perjantai 12. syyskuuta 2008

Vähän hirvikärpäsiä


Nousin tänä aamuna ennen kuutta keittelemään eilistä saalistani, josta kuvassa on pieni osa.
Nyt on kattilalävikössä aikas paljon rouskuja ja höperöhaperoita odottelemassa jatkotoimia. Siis suolaanko vai pakastanko? Aamiaiseksi paistoin suppilovahveromunakkaan. Olipa taas hyvää! Edellinen sato on syöty jo keväällä loppuun. Piskuisen kanttarellisaaliin säästin laillisesti vihitylle joka ei muista sienistä oikein perusta. Tatit ja limanuljaskat odottavat vielä paistamista ja pakastusta.

Eilen oli kerrassaan hieno sienijahtikeli. Puolipilvistä, lämmintä vaille 50 F. Kirpakka syyssää siis.
Vähän lähtiessä jänskätti vaikka olin jo teipannut ja raudoittanut jalkani tukevasti. En ole pariin vuoteen käynyt sienestämässä tai ylipäätänsä missään metsässä. Kotoa on sen verran pitkä matka lähimpään pusikkoon että se ylittää omatoimisen kävelymatkani. Niin, vaikka maalla asunkin. Vielä toissa syksynä kävin keskenäni rollaattoriajelulla ja sain sen verran saaalista että joulusalaatti ja pari muuta herkkuhetkeä onnistui. Kävelyetäisyyden metsä ja hyvät rousku- ja mesisienipellot ovat olleet jo aikaa poissa. Nyt siihen valmistuu kylämme uuden asuinalueen kunnallistekniikkaa kovalla vauhdilla. "missä on polkuni, missä on tie/jonka varrelta mustikat hain..."

Onneksi ihmisellä on ystäviä. Uhkarohkeita ystäviä jotka pakkasivat minut keppeineni autoon ja "helppokulkuiseen" metsään. No. Kaikki on suhteellista paitsi valonnopeus, sanoi Einstein. Mikään metsä ei ole minulle enää helppokulkuinen, mutta metsään haluan mennä. Ihan vaan metsän vuoksi. Jos sieltä saa sieniä sen parempi.

Parhaiten viihdyn vanhassa kuusimetsässä joka on verhoutunut pehmeään sammalpeitteeseen ja piilottanut kivet ja katkeilleet oksat alleen. Siellä on hyvä olla ja haistella ja (ei saa nauraa!) halailla karheita kuusenrunkoja. Se on paikka mihin ei päivä paista eikä kuu kumota. Siellä on aina hienoinen vihreä hämärä.


Yhtenä syksynä tapasin korpin joka säikäytti minut aika hyvin. Oli tulossa pikainen myräkkä joka äkkiä huojutti kuusikkoa ja korppi karjaisi kovaa ihan viereisessä puussa. Tunnelma oli jännittävän sadunomainen kun siinä huutelimme toisillemme ja manailimme äkikseltään vaihtelevia syyssäitä.

Eilen oltiin mäntyvoittoisessa sekametsässä. Puolukoita oli valtavan paljon ja päätettiinkin että seuraavalla kerralla laillisesti vihitty lähtee mukaan. Puolukan tai mustikan poimiminen ei minulta suju. Jos olen riittävän pitkään kyykyssä en pääse omin avuin ylös. Sienten kanssa on eri juttu. Mikähän siinä on että marjojen kanssa tulee aina suorituspaineita ja iskee kilpailuhenki? Sienijahti on sellaista verkkaisempaaa puuhaa ja siinä ehtii tuumailla omiaan ynnä ihastella ympäristöä. Vaikka istuen kannon nokassa.

Hirvikärpäsiä bongasin kahdeksan siellä mettässä ja kotona yhdeksännen nutturan sisältä.
Ei paha.

8 kommenttia:

  1. Kuulostaapa ihanalta, voin melkein itsekin haistella metsän tuoksua lukiessani kokemuksiasi. Katilihan rakasti sieni- ja metsäretkiä. Itse olen taas ihan toisenlainen, ainakin tänä päivänä. Joskus tykkään ja joskus en tykkää olla metsässä. Tosi hyvä ettei ollut enempää hirvikärpäsiä. : ) t. Kristiina

    VastaaPoista
  2. Hienoa, että sinulla on tuollaisia ystäviä, jotka ottavat mukaan sieniretkelle!

    Hirvikärpäset, hui, kylmät väreet kulkevat pitkin selkäpiitäni.

    Minä en ole käynyt sienessä, mutta puolukoita tahtoisin saada. Täällä lehdet kirjoittelevat, että thaimaalaiset keräävät kaikki marjat jo asuintalojen nurkiltakin. Jääneenkö metsiin enää mitään?

    VastaaPoista
  3. kiitos käynnistä tytöt, metsät ovat terapeuettista seutua, sienillä tai ilman. Puollukoita näytti olevan paikoin ihan punaisina mattoina. sekaan vaan!

    VastaaPoista
  4. En ole koskaan nähnyt hirvikärpästä, kun ei ne vielä ole tänne Susikairaan levinneet. Ei ole muuten punkkejakaan vielä täällä. Luulen, etten yhtään tykkäisi niistä, niihin ei kuulemani mukaan tepsi Offit tai mitkään muutkaan karkottimet. Uh, alkaa kutittaa jo ajatuskin... Yök. Muuten ihanan niin kuuloinen metsäretki! Mulla on haaveissa oppia tunnistamaan edes joku syötävä sieni, kun olisi vaan joku neuvomassa! Sienikirjoissakin samasta sienilajista saattaa olla viisi erinäköistä kuvaa, niin ottaapa siitä selvää sitten.

    VastaaPoista
  5. meillä ei ole etnisiä poimijoita mutta sieniä ja puolukoita on. siitä vaan etelän junaan akkaseni. kyllä siitä hätäisempi hirvikärpänenkin piiloutuu kun susikairasta asti tullaan...

    VastaaPoista
  6. Kiitos yritän korjata.

    VastaaPoista
  7. "Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt...."
    Meinatenkin hirvikärpäsistä. JÄK ! JÄK !

    Mää en tätä nykyä kestä katsella mitään lentäviä öttiäisiä, johtunee siitä jääkaappirumpasta toukkineen.

    Nyt tää tätsy lähtee päivähoitoon !
    Hyvää tirstaita sinnekin !

    VastaaPoista
  8. kiva kun kävit, nauti päivähoitoviikostasi.

    tänään menen uudestaan, heti läärin jälkeen.

    VastaaPoista