!
Joskin toki vähän on tuunattavaa. Aika näpertämistä nää hökötykset vaatii ja vähintään kolme ihmistä, yks lukee (lue: tulkitsee) ohjeet, toinen soveltaa ja kolmas tekee työn. Nämä tuontituotteet ei ole hirmuisen eettistä kamaa, veikkaan että pienet kiinalaislapset on omilla pikkukätösillään tämänkin valmistaneet, mutta lahjahevosen suuhun ei ole vara katsoa.

 Pihapiiri muuttui taas monta askelta lähemmäs tavoitetta. NaM.


Ei, tämä ei ole kiipeilyteline, vaikka kokoaminen sai väliin hassunhauskoja piirteitä ja näky muistutti paikoin aikuisten puuhapuistoa. Valmis ja napakka tönö siitä tuli, lämmin kiitokseni ystävälleni ja hänen tyttärelleen ja vävylle avusta. <3 br="">
(Edit Piaf ei nyt ymmärrä miksi tuo HTML-pätkä ei tuosta poistu. Oli meininki vaan sydämenkuva siihen...)


Naapureiltakin saa olla näkymättömissä. Eipä silti, ei mun naapureissa mitään valittamisen aihetta ole, pikemminkin päinvastoin.

Kun Pimun kanssa käytiin iltajuoksuilla panin merkille että totisesti on kovin suojassa katseilta tuo pihamaani. Tarvinnee virittää raivuri ja pilkkoa pätkiksi tuo ojanvarteen riehaantunut pajukko. 


 Pimu, englannin springerspanieli, 5 v. valkkasi tänään iltaleikeille Pimunpelto III:en. Hänellä on myös Pimunpelto I
Tässä hän ravaa Pimunpelto kakkosella.
Näillä pelloillaan hää saa pelmuta vapaasti, paitsi niinä vuosina jolloin on kylvetty syysviljaa, tai viljaa ylipäätään. Viime vuonna oli viljavuosi, nyt taas muutaman vuoden rehulla nää juoksuradat. Se on Pimun mielestä hyvä juttu. Toki näilläkin pelloilla on rajoituksensa. Pesimäaikaan meillä ei ole vapaana mitään asiaa noille vainioille. Eikä vapaana yhtään mihinkään. Vaikka Pimu, niin lintukoira kuin onkin, on oppinut olemaan piittaamatta luontokappaleista, koskee metsästyslaki myös meitä täällä maalla.


Mustekala on ihan välttiskaveri lenkillä. Hän ihan itte huolehtii sen matkaan kun Mamin kanssa lähdetään. Useimmiten hän on jo ovella tuo lelu suussaan mua vastassa kun on aika.


Loppukevennyksenä kierrätystä ja saattohoitoa.

Olkaa kiltisti ja siunakkaa ittenne mun on maatamenon aika.


torstai 12. heinäkuuta 2018

Ihan pihalla


Nyt on vissiin pimeimmän uuden kuun aika kun ei taas uni maita pitkään.

Mukillinen vahvaa ranskalaista maitokahvia (eläköön leipäkirkot ja rikkaat, jotka hyljeksivät ihan kuranttia elintarviketta että me köyhätkin päästään herkuttelemaan asioilla joihin ei tulis mieleenkään tärvätä vähiä eläkerahoja), eilisen pyykin viikkaamista ja uuden pesemistä, pihan kitkemistä ja pohjakankaan asennusta. Siitä on mun torjantaipäiväni tehty.
 
 

Meille muuttaa tänään paviljonki -nimellä myyty pihamaja (kiitos pikkusisko Riitta), täytyyhän hällä paikka olla että sisko saa mieluisan yösijan tulevalla viikolla.
Kerta.
 
Tämmönen tulee. Kalusteet ja kasvit sun muut herkut on valmiina. Vain pohja puuttuu, eikä sekään kauaa.
(Mulla on väkevät kipunapit, että saan tämän rojektin valmiiksi tänään...)



keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Kesän iloja ja vähän sitä toistakin laatua

Kun mun luolaani on änkeämässä uusi lukijakin, mun lienee kohteliaisuussyistä piipahdella ittekin täällä. Vai kui?

