Näyttää muutenkin siltä että vuorokaudenajat ovat siirtyneet toiselle aikavyöhykkeelle. Taas.
Nonni! nyt justiinsa siirryttiin huomisen puolelle. Jos tänäänkin (siis eilen) olisin ollut fiksu olisin ottanut ajoissa yönapit naamariin ja painunut petiin vanhan, ennestään lukemattoman Michael Chrihtonin kanssa saattaisin olla jo umpiunessa.
Toisaalta, yön hämärät hetket ovat oivallista aikaa pohdiskella maailman asioita ja jonkin verran omiakin. Joskus nämä hetket ovat lähes yhtä tehokkaita kuin viime hetket. Tänään on kuitenkin menossa sellainen ihana yksinäisen rauhan hetki jolloin ei tehdä mitään hyödyllistä saati viisasta.
Tai no, ei nyt sentään. "pentu vinkuu/ kissall on kiima/ naisell on maanlaajuinen tauti joka riivaa....." . Dave Lindholmin sanat tuolta yhdeksänkymmenluvun alusta pasahtiat tänään päähäni.
Niihin aikoihin Katariina-koirani ilahdutti minua 9-päisellä irskipentueella juur syntymäpäivänäni. Pennut siitä vaurastuivat ja siirtyivät tuvan puolelle isoon erityisesti heitä varten rakennettuun karsinaan. Huuto oli moneen kertaan päivässä hirveä. Ne kaulattomat hirviöt söivät ja sotkivat suurimman osan vuorokaudesta, niin kuin kuuluukin. Ja kissoilla oli hauskaa! Ne vuoroin hoitivat pieniä punaisia paholaisia, kaikki paitsi yksi. Kissan nimi oli Lilli. Se oli mustavalkoinen kuten kaikki muutkin silloiset kattini, joita oli yhteensä kuusi. Videoin pentujen touhuja ja kehitystä opiksi ja ojennukseksi lähinnä itselleni etten toiste mokomaan hullun hommaan ryhtyisi. Yksi videonpätkä ilahdutti silloista perhettäni ihan kyyneliin asti kun nauhaa katsellessamme huomasimme että sinne oli tallentunut vietävänmoinen kiljunta, Lilli mourusi sielunsa pohjasta ensimmäistä kiimaansa ja Dave lauloi radiosta taustalla.
Tässä yösydännä istuskellessani nautin samanlaisesta äänimaisemasta. Onerva, 2 v. aloitti huimansa*) ilman edeltä käypää varoitusta juuri äsken. Koko sakki on taas alkuun ihan sekaisin. Viimeksi kun Onervaa huomasi sen kanssa käytiin yläkerrassa miehissä. Useamman tunnin kisut temmelsivät keskenään mutta ainoa lopputulos tapauksesta oli se että kolli oli verissään ja vietiin seuraavana päivänä eläinlääkäriin ja hänestä tuli melkein neiti. Pentuja Onsku ei saanut. Yläkerrassa on nyt uusi nuoriherra, täytyy varovasti tiedustella hänen halukkuuttaan lapsentekoon.
"Lähtisitkö kanssani?"
Noin. Tämä askartelu joudutti douppien imeytymistä joten toivotan hyvää yötä ja menen sänkyyn sen Chrihtonin kaa.
*) Kummipoikani M jokus alakouluikäisenä ihmetteli äidilleen toisen koiran outoa käytöstä: miten se ny noin kulukee takapuoli pystysä ja siitä putoo vertakin? Äiti siihen selittämään asiallisesti, niin kuin lapselle kuuluukin että koirille tulee sellainen kiima, kun ne on valmiita saamaan pentuja. Aha, sanoi M ja oli tyytyväinen vastaukseen. Muutaman päivän kuluttua M tuskastuneena haukun nuhjaamiseen tivasi äidiltään: äiti, koska toi Ilonan huima oikein loppuu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti