sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Syksyn iloja ja vähän kesääkin...

Syksy on ihan lempivuodenaikani.
Se ei liene vanhoille lukijoilleni mikään uutinen. Olen sapattivuoteni jäljiltä niin makoisassa kunnossa että olen oikein nauttinut punnerruksesta uutukaisella pihallani ja lähimetsissä pyydystellen sieniä. Nam.

Syksyisin alkaa uusi elämä. Syksyllä luonto näyttää ilonsa ja kiitollisuutensa upein ruskan värein, maukkain sadoin. Kunnes on aika vaipua uneen, keräämään voimia tulevaa kasvukautta varten.

Syksyisin alkavat kaikki mielenkiintoiset jutut. Koulut, kerhot, toiminnat. Tähän aikaan olen parhaimmillani. Ja tuotteliaimmillani.

Yrittäjän muijana on syytäkin olla tuotteias. Velhonpajassa, omalla vastuualueellani on syntynyt ja syntyy kaiken aikaa uutta, Yrttisekoitukset on pussitettu, Jalka- ja käsikylvyt ovat purkeissaan tuoteselosteineen. Koruhyllyt pursuavat uusia ihanuuksia. Haluatko nähdä?

Jos olet sortunut Facebookin orjaksi, voit vieraiilla Velhonkoruissa ihastelemassa tai peräti tekemässä tilauksen.

Pitäisiköhän mun laittaa tuotteistani oma sivu tällekin puolelle? Mitä olet mieltä?
Halusittepa eli ei, tässä muutama  esimerkki:


Valikoima korvakoruja hopeoidusta korumetallista ja pronssista eri kivin.
Hinnat 15 -28 euroa.


Kuningasketju on kaunis. Tässä pronssia ja jaspista.


 Velhonkoruja valmistan kolmesta viiteen kappaletta mallista. Mutta viihdyttääkseni itseäni teen joskus vallan uniikkejea juttuja. Niinkuin tämä kauniisti laskeutuva kääty, Kivinä karneolit.




Tottahan teen myös miehille koruja.




Tässä yksi suosikeista.
Voimakoru, Chakrakoru, ihan miten haluat. Nämä teen yksilöllisesti, luottamuksellisen haastattelun pohjalta.


Ja jotta aika ei kävisi pitkäksi eikä tekemisen puute pääsisi yllättämään, ryhdyin ehdokkaaksi seurakuntavaaleissa täällä omassa seurakunnassani. Minua ja mielipiteitäni voi Isänpäivänä 9.11. äänestää numerolla 11. Tämä vaan tiedoksenne, kysyvälle kerron mieluusti enemmän, oikeastaan teille kaikille, jos haluatte.

Mitäs muuta?
Sapattivuoteni varjolla olen joutunut luovuttamaan hankittuja muotoja yli 15 kilon verran. Ei ollenkaan huono saavutus. Luulisin.

Ai lisää kuvia?

 

Roosa, rakas irlanninterrierini vanheni vauhdilla siihen tilaan että elämä ei ollut enää arvokasta. Päädyimme heinäkuussa yhdessä hänen kanssaan soittamaan eläinläärille. Ensimmäinen kiinnisaatu kertoi ensin laveasti hinnat ja tuhkausvaihtoehdot pakkauksineen päivineen. Kiitin ja tiedustelin aikaa nukutukseen. - Ensi viikon keskiviikkona olis vapaa aika.

Minusta aika vastuuttoman kuuloista oli tuo.

Onnekesi Lea-lääri kävi kotimatkallaan auttamassa Roosdan turvallisesti eteenpäin, vihreille nummille, vapauteen.
Viimeisen päivän vietimme kahdestaan, välillä ulkoillen, välillä vain lojuen sylikkäin.
Roosan viimeinen päivä oli kaunis.




 Ja se uusi piha!



Näistä näkymistä aloitettiin. Tästä hässäkästä alkaa vähitellen sukeutua ihan viihtyisä ja helppohoitonen olohuone.






Nyt syksyllä kaikki on jo toisin...