Ekaks ihan suloisia uutisia.
Mä olin tuossa juhannuksen alla viikon Asikkalassa. Sen verran kyyneltä irtosi että viimein laskimme viime maraskuussa ikiuneen vaipuneen äitini uurnan sukuhautaan lähiperheen kesken.

Muun ajan sain viettää sisareni ja lasteni ja lastenlasten kanssa.
Tuo viikko oli myös varsinainen kuntoutusloma. Mennä tohelsin juur kävelemään oppineen tyttärentyttären kanssa ja perässä, ilman Targaa olisin jäänyt kuin nalli kalliolle.

Se vähän kurjempi puoli liittyy mun terveydentilaani. Niinkuin vanhat lukijani muistanevat, olen osunut kahden aika kohtalokkaan hoitovivirheen uhriksi. Niistäpä ajan ja osin hoitamattajättämisen, silkan laiminkyyönnin vuoksi kehkeytyi elinkautiset ongelmat, joita sit pari-kolmekin kertaa vuodessa kirurgisesti koitetaan korjailla.

Nyt mä sit viimein tokeennuin toimiin ittekin, tosin kirurgini usuttamana. Teen taas kerran potilasvahinkoilmoituksen korvausvaatimuksineen. Tällä kertaa siihen sisältyy myös vakava valitus hoitamatta jättämisestä.

Vai mitä olette mieltä siitä että mun dg -luoettelossa keikkui toistakymmentä vuotta 'alcoholismus'? Sen sinne joku tk-lääri muinoin tökkäsi kun maksa-arvot oli niin hirvittävän korkeat ja rasvamaksa hyvässä kenitysvaiheessa. Tutkimatta sen tarkemmin muita mahdollisia syitä, pyynnöistäni, dokumentoiduista pyynnöistäni huolimatta.

Vaan kappas, kun viimein, erinäisten voimatoimien myötä sain ns oikean tk-läärin joka otti oikein huolekseen selvittää miksi maailmassa ihmisellä on noin tuhoisan korkeat arvot. Ei tuollaisa saa ryyppäämällä kukaan aikaiseksi. Siinä selvitystyössä todettiin mm. että mun sappitiehyet, ne jotka tuhoutuivat leikkausonnettomuudessa vuonna 2002, olivat vallan paskana, sellaista turvonnutta hyytelöä ja väylä maksasta ulos oli tiukasti tukossa, strikturoitunut, sanotaan läärikielellä.

No niitä sitten kiiruusti mun alueen keskussairaalassa aukomaan. Mä kyllä leikausaamuna kirurgille sanoin että turhaa tulee olemaan sun työsi ja vaivasi mun  maksan suhteen, edelliset viisi yritystä eivät onnistuneet ensinkään eikä tule tämäkään onnistumaan. Eikä onnistunut. Lääri oli happaman näköinen ja sanoi että lähettää mut tykkänään Meilahteen HUS:n Kolmiosairaalaan, pelkästään sisäelimiin ja erityisesti maksansiirtoihin erikoistuneeseen hoitoon.

Eipä maksansiirrosta ollut kyse, mutta kun asiansa osaavat ja kunnon vermeillä varustetut kirurgit pääsivät porakonein (uskokaa vaan, näin seisoo leikkauskertomuksessa) murtautumaan mun murheelliseen maksaani ja istuttivat proteesit tiukasti paikoilleen, muuttui koko maailmani.

Viidessä vuorokaudessa maksa-arvot, jotka siis olivat kolmi- ja nelinumeroiset, romahtivat neljännekseen ja kuukauden kuluttua net olivat kuin nuorella tytöllä, jopa rasvamaksa oli kadonnut. Että se siitä alkoholismista ja ryyppäämällä ittensä tuhoamisesta! Tästäkin aiheesta rupatellaan potilasvahinkolautakunnan kanssa.

Jätetään tuo verisuonijuttu toiseen kertaan.

