Kissalisko ja Aapo PItkätossu

Posteljooni, vai pitäisikö nykyään tituleerata iteljooni, toimitti ihan ovelle asti tällaisen ihanuuden!

Oikein täsmätaitohaastepalkinto!

Kuvassa eivät oikein pääse oikeuksiinsa muut kuin nuo kullankeltaiset tyypit,

mutta taustalla on vielä tummempia kavereita paljon.

Aija on omin pikku kätösin väkertänyt (Aijan oma ilmaisu) tuon kisukaunokaisen taidokkain ristipistoin. Paketissa oli tietty pitkä kirje ja kisunmallinen suklaarasia. Kirjeessä vielä toivotus etten ole kovasti allerginen pähkinöille, joita suklaassa on. Olenhan minä. Kovastikin. Mutta ei hätää! McGyver ei ole, niinpä siirrän kisun sisällön hänen mutusteltavakseen, ihan vaikka syntymäpäivän(sä) kunniaksi.

Kiitos Aija!!!!

Ja nyt niitä kevennyksiä:

Aapo Pitkätossu kävi kuvauttamassa itsensä Ikeassa.

Tämä päähine saa selityksensä a) siitä että vauvoille, siis myös Aapolle tapaa toisinaan muodostua karstaa kupoliin. b) sairaalasta on joskus jäänyt matkaan sukka joka on kelpo apuväline öljytyn pään peittoon.
Tyylikäs, eikö?

Hiljaisella viikolla

Tänään oikeastaan aika kohtakin, tuossa viisi minuuttia yli puolen yhdeksän siirryn uudelle vuodelle. Stansta-kulta jo ehti toivottamaankin tuonne edelliseen postaukseen.

On vähän halju olotila. Neljän vuoden työrupeama ja sen tuoma vastuu on takana. Jos nyt ei iäksi, niin ainakin vuodeksi tai pariksi. Eilen minulle valittiin seuraaja. Siis uusi kyläpäällikkö tähän kylään.

On sellainen henkisen krapulan tuntu, on vaikea ymmärtää että se ihan oikeesti on nyt ohi ja toisissa käsissä. En näemmä osaa sittenkään sitä selittää, mutta nokkelampi lukija takuusti hiffaa mistä on kyse.

Huomenna on heti aamusta uusi jännäyksen paikka. Neurokirurgi on viikon verran syynännyt aivojani ja huomenna siis on tuomion paikka. Todennäköistä on että pommi siellä pötköttää ennallaan ja kaikki on siltä osin hyvin. Toisaalta olisi aika kiva uutinen jos tekniikka olisi niin paljon kehittynyt että päähäni voitaisiin turvallisesti lähettää pomminpurkuryhmä. Siihen olisin kyllä valmis vaikka ihan heti. Jäisi luullakseni jokaisen päänsäryn, huimauskohtauksen ja maailman keikahtamisen säikkyminen uuden räjähdyksen pelossa.
Mutta katsotaan.

Kovin pitävät kovaa hintaa ihmisen aivoilla. Saisin ostaa cd-levyllä kuvat aivoistani 30 eurolla. KOLMELLAKYMMENELLÄ eurolla! Tajutonta. Aion silti ostaa nuo viimeiset kuvat. JA näyttää ne kaikelle kansalle. Ainakin teille lukijani.

Viikon työt on tehty tänään ihan virka-ajan puitteissa. En tohtinut ottaa huomista luentotilaisuutta raportoitavaksi, tiedä kuinka siellä läärissä taas väsyn. Perjantaina ajattelin leipoa taas pitkästä aikaa. On nähkääs taas lankalauantai ja pitäjämme punaisella torilla Lankalauantain markkinat ja Liskonaisen on tietenkin maallistuttava aatteen nimissä jakamaan poliittista ilosanomaa kansalle. Sen Velhon keittiön kanelipitkon säestyksellä.

Pääsiäinen vietetään rauhaksiin muilta osin kotosalla. McGyver täyttää sen viiskymppisensä, emmekä juhlakalun vaatimuksesta sitä mitenkään noteeraa. Kuulemma.

Ja lopuksi viikon kevennys:

















Ei nyt tule mitään kevennystä. Yksikään kuva ei suostu siirtymään tänne vaikka puhuisin kuinka kauniita, rohkeita tai viisaita.

Ihmetellään Aapoa toisemman kerran.

Tivolissa

Olin, olin minä tänään aamusella tivolissa.
Eikä sellaista menoa kuka tahansa pääsekään näkemään.

Ja kun Stanstalle lupasin vähän kertoa, lukekaa nyt muutkin, kun kohdalle osutte.

Meillä nähkääs tuossa ihan kulman takana, ei ole kymmentäkään kilometriä matkaa, asuu tivoli. Tivoli Seiterä, jolla alkaa nyt neljäskymmenesneljäs kiertuekausi pitkin maata. Kaikkiaan näitä kiertäviä huvipuistoja on Suomessa neljä.

Näiden tyyppien työkausi alkaa viikon päästä ensimmäisessä kaupungissa. Just nyt tehdään pitkiä päiviä maalaten, kunnostaen, tarkastaen, katsastaen, ihmetellen ja ja vähän jännittäenkin. Perhe on taas koolla pitkän ja pimeän talven jälkeen.

Väitän että ensi viikon jutusta tulee taas oikein hyvä ja mielenkiintoinen. Minusta ainakin tuo tivolimaailma huokui raskaan ja vaativan työnteon lisäksi kahmalokaupalla tietynlaista romantiikkaa. Sellaista rähjäistä, vuosisataista perinnettä, jota vain tivoli- ja sirkusmaailmassa voi nähdä.

Kuvitelkaa kuulkaa kun viikon kuluttua tuolta Mustajoen metsistä murahtaa kahdenkymmenen yhdistelmän käynnistysäänet, kun tuo karavaani huoltoautoineen starttaa ja mutkittelee yön hämyssä kapeita, mutkaisia hiekkateitä ensin lähimmälle asvaltille ja siitä letkana kohteeseen. Hyvinkin puolen kilometrin mittaisena letkana. Isoja, kirkkain värein maalattuja jättiläisiä ja kokonaisia huvipuistolaitteita. Takuulla vaikuttava näky.

Minä en tällä kertaa sitä pääse näkemään enkä kuvaamaan, ihan käytännön syistä. Mutta kuvitella osaan.

Tämäkin vaunu tässä on sellainen monitoimivehje. Tällä puolen on seinä täynnä asuntoja, suihkua ja vessaa. Taitaa siellä oikea saunakin olla, juuri tässä vaunussa.
Toisella puolen on siistissä rivissä nalleja, krokotiileja ja muita sellaisia vehkeitä mitä tivolin kilpaheitoissa tai- ammunnoissa tavataan voittaa.

Oma ravintola kokkeineen ja kuudentoista hengen istumapaikkoineen kulkee matkassa kuin ruokavankkurit ennen vanhaan villissä lännessä.

Hauskan näköistä on takuulla kun teekannut ja -kupit sekä pystykärsäiset elefantit (myös vaaleanpunaiset) huruuttavat kahdeksaa kymppiä ohi maisemien.

Vähän kutitteli omiakin jalkapohjia päästä matkaan, viettämään kiertue-elämää.

Ennen hiljaista viikkoa

Tässäpä vaan taas kerran vietetään vilkasta viikkoa.

Olen kyllä kiltisti pinkonut listanimukaisen blogistanian ympäri päivittäin, jopa kommanutkin joillekin.
Oma on jäänyt sitten vähän retuperälle.

Viikon tärkein?

Enpä osaa mainita. Kolme ja puoli sivua paikallislehteen, ohjaajakurssin päätös ja todistus, tilintarkastusta, muuta hösellystä, rästien kirjoittamista... niinkuin sellaiset pikkujutut kuin kyläsuunnitelman puhtaaksikirjoitus, toimintakertomus, talousarvio. (viimeksi mainuttuun en ole vielä uhrannut ajatustakaan, toki viime vuoden tilinpäätös ja karkein käsin karsittu toimintasuunnitelma auttavat. Sehän pitää vain muuttaa numeroiksi.)


Yksi suurensuuri ilonaihe tuhisee McGyverin työpöydällä.

Tällainen hieno pizzalaatikko!
Pitihän se tietenkin oitis avata ja tutkia. Ja siirtää tämän vanhukseni sisältö ynnä muutama uusi ohjelma sisään.

Kun huomenna menen makoilemaan Töölön sairaalaan magneettitötteröön ja sieltä palaan, pitäisi päästä tuota kaunotarta käyttämään. Nam!

Aurinkoinen tiistai hurahti Lahdessa suljettujen verhojen suojassa luentotyrmässä. Mutta sainpa tällaisen:



Tässä melkein koko ryhmä, vain kaksi puuttuu.

Pankaa merkille liskonaisen asu.

Toinen meni töihin ja toinen makoilee Jamaikan auringossa pyörätuoleineen.

Uuden kodin etsiminen on myös edessä. Tässä kylälehdenteon ohessa. Ja huhtikuisen luennon. Menen lopulla kuuta kertomaan nuorisotyöntekijöille ammattiliiton kurssille sovittelusta.

Kerron tästä taloasiasta toisemman kerran. Jopa Hannin paskatalo taitaa jäädä toiseksi. Tai eihän tässä talossa ole juurikaan vikaa, mutta....

Olen ollut ihan sikaväsnyt, odotan että McGyver saa päivän hommanasa valmiiksi, sitten saunaan ja nukkumaan. Huomenna on rankka päivä siellä tutkimuksissa. Ja ne matkat päälle.

Muistakaa iltarukouksenne ja lähimmäisenne.

Yhteinen rukoushetki

Monasti on niin että lähimmäinen on fyysisesti niin pitkän matkan päässä ettei konkreettinen tapaaminen kerrassaan onnistu.

Voimme silti hiljentyä yhdessä, lukea yhteisen rukouksen, kiittää yhdessä ja anoa siunausta ja lohtua, voimaa jaksaa vastoinkäymiset. Rukoilkaamme tänä iltana puoli yhdeksältä yhdessä. Tule mukaan.

Vaikkapa näin:

Herra,
kiitämme tästä päivästä, myös suruineen ja ahdistuksineen
koska
luotamme armoosi ja siihen että kuulet huutomme.

Herra,
vuodata siunauksesi lähimmäiselle joka on uupunut surussaan,
anna hänelle valo jota kohti kulkea, valo jonka turvin hän näkee tiensä.

Herra,
anna meille voimaa tukea lähimmäistämme,
avaa lähimmäisemme korvat ja sielu vastaanottamaan
tukemme ja rukouksemme.

Herra,
kiitämme nimeäsi.

Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä
meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta
ja voima ja kunnia iankaikkisesti.
Aamen.
(Matt. 6:9–13; Luuk. 11:2–4)

http://www.evl.fi/katekismus/isameidan/isameidan.html

Päivän sana kummastuttaa

Päivän Sana

19.3.2010

Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta-ja hopea-astioita, vaan myös puu-ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten. Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.

2. Tim. 2:20-21 (KR33/38)

Anomyymi lähestyi tänään liskonaista tällaisella kysymyksellä:

Anonyymi kirjoitti...

En ymmärrä ollenkaan päivän sanaa, mitä se tarkoittaa.

19. maaliskuuta 2010 14.51

Pohditaanpa yhdessä.

Usein joudun pureskelemaan raamatunlauseita otsa rypyssä ymmärtääkseni, mikä sen tarkoitus mahtaa olla.

Tämän ylläolevan koin helpoksi ymmärtää.
Maailma on kuin suuri talo, täynnä kiiltoa ja kimalletta, menestystä. Kalliit autot ja vaatteet. Kaikkea hienoa. Ja jaloa, arvokasta. Ylpeää. Maailma on myös kuin talon takahuone, köyhä slummi jossa syödään mitä saadaan, materialla ei ole väliä vaikkei kaikki elämiseen riittisäikään. Halpa-arvoisena pidettyä, kelpaa kadotetuille.
Toisille takahuone on epäsopiva, sitä kartetaan, toiset kadehtivat suuren talon rikkauksia. Maailmat eivät mieluusti kohtaa.

Se joka osaa katsoa ihmiseen itseensä, se joka osaa olla erottelematta ihmisiä, lähimmäisiä ulkoisen arvon mukaan, osaa myös katsoa avoimesti ympärilleen, näkee että kaikki ovat tasavertaisia Jeesuksessa Kristuksessa. Herramme edessä.

Tai maallisemmin: ihmisiä olemme kaikki. Yksilöinä arvokkaita. Se joka katsoo ihmistä ihmisenä, asiaa asiana, osaa riisua ulkoisen komeuden ja osaa myös auttaa ja palvella ja varsinkin kuunnella lähimmäistään.

Jo, joo. Enpä taida olla oikein etevä profetoija mutta voisin myös verrata Päivän sanaa tämänpäivän politiikkaan ja hallituksen työskentelyyn.

Mitä mieltä Sinä olet?

Kerro meille muillekin, saat käyttää kommenttilootaani mielin määrin.
Ehkä yhdessä ymmärrämme.

Piti kyllä kertoa ihan muusta, mutta toisaalta tämä sopii pohjustukseksi seuraavaan postaukseenkin vallan mainiosti.

Lopuksi:
Kiitos ahkerat lukijani! Neljän kymppitonnin raja on rikkoutunut ihan huomaamatta.

Vielä oudompaa

... on se että neljän vuoden tiiviin yhteiselämän jälkeen olen oikeesti nauttinut "leskeydestäni". Siitä huolimatta että oli kova ikävä ja että mietin miltä oikeesti tuntuisi menettää rakas puolisoni...

Näitä mietin yksin pelkästään kissojen kanssa aviovuoteen jakaessani - Roosa pysyi tiukasti alakerrassa omalla sohvallaan.

Oikeesti olen ollut - en suinkaan reipas, vaan aikaansaapa. On jotenkin tehokkaampaa työskennellä totaalisen yksin, ilman tarvetta vastata, kommentoida. Varsinkin nyt kun tilauslistalla oli peräti seitsemän isoa juttupyyntöä.

Lehtijutut ovat leipätyötä, ainakin niistä saa näkkileipää halpismargariinin alle suuhunpantavaksi. Mutta edesmenneenä viikonloppuna taisin saada lobatuksi ainakin yhden hallituksen jäsenen ja potentiaalisen seuraajan itselleni kyläpäälliköksi. Itse asiassa tätä samaa henkilöä houkuttelin jo vuosi sitten samaan virkaan, mutta hänen työtilanteensa oli silloin esteenä. Vaan eipä kuulemma ole enää. Muutama muukin positiivinen juttu on pompsahtanut esiin kyläpäällikkyyteni viime metreillä. Joutsenlaulustani taitaa sittenkin tulla iloinen ja toiveikas.

Olen oikeesti ihan älyttömän väsynyt. Viikonloppu meni töitä tehdessä liki kokonaan. Kevennystä toivat Aulis Gerlander ja emäntänsä Pikku-Jaana. Joka on oikeesti minua ainakin kaksikymmentä senttiä pidempi ja aika paksu hänkin. Auliksen kanssa sovittiin ettei tällä kertaa oteta yhtään kuvaa eikä varsinkaan laiteta niitä mihinkän blogiin. Siis trimmauksesta. Etenkään ei sen tuloksesta.

Olisi vissiin paljonkin juttua jaettavaksi kanssanne, mutta nyt saatte tähän hätään tyytyä tynkään. Tämän illan ja yön aion viettää McGyverin kanssa ja syleilyssä, emme ole näin pitkään eroon tottuneet. Kumpikaan. Lukuunottamatta kolmen viikon kuntoutusjaksoani heti suhteemme alkumetreillä. Neljä vuotta sitten.

