Muuttopuuhia

Hassua.
Mun elämästä on tullut  oikein muuttovoittoinen. Vasta elokuussa muutettiin koti uuteen paikkaan. Nyt muutetaan sitten paja siihen viereen.


Ennenkun ehdit kysyä, vastaan että koska toiminta on muuttanut muotoaan, siis hakeutunut uomaan, joka ei ollut ihan alkuperäinen meininki, kävi nykyinen tila sopimattomaksi.

Pitelee siis vähän vipinää. Tuolla seinän takana McGyver riehuu työkaluineen, renoveeraten mulle viihtyisää ja toiminnallista tilaa. Samaan aikaan väännän lenkki lenkiltä ihanuuksia ajankohtaisiin markkinatapahtumiin. Oikeastaan aika kiva tilanne. Vapaa, noin ajankäytön suhteen.

Koska kello on nyt aika monta, en jaarittele pitempään. Mene kuule ja katso Velhonkorujen uutta blogia. Sieltä tulet löytämään mallistoni,hinnat ja toimitustavat. Pääset myös tutustumaan Velhonkorujen syntyyn.

Kun te kumminkin haluatte kuvan, esittäytyköön MIKE-sarjan tuhti ranneketju teille. Tämän saa itselleen tai lahjaksi  ihanalle miehelle hintaan 39 €


Nyt mä keitän mukillisen yrttiteetä ja painun kirjani kanssa rauhoittumaan.
 

Syksyn iloja ja vähän kesääkin...

Syksy on ihan lempivuodenaikani.
Se ei liene vanhoille lukijoilleni mikään uutinen. Olen sapattivuoteni jäljiltä niin makoisassa kunnossa että olen oikein nauttinut punnerruksesta uutukaisella pihallani ja lähimetsissä pyydystellen sieniä. Nam.

Syksyisin alkaa uusi elämä. Syksyllä luonto näyttää ilonsa ja kiitollisuutensa upein ruskan värein, maukkain sadoin. Kunnes on aika vaipua uneen, keräämään voimia tulevaa kasvukautta varten.

Syksyisin alkavat kaikki mielenkiintoiset jutut. Koulut, kerhot, toiminnat. Tähän aikaan olen parhaimmillani. Ja tuotteliaimmillani.

Yrittäjän muijana on syytäkin olla tuotteias. Velhonpajassa, omalla vastuualueellani on syntynyt ja syntyy kaiken aikaa uutta, Yrttisekoitukset on pussitettu, Jalka- ja käsikylvyt ovat purkeissaan tuoteselosteineen. Koruhyllyt pursuavat uusia ihanuuksia. Haluatko nähdä?

Jos olet sortunut Facebookin orjaksi, voit vieraiilla Velhonkoruissa ihastelemassa tai peräti tekemässä tilauksen.

Pitäisiköhän mun laittaa tuotteistani oma sivu tällekin puolelle? Mitä olet mieltä?
Halusittepa eli ei, tässä muutama  esimerkki:

 

Valikoima korvakoruja hopeoidusta korumetallista ja pronssista eri kivin.

Hinnat 15 -28 euroa.

Kuningasketju on kaunis. Tässä pronssia ja jaspista.

 Velhonkoruja valmistan kolmesta viiteen kappaletta mallista. Mutta viihdyttääkseni itseäni teen joskus vallan uniikkejea juttuja. Niinkuin tämä kauniisti laskeutuva kääty, Kivinä karneolit.

Tottahan teen myös miehille koruja.

Tässä yksi suosikeista.

Voimakoru, Chakrakoru, ihan miten haluat. Nämä teen yksilöllisesti, luottamuksellisen haastattelun pohjalta.

Ja jotta aika ei kävisi pitkäksi eikä tekemisen puute pääsisi yllättämään, ryhdyin ehdokkaaksi seurakuntavaaleissa täällä omassa seurakunnassani. Minua ja mielipiteitäni voi Isänpäivänä 9.11. äänestää numerolla 11. Tämä vaan tiedoksenne, kysyvälle kerron mieluusti enemmän, oikeastaan teille kaikille, jos haluatte.

Mitäs muuta?
Sapattivuoteni varjolla olen joutunut luovuttamaan hankittuja muotoja yli 15 kilon verran. Ei ollenkaan huono saavutus. Luulisin.

Ai lisää kuvia?

 

Roosa, rakas irlanninterrierini vanheni vauhdilla siihen tilaan että elämä ei ollut enää arvokasta. Päädyimme heinäkuussa yhdessä hänen kanssaan soittamaan eläinläärille. Ensimmäinen kiinnisaatu kertoi ensin laveasti hinnat ja tuhkausvaihtoehdot pakkauksineen päivineen. Kiitin ja tiedustelin aikaa nukutukseen. - Ensi viikon keskiviikkona olis vapaa aika.

Minusta aika vastuuttoman kuuloista oli tuo.

Onnekesi Lea-lääri kävi kotimatkallaan auttamassa Roosdan turvallisesti eteenpäin, vihreille nummille, vapauteen.

Viimeisen päivän vietimme kahdestaan, välillä ulkoillen, välillä vain lojuen sylikkäin.

Roosan viimeinen päivä oli kaunis.

 Ja se uusi piha!

Näistä näkymistä aloitettiin. Tästä hässäkästä alkaa vähitellen sukeutua ihan viihtyisä ja helppohoitonen olohuone.

Nyt syksyllä kaikki on jo toisin...

Ahkerointia Velhonpajassa

Kun edellisen kerran perhettäni kohtasivat tiukat, todella tiukat ajat, ryhdyin tekemään ruokaa. Elettiin 90-luvun alun kiikkeriä aikoja ja miljoonakonkurssini oli juuri takana. Lama oli pahimmillaan, moni yrittäjäkollega oli omin toimin päättänyt päivänsä.

Siihen aikaan ei ollut vielä nykypäivän tukitoimia, enkä siis päässyt työttömäksi työnhakijaksikaan heti. Jostain oli leipä suuhun saatava. Siis leipää.

Tästä alkoi Velhon Keittiön tarina. Olipa lama eli ei, ihminen syö. Ihminen syntyy, nai ja kuolee. Viettää haitä ja juhlia. Sekä yksityisesti että yhteisönä.

Siis ruokaa.

Nyt on taas vähän kiikkerä tilanne. McGyverin huoltohommia on odottmattoman niukasti homma ei oikein vetele. Siis jostain oli leipä suuhun saatava.

Vaan nytpä en sairastuttuani enää kykene pitopalvelua pyörittämään, enkä jaksa sitä senttarihommaakaan. Viisi vuotta lehden avustajana oli todelleakin liian iso paketti, joka uuvutti Liskonaisen lähes kumoon. Vähän utelivat palveluksiani täällä uudellakin paikkakunnalla, mutta.

Mutta osaanhan minä paljon muutakin. Oli siis tarpeen kaivella vanhoja taitoja uudelleen käyttöön.  Korut.

Menneinä aikoina, entisessä elämässäni harrastin korukiviä. Keräilyä, hiontaa, korujen tekoa. Miksei siis nytkin? Tosin epäilin näkökykyni riittävyyttä, mutta käsikopelollahan monia asioita tehdään.

Tämä ratkaisu osoittautui onnistuneeksi eikä väitön nälkäkuolema ole uhkana.

Saanko esitellä: Velhonkorut!

Tässä muutama esimerkki tuotteistani, jotka ovat myynnissä täällä liikkeessä Vihteljärvellä. Velhonpajassa. Jos käytät Facebookia, pääset tutustumaan tarkemmin koruihini tilausohjeineen ja hintoineen Velhonpajan  sivuilla.

Jos näistä löysit jotain hurmaavaa itsellesi tai läheisellesi, ota vaan yhteyttä!


Liskonainen pajaa pajaansa.

Mitä ihmettä?

Mitä ihmettä? kysyn nyt minäkin. Ja pahoittelen tosi pitkää poissaoloani täältä luolastani.

Jotenkin aika vaan on kadonnut... bittiavaruuteen?

