Tehdään vähän syötävää

Kas tässä yksi kotini lemmikkinurkista. Pieni mutta tehokas hutunvääntöpiste. Leivonnat ja muut esivalmistelupuuhat tehdään parimetrisellä työtasolla tuolla selän takana. Laillisesti vihitty tuon väkersi ja olen siihen hyvin tyytyväinen. Suorastaan ihastunut.

Uutena vuotena, siis silloin ehtoolla halusin broiskusalaattia. Oikeesti olisin tahtonut kanasalaattia mutta mistäs kuollutta ja maustamatonta kanalintua enää saat? Ei Läyliäisistä ainakaan. Ostin siis kokonaisen grillatun linnun ja annoin rauhassa jäähtyä. Lisäksi ostin surkeita terttutomaatteja muutaman (3,99) en tohtinut kotimaisia (5,99), kurkun sekä amerikansalaattikerän. Se on kallista, mutta riittoisaa.

Henkilökunnalla oli pakastealtaiden siivousurakka päällä ja vieressä oli pahvilaatikko johon oli pussitettu pakasteita, pääasiassa vihanneksia. Vie pois-hintaan! Löysin pari pussia vihreitä papuja ja yhden tomaattisalsapussin (pakasteesta? joo-o, valmiiksi silpittuja vermeitä kamalan kalliilla hinnalla, kohderyhmä: perilaiskat tumpelot?). Tietenkin otin niitä kun kerran ilmaisia olivat. Matkaan loikkasi myös kolme pussillista lohkoperunoita. Siihen sopivaan hintaan.

Uuden vuoden salaatti syntyi siis näin:

isoon kulhoon pilputaan salaatti rohkeina paloina
sitten tomaatit ja kurkut
pikkuinen punasipuli hyvin ohuina renkaina
käytetään pavut ja se salsahässäkkä mikrossa vähän kypsymässä.
huuhdellaan kylmällä vedellä lävikössä, lisätään niitä paprikoita kourallinen huuhtoutumaan
pöyhitään

riivitään kuolleesta kanasta mitä irti lähtee ja lisätään kulhoon
leikataan läsnäolevasta juustosta kuutioita ja heitetään matkaan
pöyhitään
mausteeksi kylmäpuristettua oliiviöljyä, hippinen suolaa (meri-) hippinen sokeria ja sitruunapippuria
pöyhitään
sitten vaan kelmu tai folio kanneksi ja jääkaappiin maustumaan.

Jäikö mietityttämään mitä niille lohkoperunoille tein?

Annoin niiden sulatella rauhassa, Lirutin kylmäpuristettua rypsiöljyä isoon vuokoaan ja ladoin kerroksittain pottuja, sipulisilppua, kananrääppeitä,pottuja.... ja lopuksi kaikki vajaat wannabe-kermat mitä talosta löytyi. Löytyipä joulun ajalta sienisalaatin loput, siispä mukaan vaan. Vähän suolaa ja sitä sitruunapippuria perään ja uuniin silleen 180 astetta (niin se taisi olla). Siellä ne hauduskeli ainakin puolitoista tuntia ja taas tuli likipitäen ilmainen juhlakiusaus siitäkin. Eläköön punaiset laput!


Joulun jäljiltä oli kaapin perukoille unohtunut joskus ostettua punalappuista kermaviiliä kaksi purkkia. Isoon kulhoon vaan, kolme kananmunaa perään, vähän sekoitusta puuhaarukalla, suolaa ja sokeria, sitten kaura- ja moniviljapakettien tähteet ja vehnäjauhoja. Niiden päälle reilu teelusikallinen ruokasoodaa joka pöyhittiin jauhojen sekaan. Sitten oliivöljyä ja sekaisin koko hoito. Jos tuntuu kovin kömpelöltä se taikina, voi kuumaa vettä lisätä.

Sen sotkun voi paistaa pannulla amerikkalaisten pannukakkujen tapaan tai levittää syvälle uunipellille ja tehdä siitä kokonaisen pannarin.



Minä paistoin teflonpannulla ja käytin kylmäpuristettua rypsiöljyä paistamiseen. Siitä tulee kaunis keltainaen väri ja aavistus pähkinäistä makua. Hellan levy oli väliin nelosella, väliin kolmosella, kas kun taikina on sen verran töpäkkää ja se siitä vielä paistessa nousee on oltava tarkkana hellän lämpötilan kanssa, palaneina ne eivät maistu hyviltä.

Kas tässä: virtuaalinen leukalappu, olkaa hyvät! Ettei kuola sotke vaatteita (hihihiii)