Välipalaksi lohipasteijoita

Välillä pitää raivata pakastinten sisuksia. Niitä on siis kaksin kappalein. Pakastimia.
Toisen ostin aikoinaan vakuutusrahoilla, se seisoo keskenään keittiön nurkassa ja toimittaa samalla kissojen ruokapöydän virkaa. Toinen taas on käänteisen jenkkikaapin pakastin. Ei siis mikään lokero vaan ihan oikea pikkukaappi.

Yleensä on niin että siinä yksinäisessä kaapissa asuvat pitkäkestoiset hätävarasafkat sekä leivät ja pullatavarat. Se pikkukaappi on täynnä sieniä, tilliä, persiljaa, katkarapuja, vihanneksia.... on siellä myös tuhti viipale läskiä. Sianihraa jolla ajoittain puhdistan valurautaiset keitto/paistovehkeet.

(esim. näin: ripotellaan tavallista hienoa suolaa pannulle niin että koko pohja on peitossa. sitten paistetaan se suola niin että se alkaa jo ruskistua. Juu, kyllä! Sitten kunnon patakinnas käteen ja pannu kuuman vesihanan alle. Irraliset möhjät häipyvät suolan muassa. Niin häipyy myös suojaava rasvakerros. Sen tähden lopuksi paistetaan sitä läskiä palanen pannulla, kuumalla pannulla. Kerätään läskinpala talteen ja jäähtyneenä pakkaseen seuraavaa kertaa varten. Jäähtynyt pannu/pata, tms. pyyhitään talouspaperilla/sanomalehdellä sen verran kuivaksi että pannun voi palauttaa vakituisen asuinpaikkaansa.)

Miten johduinkin taas ihan sivupoluille? Olin kertomassa että löysin siellä penkoessani vielä yhden pussillisen lohipasteijoita, ne olivat jotenkin jääneet joululta.

paketillinen torttutaikinalevyjä (myydäänköhän sitä enää kokonaisena könttinä?)
paketillinen kirjolohisuikaleita (nyt oli hunajamarinoituja puoleen hintaan)
tuoretta tai pakastettua tilliä
muna munaamiseen

sulatellaan torttutaikinat pakkauksen ohjeen mukaan
kaulitaan kukin levy silleen että siitä tulee neljä neliötä (ei sitten tule liian paksu kuori)
jossain välissä on sekoitettu ne lohisuikaleet ja tilli
saa laittaa mausteitakin jos mielii
lisätään lusikalla jokaisen neliön keskelle keko täytettä
taitetaan neliö kolmioksi
taputellaan haarukalla kolmion kyhyet sivut kiinni
naputellaan vielä pari ilmareikää pinnalle sillä samalla haarukalla.
munataan
paistetaan 220 asteessa (noin) kunnes ne ovat nousseet ja muuttuneet kauniin vaalean ruskeiksi.
ei polteta sormia tai suuta, vaan annetaan edes vähän jäähtyä ennen kimppuun käymistä.

***

Eikö kukaan halua jatkaa Olipa kerran-tarinaa? Eihän sitä perhettä nyt noin vaan voi jättää keskelle merta ties minkäläisiin vaikeuksiin? Ilmoittaudu nyt pikapikaa seuraavan osan kirjoittajaksi!!! Anuradhalla on ohjeet, seuraa vaan linkkejä, on sitten helppo jatkaa...