Kirjahyllytalkoot

Meidän koirankusetuslenkin varressa kasvaa kaikenlaisia juttuja. Niin kuin nyt näitä vanamoita. Niitä on ihan älyttömän paljon pienellä alalla. Siellä on myös mansikoita, joista ensimmäiset kypsät bongasin kameralla jo ennen juhannusta:

Tänään herkuttelin mäkemme ensimmäisellä kypsällä mustikalla. Näin meillä Hämeessä.


Kotiutuminen etenee hurjaa vauhtia. Tänään oli vuorossa kirjahyllyn kokoaminen ynnä täyttäminen. Kaiken kaikkiaan siihen meni suurin osa päivästä: McGyver kuskasi itse hyllyt kellarivarastosta, sitten ne pestiin (nehän olivat liki vuoden lautakasana kellarilla siellä -liäisissä).
Väliin McGyver kipaisi rautakaupassa hakemassa oikeankokoisia ruuveja ynnä muita vermeitä, jotta urakalla olisi onnistumisen mahdollisuuksia.

Tästähän me lähdettiin.

Liskonainen osallistui talkoisiin viimeisten kolmen tunnin ajan. Purkamalla kirjanyssyköitä ja asettelemalla niitä jotenkin johonkin järjestykseen. Sinne hyllyyn, eikä takuulla ainakaan aakkos-.

Vielä muutaman pussukan kun jaksaa purkaa, niin...

Loput kirjat oli vielä pakko pinota alahyllylle matkustuspusseissa.

Hyllyt loppuivat kesken. Siis yksi hylly on kateissa.

Siinä se nyt kuitenkin tönöttää. Takuuvarmasti pystyssä pysyvänä ja tukevana. Jos tästä vielä jonnekin muutetaan, on uuden kirjahyllyn hankinta väistämättä edessä, sillä tämä nykyinen on perintökalu, joka on hankittu 50-luvun alkuhämärissä. Viime vuosituhannella. Ja nuijittu niin tiukasti kasaan ettei se siitä ikuna ehjänä irtoa.

Mihinkäs hittoon nuo vielä mahtuu?

Kisut voivat paksusti, en halunnut niitä tänään häiritä kameran kanssa hosumalla, kun ne muutenkin jouduttiin siirtämään evakkoon kirjahyllysession ajaksi.

Ai niin, se Susiksen tissihaaste! Tässä tulee: ( siis linkki) ja haastan kaikki kynnelle kykenevät tissilliset hyvän asian nimissä itsepaljastuksiin. Eläköön tissit! Isot, pienet ja sopivat. Säännöllisesti kopeloituna ja kuvattuina.

Kissansilmiä ja pallomahoja

Niin, siinä niitä on.
Vauvat ovat kovia syömään ja kahdelle riittääkin maitoa mukavasti.

Siinäpä juhannuksen saalis Liskolandiassa.

No, joo. Mahtuihan jussiin toki paljon muutakin. Stansta ja Epsoo löysivät kuin löysivätkin perille -pelle ja kiivas kassisen purku pääsi alkamaan. Jo ennen ensimmäisiä halauksia olivat salaattitarpeet valmiina ja odottelivat koiranikenien )heh, saattepa samalla hauskan googlekäännöksen) ja kananmunien jäähtymistä.

Kaikki sujui suur niin kuin oli tuumittukin. Roosa oli taas pohjoisen pallonpuoliskon onnellisin koira kun HÄNEN Stanstansa tuli koko viikonlopuksi VAIN HÄNTÄ VARTEN. Mutta muuten meni mukavasti. Valonjuhlan pääaktiviteetti näytti olleen syöminen. Koska syödään? kajahteli milloin kenenkin kurkusta. Niinpä sitten syötiin. Toki myös juotiin. Valkoviintä, olutta ja juhlan kunniaksi kuohuviintä. Ja sitten syötiin.