Joo, siis alan vaivihkaa lähestyä yläkerran makuuhuonetta. Siinä toivossa että McGyverkin sinne jossain vaiheessa kiipeää.....

Olkaa te edes siellä siivosti. Me emme aio olla. Ainakaan tänä yönä.

Outoa

Outoa on olla ensimmäistä kertaa yksin täällä liskolandiassa.
Lähetin McGyverin apupojaksi ystävättären huusholiin, jossa kaivattiin tiettyjä ammatillisia taitoja, liittyvät maaleihin, tietokoneisiin ja lämmitysjärjestelmän säätöihin.

Eihän se riemusta kiljuen lähtenyt, mutta olin tiukkana. Nyt on mentävä. Sekä auttamaan, kun osaa että pois minun silmistäni edes hetkeksi.

Uskotteko että väliin on piuhat kireellä kun viettää arkea puolison kanssa 24/7, niinkuin nykyisin niin sukkelasti tavataan asia ilmaista. Olen saanut huimasti enemmän aikaiseksi tänään yksikseni, vaikka samalla olen lämmittänyt, ulkoillut Roosan kanssa, käynyt tekemässä jutun kylän rautakaupasta ja muutaman puhelimitse. Ja syönyt. Muistin hoitaa senkin asian.

Muuten olen ollut varsin kiireinen. Viikko alkoi Naarasleijonien kokouksella, jota tietty edelsi kirjoittaminen, tiistai hupeni johonkin tuiki tärkeään ja kiireelliseen... en muista.

Keskiviikkona oli kahden ja puolen tunnin sessio porukalla kyläsuunnitelman parissa. Se on siis koonti- ja puhtaaksikirjoitusvaiheessa. Asiat on jo ajateltu valmiiksi, kaikki mahdolliset kylän tahot on kuultu ja ne joita ei ole kuultu, eivät ole ilmaantuneet mitään haluamaan.
Poissaolevat tyytykööt läsnäolevien viisauteen ja pitäkööt suunsa kiinni.

Kesken touhun soitti ystävättäreni Röykästä ja hopotti innoissaan että nyt on kirpputorilla juur sulle passelit keittiön kaapistot kolmella kymmenellä viidellä eurolla koko höskä. Sanoin ettei ole yhtään rahaa johon vastasi että jos hän nyt kuitenkin ne kaapit ottaa ja maksaa, kun mitatkin olivat millilleen oikeat lilskolandian keittiöön.

En hoksannut kysyä edes että minkähänlaiset tai väriset ne ovat.
Kauniin harmaiksi osoittautuivat, siisteiksi ja ehjiksi.

Ai että minä rakastan ystäviä jotka rakastavat kirpputoreilla maleksimista! Ja erityisen kiintynyt olen niihin jotka katselevat pöyti' myös minun silmilläni.
Minulla on tällaisia ystäviä oikein kaksin kappalein, toisen tunnettekin, se on se kenkädyykkari-Stansta. Laitan kuvan kaapeista kunhan ovat seinällä.

Illalla ympäristö- ja rakennuslautakunnan kokous. Peruskauraa maustettuna viime vuoden numeroilla. Kokous saatiin taas nippanappa päätettyä alle kolmen tunnin. Säästäväinen lautakunta.

Torstain piti kulua ketterästi kyläsuunnitelman ja vuosikokousasioiden tiimoilta, mutta muu maailma halusi toisin. Puhelimitse. Illalla kylätoimikkunnan kokoukseen lähtö tuntui tooosi vastenmieliseltä, ei hotsittanut yhtään. Eikä silti auttanut kuin pakata pumaskat kassiin, kassi rollaattorin koriin ja matkaan. Se konklaavi sujui sentään sutjakkaasti. Alle tunnissa oli hommat tehty ja kahvipöytä pyyhitty. Minulla on ollut viime aikoina tapana kerätä käsiteltävät asiat nippuna matkaan ja laadituttaa kokouksella esityslista. Oppivat tulevaisuudessa ottamaan hallitukselle kuuluvia hommia huomioon. Sitten kun uusi kyläpäällikkö astuu remmiin. Kahden viikon kuluttua. Toivottavasti.

