Tietekoneen huoltokurssi osa III½

Nyt se alkaa. Se pitkään suunniteltu huolto.

Huomenta kulta. Tässä on kahvia.

Niin että silmät auki vaan ja mieluusti aivotkin. Vielä aamutupakki vuoteessa, lääkkeet, muut aamutoimet ja hommiin.

Laillisesti vihitty oli jo irrottanut koneen piuhoistaan ja kantanut sen olohuoneen pöydälle. Itse sen kuitenkin avasin, poistin kuoret ja jatkoin ohjeiden mukaan. Koko hoitoon meni alkutoimineen ja heräämisineen nelisen tuntia.

Tuonne olen siis menossa.

Tänään en jaksa koota koko juttua näkyviinne, olen sen verran puuduksissa ja typertynyt aikaansaannoksestani. Luulisin että koko tarina kuvineen on ihailtavana huomenissa. Pääasia on että kone toimii, senhän todistaa jo se että olen täällä. Lopuksi vielä liikuttava kuva:


Tässä kuvassa ollaan jo siinä vaiheessa että emolevy on nostettu pöydälle. Sormeni osoittama köntti on siili. Kyllä, siili. Sen tehtävänä on jäähdyttää prosessori joka huhkii noin 70 asteen kuumuudessa. Prossuparka on kovilla ja ilman siiliä se ei pitkään kukkuisi.

Virittäytykää tunnelmaan, huomenissa kerron kaikki iljettävät yksityiskohdat. Sen verran voin valottaa että nyt tämä vanhus on taas huomattavan hiljainen.

Myönnettävä on että ilman oltta ja tupakkia en olisi tähän kyennyt. Luulisin.

Voikaa hyvin.