Että tällaista menoa soterintamalla täällä pohjoisessa Satakunnassa.
Muina aikoina mä olen viimeiset reilun kolme vuotta taistellut hallituksemme järjettömyyksiä vastaan, osassa olemme saaneet eräväoittoja, mutta koko sota on vielä lopullista voittota vailla. Hallitus istuu tiukasti Audinsa takapaenkillä kuin  täi tervassa. Ja loihtii toinen toistaan tuhoisampia lakiesityksiä kävellen surutta kaikkien kansainvälisten sopimusten ja eritoten perustuslain ylitse.

Mutta tänään mulla on uus tukka. Taiten leikattu ja taiten väritetty, ne kuuluisat harmaat raitani visusti tallessa.

Perinteisenä loppukevennyksenä Mummin ja Prinsessa Lilianin iltapäiväkävely, olkaapa niin hyvät:

Edit Piaf tässä , tuo Liskis kun ei ole taas kohta puoleen vuoteen luolassaan visiteerannut, näyttää siltä että Bloggeriin on tullut jotain uusia kommervenkkejä. Ei suostu näyttämään videota, ei suostunut ottamaan vastaan kuvaliitettä eikä nyt suostu poistamaan tuota toimimatonta videonpätkää. Ehkä me yhdessä keksitään konsti tähän, siihen asti saat tyytyä pelkkään tekstiin, Sori siitä,

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Edes kerran vuodessa...

Mulla on ollut vähän huono omatunto.
Ihan vaan siksi että olen facebookin helppouden tähden laiminlyönyt luolani.

Eikä mulla ihmeempia kerrottavia oikeastaan ole. Maailma rullaa radallaan ja mä parhaani mukaan rullaan seassa.

Yksityistä vai yleistä? Kumpaa te lukijat kaipaatte?

Yleisellä puolella voisin kertoa että toukokuun 29. päivästä 2015 olen taistellut nykyhallituksen leikkausvimmaa ja epäoikeudenmukaista leikkauspolitiikkaa vastaan. Taistelu on tiivistynyt aika ajoin kun on ollut syytä panostaa täsmäjuttuihin. Mutta niinpä vaan saimme torjutuksi eläkkeensaajan asumistuen heikennyksen, saimme aikaisekesi tasa-arvoisen avioliittolain ja viimeisimpänä ilman sen suurempaa sotaa uuden äitiyslain joka sallii syntyvälle lapselle tasavertaiset oikeudet myös naisparien perheissä.

Valitettavasti olen monessa kysymyksessä kokenut tappion henkilökohtaisena muserruksena. Metsät menetimme yhtiöittämiselle, Heikommin toimeentulevien osaa ja mahdollisuutta ihmisarvoiseen toimeentuloon on raakattu raskaalla kädellä. Pitkäaikaissairaita, vammaisia ja vanhuksia hallitus pyrkii saamaan haudan rauhaan kaikin  keksimiensä keinoin. Mä vaan en voi luovuttaa. Olen mukana taistelussa eriarvoisuutta ja silkkaa tuhoa vastaan niin pitkään kuin on tarvis.

Mitä tulee yksityisiin asioihin, en ole varma haluanko niitä niin kovin täällä jakaa. Ehkä ikäkin tekee sen että uutta tautia pukkaa ja entiset uusiutuvat. Just nyt nautin muutaman tunnin kivuttomasta hetkestä ja haluan nauttia siitä hereillä, puuhastellen kotona sellaista pientä ja kotiani kohentavaa, jota en taas toviin ole kyennyt tekemään. Kun lääkkeen vaikutus alkaa hälvetä, painun kissojen lämmittämään vuoteeseeni kieriskelemän.

Kommentoi hei mulle jotain. Kysy jotain, jotta mulla olisi suurempi syy poiketa täällä. Jookosta.

Nyt ei tule kuvallista loppukevennystä.  Oikeesti olis niin paljon kaikkea kivaa kerrottavaa ja pohdiskeltavaa.
Ehkä seraavalla kerralla.