No, onhan tässä tietty ollu vähän puuhasteluakin, mutta ei kait sen tarvitse tarkoittaa sitä että jätetään lukijat tälleen oman onnensa nojaan ja näin pitkäksi aikaa. Hyi Liskis, hyi, hyi.

Vaikka aikaa on kulunut kalenterin mukaan ihan kiitettävästi, tuntuu että maailma polkee paikallaan. Okei, uudet pakkaset ja kevyt lumipeite hurauttivat vuodenulkua mukavasti eteenpän ja aurinko antaa oman osansa. Kohta voi kytkeä autopilotin manuaaliohjaukselle.

Pesue

Koko meidän pesue voi mainiosti. Kerrassaan mainiosti. Tämä muutto on tehnyt meille ihmisille sekä henkisesti että fyysisesti oikein hyvää. Täällä on tilaa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Olemme tainneet juuri tällaista elämänmuotoa kumpainenkin kaivata pidempään.

Kissat ovat asettuneet tyytyväisinä uuteen valtakuntaansa alkuaikojen parin karkailun jälkeen.

Ja Roosa. Ihana, rakas, höppänä Roosa-vanhus! Hän on taivaassa. Eiku, miten tämän sanoisin, hän elää uutta nuoruuttaan. Kun Lopella jo ounasteltiin edellistä talvea neidon viimeiseksi, on tilanne täällä vallan muuta. Päivitt'äiset laukkaharjoitukset pitävät likan kuosissa ja vatsan toiminnassa. Tokihan jäykkyys jo niveliä karhii, kuulo on heikentynyt ja kaihi rajoittaa maailmankuvaa. Hän kuintenkin ottaa uuden virkansa liikkeen maskottina hyvin vakavasti ja vastaanottaa asiakkaat asiaankuuluvalla hymyllään.

Velhonpaja

Velhonpaja käy ja kukkuu. Tosin laiskanlaisesti vieläkin. Elämä on vaatimatonta mutta niukkaa.

Mutta olihan sellainen tila odotettavissakin alkukuukausina.
Palaamme aiheeseen tuonnempana. Mutta vähän voisin vilauttaa tekemisiäni:

 Elektrolyyttikuparia korukivin.

 Oili-sarjan ranneketju, pronssia

 Kupariranneketju

Ja lopuksi Velhonpajan esikoinen, Velhonkääty.

Käsinpunottua pronssia, tämä kappale on tosin jo myyty, mutta kauken aikaa syntyy lisää. Tässä kivinä ametisti, vaihtoehtoina mm. ruusukvartsi/aventuriini, karneoli/vuorikristalli. Toki teen tilauksesta ihan tilaajan toivomusten mukaisista kivistä.

Houkuttaako? Kysy ihmeessä lisää!

Velhonpaja löytyy myös Facebookista...

Muilta osin  kevättalvi valkenee jokseenkin mukavasti.
Terveydenhuolto- ja palvelupuolella on vähän kankeaa, elokuussa ryhdyin hakemaan minulle kuuluvaa vammaispalvelua Kankaanpään kaupungilta. Jo pelkän lääkärintodistuksen saaminen kesti yli kaksi kuukautta. Sitten kuppasin turhautuneena vähän itsekin hakemuksen kanssa ja jo joulukuussa kävi sossuntätikotikatselmuksen tekemässä.
Nyt sitten vaan odotellaan. Kas kun laissa sanotaan että päätös vammaispalveluhakemukseen on annettava viimeistään kolmen kuukauden kuluessa. Eikähän se aika ole vielä täynnä.

Niin että täällä lusitaan.

Toinen hauskuus on tämä minun sekalainen allergiani.   Johan piti keskeneräisen juurihoidon päältä paikan irrota niin että juuret olivat vallan valtoimenaan. Siinä kiireessä ei tietenkään ollut sitä, SITÄ puudutusainetta käytettävissä. Hammas juurineen putsattiin siis ilman aineita ja pantiin kansi päälle toviksi. Meininki oli että kahdessa viikossa hammashoitolaan saisivat sen aineen. Onneksi soitin eilen ennen lähtöä ja tiedustelutoimen tulos oli että ei ole ainetta tullut. No enpä minäkään mennyt. Muistutin etten ota vastaan myöskään laskua.