Muistelin yrittäneeni pitää edellisen kerran sapattivuoden tuossa, öööö, 03. Joo. Kyläkokous pidettiin maaliskkuussa, kuten säännöt tahtovat. Jättäydyin siis pyynnöstäni vapaalle, koska olin vielä verraten voimaton sen sappihässäkän kanssa. Ja muutenkin väsynyt. Sain sen vapaavuoteni, joka kesti ihan tuonne heinäkuun kokoukseen asti. Silloinen kyläpäällikkö kaipasi tukea johonkin, en muista mihin, mutta joku Liskonaisen viisaus oli siis kovasti tarpeen kiireesti. Ja minä hölmö menin kokoukseen. Ja seuraavaan. Ja silleen.

Tällä kertaa lupasivat että hälyttävät minut hätiin vasta elokuussa.... Hah hah, vitsikkäitä.

Nyt on sitten ilta. Istun uimulissa litkimässä appelsiiniteetä ja odottelen että pääsen lykkäämään pellit kiinni ja nukkumaan. Huomenna on taas tiivis päivä ja alkuiltakin.

Edit Piaf korjaa häpeissään:


Herra Reino Aino Salminen eikä mikään Nieminen,
(miten se nyt tolleen sekoili?)
ja rakastettuni Asta.
(Asta on kiinanharjakoira, oikeasti aika pikkuinen, vaikka kuvassa perspektiivikin vähän sekoittaa)
Olin viime pyhänä työvisiitillä aatesisareni Margaretin luona ja
oli ihan pakko ottaa muistoja mukaan.

Menkää tekin rauhassa nukkumaan, Herran enkelit valvovat untanne.

Liskolandian Juustola

Olen tässä kohtsillään lähdössä keikalle. Teatteriyhdistyksemme pitää tänään naapurikylässä luovan lyhytkurssin. Sinne menen. Kohta.

Sitten menen aatetoverieni kanssa valmistelemaan "nuorten välikysymysiltaa", jonka ajankohta asettuu kuun loppupuolelle valtuustosaliin. Tentattaviksi on kutsuttu kunnan johto, kunnanjohtaja, valtuuston ja hallituksen puheenjohtajat, muutama virkahenkilö ynnä tietty nuorisovaltuusto. Toivottavasti sinne saapuu myös liuta pitäjämme nuoria. Se jää nähtäväksi.

Jotta otsikko ei antaisi turhia lupauksia näytän teille kuvan:

Tuossa ne juustot nyt valuttaa joutavat heransa päästäkseen kohta jääkaappiin tekeytymään.
Valuneesta herasta teen kuulemma huomenna leipää. Tai sämpylöitä.

McGyver teki juustoa. Kävi nähkääs silleen että molemmat ostivat punaista maitoa tuplamäärät, toistensa tietämättä.

Ensi se sekoitti maidot ja piimät isoon kattilaan yöksi. Taisi mennä pari ikääntynyttä viiliäkin sekaan. Minä puolestaan purin Stanstalta saamani yrttikassin ja ripotin liemeen sisiliskon silmäripsiä, lepakonvarpaita ja.... eiku, oikeesti appelsiinitimjamia, basilikaa ja hitusen persiljaa. Tänä aamuna se sitten ryhtyi keittelemään lientä kasaan, lisäsi yhden appelsiinillisen mehua ja vissiin vähän suolaa. Ja munia.

Uskoisin että tulee aika hyvää ja monipuolista. Onhan siinä käytetty molempien kilpailijoiden raaka-aineksia.

Alkaa olla tiensä päässä

.. tämä tietokoneparkani.

Minusta tämä tottelee vielä ihan mukavasti, mutta McGyver on toista mieltä. Teki oikein tällaisen toivomuslistan puolestani. Käski laittaa blogiin:

Liskonainen tarvitsisi "uuden" tietokoneen, tai ainakin vähän vauhdikkaampia
komponentteja jostain raadosta.