Toinen suosikki olivat tietty Leevi Madetoja (vaikka Kalle väittää sen näyttävän pikemminkin Picachulta) ja Kersantti Karoliina. Luulen että nämä kuvat piisaavat osaltani. Blondi takuulla tapojensa mukaan antaa täydellisen raportin juonen kulusta kuvineen kaikkineen. Menkää sinne lisää haluavat. Tämän päivän ilouutinen oli se että parjattu Kela on kerrankin ollut sukkela ja taannehtiva asumistuki on tililläni huomenna. Jippii! Ei tarvitse mennäkään sossun luukulle!!!

Liskonaisen erikoismarioituja possuja,

Pekonivuorattuja jättichamppeja,paprikaa, kirsikkatomaatteja ja banaanisalotteja vartaassa,

Maissia ja kirsikkatomaatteja,

Salaatissa on niitä koiranikeniä, keitettyjä munia, voikalaa, tuoretta basilikaa ja muita salaisia juttuja, laidoilla näkyy kolmen sortin silliä ja tietenkin uusia perunoita.
Nam.

Tämän leijonanpennun katse vähän vielä harittaa.

Nyt näyttää vähän tarkemmalta.


Kersantti Karoliina on joka tilanteessa tyyni leidi.

Kyllä meistä ääntäkin jo lähtee! (kilk)


Minun Leevi, ette koske!


Tapani Kansa kurkottaa kuivattua kalaa kohti.

Saatanpa palata vielä tämän viikon aikana takaisin. Saas nähdä.

Päivinpäivänä onnea

Ensimmäinen täysnätti punainen syntyi klo 7.22.

Seuraava perusmaatiainen, musta valkoisin sukin ja kasvoin tupsahti sukkelasti klo 11.54.

Onerva on onnellinen ja niin on kotiväkikin. Tähän mennessä kaksi reipasta lasta, toinen, siis ensimmäinen tosiaankin punainen kolli ja toinen näyttää olevan neiti.

Kaikki on mennyt tosi hyvin, mistä kaikki olemme kiitollisia. Onsku herätti McGyverin puoli kuuden aikaan aamulla ja ilmoitti synnytyksen alkavan. Siinä ne oli käsi kädessä hoitaneet puolitoista tuntisen rupeaman. Minut herätettiin puoli kahdeksan aikaan kun Mcgyverin piti päästä pissalle. Onsku vaati ihmisen läsnäoloa koko ajan.

Sen verran saanen juoruta että Hanna on ihan täpinöissään ja aikoo matkata eläinkauppaan heti töistä päästyään. Vaikka pentu luovutetaan vasta syyskuun puolivälissä.

Tässä vähän maistiaisia. Myös Roosasta.


Onerva ei ole vielä sallinut täydellistä kuvaamista, kakkospentu on kuitenkin kaunis mustavalkoinen perustyyppi.

Ja Roosan kuvatkin jää toiseen kertaan. Ohjelma jotenkin tykkäsi tökkiä.

to be continued....

Onsku matkii tyynyä

Muuten se nukkuisi Aijan ristipistokissaliskon kanssa tahdissa mutta iso ja pullea massu ei anna myöten. Ihan näinä päivinä odottelen tapahtumia. Onsku jo kovasti hakee hellyyttä ja kehräilee kuuluvasti. Neljäs pesäehdotus on pissitty kumoon. Makuuhuoneessa on pinossa kätilön survival-kit. Pyyhkeitä ja muita pesätarvikkeita. Sänkyynhän se vissiin aikoo pesueensa vääntää.

Koto muistuttaa erehdyttävästi jo ihmisasuntoa. Toistaiseksi ei ole mennyt rikki kuin yksi taulun lasi ja sokerikipon kansi. Molemmat tuhrasin pirstaksi omaa kömpelyyttäni.

