Uutta peliin

Nyt näyttää siltä että herään sittenkin tämän vuoden viettoon. Vähän myöhässä, mutta voinhan leikkiä että minun vuoteni vaihtuukin kiinalaisittain. Tammikuu ei ole koskaan ollut lempikuukauteni, se on vähän niinkuin maanantai ja "I hate mondays!

Tärkeitä sydämiä on levitelty pitkin maailmaa ja Hanni jatkoi Olipa kerran -tarinaa vaihdikkaasti niin kuin siinä perheessä näyttää olevan tapana. Valtakunnassa siis kaikki hyvin.

***

Paitsi että vointini on suorastaan kurja.
Kaikkien lääkkeensyöntilääkkeiden ja muiden lääkkeensyöntitaukojen vaivoista nipin napin toettuani iski sittenkin räkätauti. Oikein kybällä. Ei voi pieneen päähän mahtua näin paljon räkää, ei mitenkään. Tai, siis, eihän tietenkään mahdu, siksihän sitä tulee ulos enemmän kuin ehtii niistää. Nokka on verillä ulkopuolelta ja vähän sisäpuoleltakin, atoopikon röörit on niin hyvät menemään risaksi jatkuvasta niistämisestä ja ronkkimisesta. Eikä kuumetta tule ajamaan tautia tiehensä.

Jouduin jo peruuttamaan kaksi tärkeää menoakin kun en tohtinut yhtään rasittaa elimistöäni. Olinhan sentään kolmatta viikkoa ilman verenpainelääkkeitä (oma moka, olin taas laskenut väärin) ja seuraukset olivat selvät: lukemat heijasivat epäjärjestyksessä kuin virheellisesti koottu vuoristorata ja pulssi huiteli lepotilassakin hyvän matkaa toisella sadalla. Vaikka tilanne on toki rauhoittunut on silti parempi pysyä omalla tontilla ettei tule järjestäneeksi mitään hässäkkää ihmisten ilmoilla.

Kiitoksia vinkeistä, Minz ja Jokiska. Olen tässä ihmetellyt sitä kuvahotellia ja vähän ja varovasti sitä tikulla sörkkinyt. Jonakin päivänä sen salaisuus minulle valkenee ja blogini täyttyy ällistyttävillä kuvilla. Joopa, joo, täyttyy mitä täyttyy, mutta ainakin voin jatkaa jutustelujeni kuvittamista entiseen malliin. Sitten kun sen osaan. Ehkä.