Tärkeimmät olisivat Emolevy, prosessori ja muistit. Nopeuskaan ei ole
niin kovin kriittinen tekijä, 2 Ghz kellotaajuus piisaa, mutta kaikki yli
on plussaa.

Näytönohjaimen väyläkin voi olla AGP, mutta 4X PCI-E
olisi tietenkin ihan kiva
(olisi yksi ylimääräinen näytönohjain tuolla
rojulaatikossa).

Muistia pitäisi mielellään olla/mahtua vähintään 1 GB,
mutta tämäkin on vähän sellainen kaikesta muusta riippuva juttu.

Jos tällaisiin tuntomerkkeihin viittaavia otuksia sattuu pyörimään
nurkissa pölyyntymässä, niin sitten...

Minä en ymmärtänyt tuosta hevon....kaan. Mutta jos joku ymmärtää ja vielä löytää noihin tuntomerkkeihin istuvaa roinaa nurkistaan, annan mieluusti osoitteeni. Saatan antaa vähän rahaakin, hyvin vähän, koska sitä on todella vähän, useimmiten ei ollenkaan. Ainakin postikuluihin,

Juu, noista vermeistä McGyver osaisi sitten loihtia minulle toimivan työkalun.

Eipä muuta, taidan ottaa ISON mukillisen teetä appelsiinimarmeladin kera. Sellaisesta mukista jonka Stansta minulle mukaan pakkasi.

Rakkaat vainajat

Palautin julkisuuteen toisen blogini. rakkaat vainajani oli tarkoitettu alkuun lähinnä ikiomaksi salaistakin salaisemmaksi kaatopaikaksi. Tässä päivänä muutamana totesin että ihan hyvin sen voin jakaa ystävieni kesken. Vähän niukkahan se vielä on, viimeinen postaus näkyi olevan huhtikuulta viime vuonna.

Ehkä palaan sillekin tontille vakavampien asioiden kera. Ehkä en. En kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi siirtää niitä tekstejä liskolandiaan sotkemaan, pysykööt siellä. Käyköön kurkkimassa kuka tahtoo.

Sanoo ja ja jatkaa lepopäivän viettoa.

Omistan kuitenkin vielä rukouksen rakkailleni, jotka pahassa mielessä ja pelossa elävät. Ja halauksen. En virtuaalista, vaan oikean, konkreettisen ja lämpimän halauksen.

Aapo Juhani

Aapo sai kunnialla nimensä, käyttäytyi siivosti, niin kuin muukin juhlaväki.

Vähän rakoilee uni toimituksen jälkeen kummitädin turvallisessa sylissä.

Mekossa on kastettu äiti, tädit, isotädit ja serkku poikineen sekä sisko.

Tää ei oo enää kivaa.... Kaikki hölisee ja touhuaa ja tälläsessa tyttöjen hepenessä pitää... ja nyt mun on saatava maitoa!

Pankaa merkille otsapyörre. (klik) Ja äijäkädet.

Ja sitten syömään!

Kun juhlahumu oli laantunut ja lattiat luututtu kuskasi Seurakuntasisar minut Blondilandiaan lopuksi viikonloppua.

Kun sielunsisaret taas pitkästä aikaa ovat kosketusetäisyydellä, ei halauksesta tahdo tulla loppua. Blondin Poika oli myös vastassa, vähän piti varvistella että ylettyi halaamaan. Hurmaava poika! Stansta on syystä ylpeä komeasta ja hyvin kasvatetusta ja käyttäytyvästä pojastaan. Äidin ja pojan välinen kiintymys ja rakkaus näkyy kuulkaa kauas.

Enhän minä toki salaisuuksiamme ja juttujamme teille kerro. mutta kannattaa käydä
muurin kupeessa tai siellä toisessa paikassa katsomassa kuvatarina. Siis tässä lähiaikoina.

Heikää!


Ah, niin!
Päivän sana, olkaa hyvät ja tutkikaa sisimmässänne:

Päivän Sana

Laupias ja armahtavainen on Herra,

pitkämielinen ja suuri armossa.

Ps. 103:8 (KR33/38