Iloa ja itkua

Seilaava sohva Suuressa Tulvassa

Ihanat naiset, kiitos kommenteista, vastaan yhteiseti:

Veriarvot olivat itsellenikin täysi yllätys, oli vaikea uskoa todeksi. Mutta hieno juttu. näillä lääkkeillä saa aina olla vähän varpaillaan.

***

Nuopparimme on kiinni ja pysyy monta viikkoa jollei kuukautta. Ipanoiden (alakouluikäisten) kerhon oli myös meininki alkaa viime viikon torstaina nimenomaan NUOPPARILLA. (olin syksyllä vaalikiertueella kutsunut viis-kuutoset opettajineen vierailulle Nuopparille ja pennut olivat laatineet vetoomuksen oman ajan saamiseksi siellä.) Penskat ovat ovat tässä kylässä tavanneet odottaa kolmetoistavuotissynttäriä ja seiskaluokkaa kuin paratiisin ovien aukeamista.

Nuopparilla pidämme ikärajana seiskaluokkalaisuutta ja 13 vuotta. Muutoin nuopparilaisten ikähaarukka tulisi liian laajaksi ja ongelmat olisivat varmat. Kas alakoululaisen ja liki aikuisen 16 -17 -vuotiaan maailmat poikkeavat niin vahvasti toisistaan että on perusteltua rajoittaa käyttö juuri noihin rajoihin.

Nuoriso-ohjaajamme sai vuokratuksi seurakunnalta kerhotilat pariksi tunniksi viikossa joten se kauan odotettu kerho pääsi ajallaan alkamaan. Liikuttavia ovat pennut. Kun alkamisajankohta koitti ei seurakunnan tilojen ovella ollut ristin sielua. Ohjaaja siitä soittamaan ja murehtimaan että pieleen taitaa mennä tämäkin. Kesken puhelun huomasin pihalla liikettä ja siellähän ne kakrut päivysti Nuopparille pääsyä. Voi itku! takkia vaan päälle ja kyynärsauva käteen ja pihalle usuttamaan penskat oikeaan osoitteeseen. Huh!

Olivat kuitenkin olleet iloisia järjestelystä ja siitä että HEIDÄN kerhonsa oli niin tärkeä että se pidetään kaikesta huolimatta. Olivat tehneet yhdessä kevätkauden ohjelmankin. Jees!

Kurjinta tämä tilanne on sen tähden että pitäjämme kolmesta nuorisotilasta vain Läykän nuoppari on toiminut katkotta ja kävijöitä on piisannut oven täydeltä joka kerta. Myös vapaaehtoisvalvonta on ollut hanskassa (vahva perinne, kylä on vuosituhannen alusta lähtien hoitanut omat penskansa).

Täälläpä ei vaan ole sen ikäiselle nuorisolle muuta illanviettopaikkaa kuin ravitsemusliike, jossa ovat kyllä käyttäytyneet sievästi omistajien mukaan. Mutta onko se pentujen paikka? Tarkoitan että ainakaan minä ei pidä siitä että iltakaljalla penskat tulee jutustelemaan. En. Vaikka muuten ovat rakkaita.

Tästä kylästä on nuoren melko mahdotonta lähteä illanviettoon vaikkapa kirkolle. ( Läyliäinen, kantasana vanhasuomalainen läyli = hankalan matkan päässä vaikeasti tavoitettava) Ei kulje busseja, ei ole kevyen liikenteen väylää eikä valaistusta. Minusta aika vaarallinen 13 kilometrin taival fillarilla tai mopolla pimeän aikaan. Alkaisivatkohan vanhemmat kuskata nuoriaan kirkonkylän nuorisotilaan, vähän niinkuin lätkään tai futis- ja salibandyharkkoihin? Epäillä sopii.