Mutta nyt on Liskonaisella mukavaa hommaa! Ihan kohta on 112 -päivä!

Se tässä tapauksessa tarkoittaa sitä että piskuinen AVH-kerhomme täällä Kankaanpäässä tekee täsmäiskun paikallisen suurmarketin edustalle jakamaan tuikitärkeää tietoa ynnä vaikka kuumaa mehua.
Onkin ollut vähän ikävä näitä juttuja. Vaikka on meillä oikeesti oikein kiva porukka kerhossa. Viimeksi käytiin keilaamassa, monet ihan ensi kertaa.

Huhhuh!

Sainpa päivitetyksi!
Nyt on vaihdettava ohjelmaa ja puserrettava juttu seuravaan AVH-lehteen.

Ulkoilkaa ja rakastakaa! Silleen saa parhaat irti elämästä!

Ensimmäinen kuukausi ja vähän henkilökohtaisuuksia...

Miten tämä viimeiset kuusi- seitsemän viikkoa on hurahtanut tälleen? VAastahan mä päivitin?

No oikeesti, liiketoiminnan aloittaminen ei tässä maassa ole tosiaankaan ihan heppoinen juttu. On sitä, tätä ja tuota lappua toimitettavaksi, kirjanpitojärjestelmää ja varaston kokoamista ja varsinkin laskemista. Ja ennen kaikkea rahan, silkan rahan laskemista. Ennen venytettiin penniä, mutta nyt venyy sentit. Aika pitkiksi, väliin tuntuu että olen siirtynyt tuumajärjestelmään.

Noh, ihan odotusten mukaisesti on Velhonpaja lähtenyt käyntiin. Hiljaksiin, mutta ihan mukavasti. eipä tästä mitään yhtäkkistä lottovoittoa kumpikaan odottanut. Maaseudulla ja varsinkin vieraassa maakunnassa on oltava nöyrä ja maltillinen. Puskaradio se on mikä pelaa.

Marjatta tuossa on jo kysellyt kuulumisia. Kiitos vaan kysymästä. On päiviä jolloin iskee epätoivo, on päiviä, jolloin ei ehdi edes henkäistö syvään. Juttu leviää, siellä saa sitä ja tätä, se mies tietää mitä tekee, ajatella, se sai mun Macin toiminaan!
Sitähän se on. Tuntuu hyvältä. Tämä on se mitä varten on vuosikaudet kärvistelty. Nyt korjataan hedelmää.

Tänään oli syksyn toistaiseksi viimeinen jalkakylpyilta. Pitempään mukana olleet lukijani varmasti muistavat innovaationi pelastavasta yrttikylvystä? Luulisin. Se löytynee Velhon kettiö -kategoriasta.

Yhtä kaikki. Velhonpaja hämärtyi tuoksuvaksi luolaksi kynttilöiden ja "nuotion" luodessa tunnelmaa, tuoksuista huolehtivat ruusuöljy, mehiläisvahakynttilät sekä itse kylpyseos yrtteineen ja eukalyptuksineen. Musta kissa lisäsi tunnelmaa. (Kirjava kissa halusi olla Roosan ja McGyverin kanssa asunnon puolella).

Jos muuta haluat tietää ja kokea, Sinun on parasta tulla itse paikalle.

 Mitä tulee minuun itseeni, olen osaltani ottanut liian suuren palan. Mutta onneksi oma puoleni on sivutuote yrityksessämme, teen sen mihin kykenen, mitä jaksan ja milloin jaksan. Seuraavan kerran ajattelin jaksaa tuossa marraskuun loppupuolella kynttilä- ja kivikurssein.

On se vaan onnellista että löysin aika pian täältä lähistöltä oikean Kalevalaisen Jäsenkorjaajan. Jo puhelimessa tunsin että tämä on juur oikea hoitaja minulle ja ensi tapaamisemme jälkeen olin varma asiasta. Mikä onkin ihan hyvä, sillä en nyt ihan äkkiä muista näin vaikeaa iskias- ja fibromyalgiavuotta.