Vaihteeksi väsyttää.
Tänään olimme toveri Margaretin kanssa Jokioisissa (ovat kauniisti hoitaneet siellä keskustansa ja julkiset puistot. hyvin kauniisti) piirimme puoluekokousedustajien palaverissa. Käytiin aloitteet ja uusi periaateohjelma tarkoin lävitse, tarkistettiin ryhmän kanta asioihin, ja silleen. Ensi viikonloppuna kokoonnumme Jyväskylään panemaan puolueen (vas) asiat ojennukseen ja valitsemaan puheenjohtajiston ynnä puoluesihteerin. Ei sentään ihan niin suurella tohinalla ja julkisella spekuloinnilla kuin Keskusta, mutta samat asiat ovat listalla.

Ja Liskonainen suhaa ryhmän pikkusihteerikkönä ympäri Laajavuorta melkein kolme päivää.

Paluumatkalla teräskaksikko Margaret ja Hillary (liskis) onnistuivat hankkimaan itsensä eksyksiin. Sinällään taitavaa että Jokioisista Lopelle palatessa käännytään ensin 10-tielle, josta 54-kantatielle ja sitten ollaankin Lopella. Me käännyimme useampaan kertaan ja löysimme itsemme Forssasta. Tulipa siinä tutustutuksi lounaisen Hämeen teollisuuskaupunkiin. Vain Turkka Mali puuttui, eikä hänkään kauaa, Margaretin kruisaillessa kapeilla kaduilla oikeaa väylää etsien mies tallusti lippis silmillä vastaan. Tämäkin vain siksi että Margaret ei totellut kun käskin kääntyä oikealle. Kääntyi vasemmalle, koko aatteen paatoksella.
Kulttuurikierros, kaikki tarpeellinen Forssasta on nähty.

Menen maate.
Huomenna on taas kirjoitettavana ainakin viisi juttua kostoksi kahden viikon "lomasta" ja käynti siellä Kelassa.
Perjantaina jo yritin. Meidän kunnassa Kelan konttuuri on avoinna kahdesti viikossa, maanantaina ja perjantaina. Luulisi olevan helppoa muistaa tämä. Luulisi olevan vielä helpompaa jos painaisi mieleensä palveluajat, vasitenkin kun erikseen ne kävi netistä utsimassa.

Silti oli ihan pakko pyrkiä sinne tismalleen samaan aikaan kun niiden ruokaTUNTI alkoi.

Taidan tehdä leirin toimiston oven eteen huomiseksi, että olen varmasti oikeaan aikaan paikalla.

head ööd.

Kissa raateli eläkeläisen vol 2.

Joopi. Silleen kävi. Taas.

Kävin tänään luovuttamassa avaimet ynnä lukemassa tarpeelliset mittarilukemat siellä -liäisissä.

Se Tytti ryökäle on sitten vieläkin sillä tontilla. Tänään pääsin kosketusetäisyydelle, jopa pussatuksi kehräyksen kera. Toisin sanoen sain kiljuvan kisun houkutelluksi ihan syliin asti ja se tuntui olevan Tytistä mukava juttu. Siitäpä hissuksiin kohti autoa ja avoinna odottavaa kuljetushäkkiä iloisin mielin.

Vaan, kuinkas sitten kävikään!

Huonosti kävi. Kisu vissiin säikähti joko sitä Casper-vainaan pinkkiä koria tai taksinkuljettajaa, joka häkkiä piteli valmiina käsissään. Tai molempia. Lopputulos oli kuitenkin se että sylissäni olikin yhtäkkiä karjuva sähikäinen jolla oli ainakin kahdeksantoista tassua, joissa jokaisessa noin kuusitoista kynttä. Sen lisäksi huomasin piteleväni epätoivoisesti hyppysissäni Hydraa.
Tämän hydran jokaisessa päässä oli suunnaton määrä ällistyttävän teräviä hampaita.

Kaikki edellämainitut aseet jättivät jälkensä molempiin käsiini. Ja -varsiini. Jouduin luovuttamaan kissanpyydystyksen verta vuotaen.

Tytti on siis edelleen siellä -liäisissä.

Onerva sen sijaan voi paksusti. HYVIN paksusti. Arvioitu laskeutumisaika on tässä tulevana viikonvaihteena. Ainakin liskonainen ja Hanna toivovat kaiken menevän hyvin.
Toivokaa tekin.

