Päivän toinen kommellus

Voi itkujen itku sittenkin!

Sain yhdetä ystävältä sellaisen höpöhöpöhaliviestin joka ilahdutti minua kovasti. Jopa niin kovasti että ajattelin vastoin tapojani lähettää sen muutamalle omalle halattavalle ihmiselleni.
(tiedän että Anne-karhu ainakin olisi mennyt ihan mykkyrään niistä kuvista)

En kuitenkeaan halunnut että jatkoviestin kaikkien edellistenkin osoitteet näkyisivät joten (katililta opittu juttu) kopioin sen ja lähetin sitten piilokopion eteenpäin. Piilokopiona siksi ettei minulla ole lupaa jaella ihmisten henkilökohtaisia osoitteita sinne sun tänne.

Lähetin sen tietty myös itselleni (onneksi, ajattelin ensialkuun).
Eikä postissa ollut muuta kun hölmö teksti ilman mitään kontekstia. Sitten uudestaan kun muistin kopioida itse asian. Kas vain, kuvat eivät näy koko saamassani sähköpostissa! Siis siinä jonka olin kopioinut. Ne kuvat olivat tiffeinä. Siispä käsittelin alunperin saamaani sähköpostia asianmukaisesti ja lähetin sen.....

Ja paskanmarjat! (anteeksi, tänään kaikki nyt vaan pyörii ulosteiden merkeissä)
Ei siellä mitään kuvia ollut vieläkään.

Tämän postauksen juju on siis siinä että jos juuri SINÄ saat tosikummallisia sähköposteja minulta tänään tiedät että ne on lähetetty harkiten ja suurella sydämellä. Oikeesti.

Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla, sanotaan. Tämänkin sähköpostiseikkailun tarkoitus oli ihan vilpitön, mutta se aiheutti itselleni pahan mielen ja päätöksen etten enää ikinä välitä kuvatervehdyksiä kenellekään. Ajattelen vaan lämpimin ajatuksin ystäviäni.
Että senkin sitten tiedätte.