Muuten menee mukavasti. Avioliittomme voi paremmin kuin sen solmiessamme, eläimet nauttivat olostaan, kaikki: neljätoistavuotias Roosa vetää lenkillä ryydlaukkaa niin että tanner tömisee, parikymppinen Tapani Kansa on kirkastanut värinsä entisestään ja kissat, Onerva ja Tytti-pytti ovat parhaimmillaan, suorastaan osoittaneet noitavoimansa ja valjastaneet ne yleiseen käyttöön!

Se vähän rassaa että meidän vammaisten asiat ovat riippuvaisia kuntakohtaisesta tilanteesta. Kaksi kuukautta ja vähän päälle odottelin pelkästään lääkärintodistusta voidakseni hakea vammaispalvelulain mukaista kuljetustukea uudelta kotikunnaltani. Todistuksen sain kevyesti uhkailtuani, mutta se oli virheellinen. Enpä just nyt tiedä itkisinkö, nauraisinko vai peräti raivostuisinko. Lopulta päätin pidättäytyä kaikesta ja tiedustella tulevana tiistaina lääriltä mistä mahtaa olla kysymys ja koska mahdollisesti saisin kupongin jolla voisin hakea sitä kuljetuspalvelua. Tarkoitan että ensimmäisen kerran kävin sitä vietävän lappua varten läärissa 12. elokuuta. Sitten kävin samasta asiasta samalla läärillä syyskuun 11. päivänä.  Muutama päivä sitten sain sen pirun paperin, joka siis oli virheellinen. Rukoilkaa nyt pääasiassa sen puolesta etten sano tai varsinkaan tee mitään harkitsematonta tiistaina...

 Ja poikkeuksellisesti kuvat tulevat jonossa:

 Velhonpajan kylpysuolat.

 Terapia-Tytti lataa itseään syysauringossa.

 Vähän mediajulkisuutta...

 Kekrin aika houkutteli myös Velhovuoren noidat Velhonpajaan.

 Noissa heinäseipäissä roikkuu kymmeniä terapeuttisia rannekoruja.

 Näissä tunnelmissa istuttiin Velhonpajan ensimmäinen Jalkakylpyilta.

Huosiain eli hosio toimii pesuvälineenä tänäkin päivänä. Patojen ja kattiloiden lisäksi hosiolla voi helliä myös omaa ihoaan. 

Oivallinen vehje vaikkapa saunaan!

Jos vielä lisää tahdot tietää, kipaise facessa Velhonpajan sivuilla tai yrityksemme webbisivuilla: http://velhonpaja.fi

Vajaat kaksi viikkoa... ihan lyhyesti

Olenkohan nyt sittenkään harkinnut kaikkea tarpeeksi? Tarkoitan että nyt jo väsyttää ihan kybällä. Työpävät on venähtäneet järjestään puoleen vuorokauteen, mieli tekisi jatkaa joka ilta, mutta tähän mennessä järki on aina voittanut.

Tämä on upeaa aikaa! Ja jännittävää. Ja rahaa palaa ihan sikana. Palaisi ennemmän jos olisi.

Tosiasia on kuitenkin se että homma etenee ja Velhonpaja aukeaa lokakuun ekana päivänä. Ihan normaalisti aamuysiltä. Täällä Kankaanpäässä, Vihteljärven kylässä.

Jos olet jossain tekemisissä Facebookin kanssa, löydät putiikkimme nimellä sieltä. Kotisivut aukeavat viikon sisällä, joka tapauksessa hyvissä ajoin ennen avajaisia. Silloin osoitteemme on: velhonpaja.fi. Sitten kun linkki toimii, ovat sivut avoinna ja täydentyvät sitä mukaa kun toiminta täydentyy.

Taidan nyt kaataa lasillisen hyvää ja ravitsevaa loppilaista raparperiviintä ja hiljentyä yöpuuta varten. Jatkan  sitten aamulla noitieni kanssa...

Yksityispäivitystä tulee heti kun pääsen taas yksityiselämään... okei, vähän varhemmin.



















