Olen vieläkin, puolen vuoden blogikansalaisuuteni jälkeen kuin Liisa Ihmemaassa. Silmät selällään ja sydän pakahtumaisillaan uusien ystävien määrästä ja saamastani palautteesta. Niin kuin tuo halijuttukin. Lienee tullut selväksi että osaan kirjoittaa. Kauan sitten edesmenneen ammattini vuoksi osaan kirjoittaa aiheesta kuin aiheesta. Vaikken tietäisi koko asiasta mitään.
Olen kuitenkin välttänyt liki neljäkymmentä vuotta henkilökohtaisten asioideni kertomista ja niistä kirjoittamista. Syy siihen on yksinkertainen. Isäpuoleni (josta kerron lähemmin tuolla vainajieni puolella mutta sen blogin varmuuden vuoksi siirrän salasanan taakse kunnes olen käsitellyt asiani) piti kovasti hauskana tapana kaivella tyttäriensä laatikoita ja päiväkirjat löydettyään hauskuutti muuta perhettä lukemalla ääneen otteita niistä iltateellä. Ainakin oman päiväkirjani poltin saunan pesässä enkä sen koommin ole henkilökohtaista sanaa pannut paperille. Vieläkö ihmettelet miksi Boligistania on minulle niin helvetin tärkeä? Kallonkutistajani olisi minusta ylpeä isolla Y:llä.
Lisään blogiluettelooni uuden blogin. Kysymättä lupaa. Stansta on vienyt minut kauas ajassa taaksepäin, herättänyt kadonneita muistoja. Yllätys, yllätys, hyviä, aurinkoisia, turvallisia, kauniita muistoja. Kiitos Stansta. (samalla kun lisäsin uuden linkin tulin korjanneeksi pari kirjoitusvirhettä: anteeksi Minz ja Hannele)
Tämän möhkäleen sain vuonna 1976 läksiäislahjaksi ensimmäisestä oikeastatyöpaikastani siirtyessäni varsinaiseen ammattiini. Aitoa Pentikiä.
Nyt meillä on tässä valtakunnassa menossa montakin buumia. Yksi näyttää olevan Pentik, toinen halaus kaikilla mausteilla. Ennen kaikkea Olipa kerran -jatkotarina. Seuraa linkkejä ja hyppää kyytiin. Joko kirjoittajana mutta ainakin lukijana.
VOI VAUUU!!! :D
VastaaPoistaOlen otettu sanoistasi! Maininnastasi! Lämmittää lujaa! Ihanaa sekin, että olen kirjoituksillani herättänyt positiivisia tunteita ja muistoja. Ole hyvä, Liskonainen!
Tietysti saat linkittää blogini listaasi...Taisin sinut jo lisätä omaani... :)
Terv.blondinainen, jolla on oma liskonsa ranteessa...
Olipas raaka mies, tuollainen päiväkirjojen luvatta lukija. :( Päiväkirjahan on hyvinkin intiimiä aluetta - itse en haluaisi sitä näyttää edes puolisolle. Ei siksi, että päiväkirjassa häntä haukkuisin, vaan siksi, koska päiväkirja on MINUN, minun pääni sisältö, minun intiimi alueeni, yksityisalue.
VastaaPoistaHieno blogi sinulla. :) Ja muuten komea Pentik-esine kuvassa.
Ai niin, luulin teini-iässä, että äitini oli lukenut teinarit (teinikalenterit siis) ja poltin ne. Kaikki, siis ihan kaikki, muut kirjoitukset ovat yhä tallessa vaikka yksi psykopaatti-avosiippa ne joka pilkulleen lukikin ennen kuin hommasi ajokorttini kuivumaan ja minut vankilaan... =o/ ääh..
VastaaPoista(..se niistä aurinkoisista ja turvallisista..)
Osa mun nuoruuden päiväkirjoista on myös poltettu, mutta en muista syytä. Epäilin kai että niitä lukee muutkin kuin mie.. Mutta tosi hienoa, että uskallat taas availla päätäsi... miten tuo kuulosti niin agressiiviselta :D ... siis tarkoitan sielusi syövereitä kirjoittamalla. Tämähän laji on kuin sulle tehty, koska osaat kirjoittaa. Ja mie oikein ahmimalla aina luen. BTW tuo röhkäles tuossa kuvassa on miusta mahdottoman ruma! Olikohan Pentikillä huono päivä :D
VastaaPoistaSTANSTA: ole hyvä vaan, tämä totuuden torvi taas täällä. minun liskoni on kaulan kupeessa, otettu by igor, viikon verran ennen sairastumista, oma piirtämä. siis tuo blogikuva. ja päiväkirjoihin: ne aurinkoiset ja turvalliset fläsärit (kalliosta, alppilasta, vallilasta) ovatkin minun.
VastaaPoistaNINNI: tervetuloa maailmaani, tulethan uudestaan? se raaka mes saa kyllä oman osuutensa, mutta tuolla toisessa blogissa.
HANNELE: kun sain tuon möhkäleen en tiennyt miten hillitsen ilmneeni, se oli TODELLA ruma. aika on kaunistanut sen silmissäni ja onhan se sentään alkuaikojen arvo-pentikiä. ja minulle kovin rakas. se uskallus "pään aukomiseen" on puhtaasti tämän blogiyhteisömme syytä tai ansiota, koen oloni täällä turvalliseksi. kiitos siitä.
Onko ennakkoperimis-varaus jo tehty?
VastaaPoista