Tarina jatkuu taas jonakin päivänä...

Täällä ollaan

Takana tosi rankka päivä.

Suurin osa roippeista on kuitenkin siirretty uuteen kotiin. Vielä on paljon kuskaamista, ( kuten ne kirjat, toista tuhatta kiloa)mutta se hoidetaan nuorimman poikamme (McGyverin tekemä) avustuksella viikonloppuna.

Onervan ja Roosan kanssa tulimme jo päivällä laittelemaan paikkoja kuntoon. Naapurin Taneli, se aiemmin mainitsemani ystävä poikaystävineen oli avussa. Ai miksei Tytti tullut? No siksi että noilla naisilla oli aamusella taas suukopua kynsillä vahvistettuna ja Tytti poistui paikalta. Uskon sen muuttavan lopulta mukanamme viikonlopun aikana.

Olen niin väsynyt etten jaksa höyrytä kaikkea kivaa mitä tässä talossa ja pihapiirissä on käynyt ilmi. Kunhan tässä vaiheessa vaan vihjailen.

Jahka tavarat saadaan sen verran kohdilleen että löydän kameran, saate kuvareportaasin.

Siihen asti iloisiin kuulemiin ja näkemiin.

Aina tassuilleen

.. putoaa siis kissa. Niin näemmä Liskonainenkin. Olen siitä kiitollinen, vaikka harmaata-harmaata-valkoista(*) taisi tulla monta tupasta lisää viime viikkojen aikana.

Tänään se kuitenkin allekirjoitettiin. Uusi vuokrasopimus. Tilalle saatiin seitsemän avainta. Tästä nokkelampi hoksaa että sain raavituksi ne puuttuvat rahat ajoissa. Nam.

Sen asumistukiasian aiomme yhdessä mennä livenä hoitamaan kerran viikossa auki olevaan Kelan konttoriin asiakaspalvelua vieroksuvien tätsyjen riemuksi.

Ensimmäiset kamat myös kuskattiin uuteen kotiin tänään, samalla kun riehuin siellä luuttujen ja puhdistusaineiden kanssa.

Myös kaikki asiaankuuluvat sopimukset on tehty ja tarpeelliset siirrot tilattu. Niin kuin tämä nettiyhteys. Hauskinta ja erinomaisen huojentavaa on sekin että monet laskut jäävät tykkänään elämisestä pois ja loput pienenevät oleellisesti. Esmes nettiliitymä ja sähkö.

Torstaina on sitten SE päivä. Toivoa täynnä, sanotaan. Silloin tulee muuttoauto joka kuskaa tavarat kilvan laajakaistan siirron kanssa.

Valokuvapläjäyksen saatte aikaisintaan viikonloppuna, jolloin torppa saattaa jo muistuttaa ihmisasuntoa.

Nyt Liskonainen on hyvin väsynyt. Jännitys, pelko ja epävarmuus ovat väistyneet, tilalla on onnellinen uupumus, joka saattaa taata hyvän yöunen.

(*) Tämä juontaa juurensa kauas, yli kahdenkymmenen vuoden taakse. Nähkääs nuorempana värjäsin punaiseksi kaikki hiukseni. Myös ne hyvissäajoin harmaantuneet otsakarvani. Kerranpa esikoinen ne hokasi otsikostani ja kiekaisi kuta kuinkin julkisella paikalla että "harmaata-harmaata-valkoista!!!" Tästäpä sitten siunaantui perheemme lentävä lause. Yksi niistä kymmenistä.

Kiitos, rakkaat kommenteistanne ja siitä että olette olleet ajatuksissanne mukanani.

Päivän Sanakin riemuitsee tänään kanssani:

Kiitetty olkoon Herra, sillä hän on kuullut minun rukousteni äänen. Herra on minun voimani ja kilpeni; häneen minun sydämeni turvasi, ja minä sain avun. Siitä minun sydämeni riemuitsee, ja veisuullani minä häntä ylistän.

Ps. 28:6-7 (KR33/38)