Mitä? Kuvako? No okei sitte:

 Yrmeät noidat odottavat kuivumista ja paistoa päästäkseen pukeutumaan ja luudanvarrelle toteuttamaan itseään.

 Meiällä oli viime viikonloppuna suuret juhlat. Liikerakennus täytti 50 vuotta ja olihan Liskiksenkin osallistuttava bileisiin, pistin pystyyn luutapajan. Olisin tehnyt muutakin, mutta viikon varoajalla ei paljoon kykene. Liikerakennuksessa yhtenä vuokralaisenea toimiva kyläkauppias halusi yksinään juhlia eikä puhunut - saati kutsunut kiinteistön muita yrittäjiä mukaan. Outo tyyppi. Mutta hän onkin perussuomalainen ja päävieraaksi hän oli saanut itse Timo Soinin. Kaikkea sitä.

No hyvä on, tässä se Soini:

Ja on siinä  vasemmalla Anssi  Joutsenlahti, eduskunnan varapuhemies, joka samana päivänä juhli seitsemänkymppisiään jumalanpalveluksineen ja kansalaiskahveineen täällä Kankaanpäässä.

Niin kuin nähtävissä on, väkeä piisasi, 

ilma oli kaunis ja kaikilla oli hyvä mieli.

Tuolla vasemman laidan takana on Velhonpajan sisäänkäynti.

Mutta tässä on uusi logomme ja niin ollen myös liikekylttimme. 

Älä siis aja ohitse.

sitä mä vaan ihmettelen ettei tähän ryhdytty varhemmin!

Rohkeus ja heittäytyminen ovat ihmeellisiä juttuja!

Oikeesti!

Puolitoista kuukautta uudella paikkakunnalla, uudessa maakunnassa ja vallan uudessa läänissä on tehnyt tälle perheelle niin uskomattoman hyvää!

 Roosa, 14 v, elää uutta nuoruuttaan, nauttii ilmiselvästi ja silmin nähden elämästä, ulkoilee mielellään (mitä hän ei oikein arvostanut Lopella asuessamme) ja vallan ottaa vapaaehtoisesti laukka-askelia!

Liskis ei ihan ota laukka-askelia, mutta tästä torpasta on ihan mahdottoman helppoa lähteä liikkeelle, ei rappuja. ei kynnyksiä, selkeä tasainen piha ja suora tie metsään, jossa voi sitten kaatuilla ja kompuroida mielin määrin. Me Roosan kanssa ollaan ihan hirmuinnokkaita mettämiehiä nykyään.

Tänään peruuntui kalevalaisen jäsenkorjaajan vastaanotto kun  korjaajakisälli-Terhi Häijäästä soitti sairastuneensa koululaistautiin. Edellinen treffaus peruuntui kun Liskis itte sortui suu- ja sorkkatautiin, siis enterorokkoon. Yritetään parin viikon päästä uudemman kerran.

Huushollimme sekä yksityispuolella että täällä liiketilassa on päivä päivältä kauheamman kaaoksen vallassa kun tavaraa tunkee ovesta sisään kiihtyvällä vauhdilla ja tuvan nurkassa on useampikin verstas. Täällä syntyy noitia, mobileja, ensiluutia,  kylpy- ja hoitosuoloja, yrttisekoituksia ja tänään meinaan vielä leikata luomuomenia kuivuriin, jotta asiakkailla riittää naposteltavaa.

Viikonloppuna, siis männäviikonloppuna käytiin McGyverin ja Roosan kanssa itämaanretkellä. Täsmällisesti ottaen Ylämaalla. Tapaamassa uutukaista Maija-ystävää, keräämässä kiviä - niitähän ylämaalta löytyy: käytiinn spektroliittilouhoksella, hiomolla ja sen sellaisissa paikoissa.

Kun retken viimeinen päivä koitti oli ohjelmassa vielä kylän tsasounan vihkiminen.
Se oli kuulkaas kokemus! Kerrassaan. Ei voi sanoin kertoa. Tai ehkä toisen kerran. Nyt saatte kuvamuistoja.

Ja laiskuuksissani ne tulevat yhteen pötköön:

To be continued...