Tänään se taas sattui.
Olet juuri etsimässä kännykkäsi valikosta oikeaa numeroa ja kesken kaiken etsimäsi numero soittaa. Ja siihenhän tietysti vastataan:
ööh, missä on?
Lasten isä soitti ja juttelimme ainakin kaksikymmentä minuuttia. Sairaudesta, syövästä, saattohoidosta ja lapsista. Tänään oli hyvä päivä ja happi riitti pitkään puheluun.
Menen sunnuntaina koko päiväksi Jorviin (Jorkin sairaalaan, sanoi kuopukseni pienenä; hänen kummisetänsä oli nosturikuskina rakennustyömaalla). Vähän kyllä jänskättää, emme ole lasten isän kanssa tavanneet pitkään aikaan, vain puhuneet puhelimessa. Laihtunut on ja tajunnan taso heittelee pahasti. Sovimme kuitenkin kokopäivätreffit sunnuntaiksi. Emme ota ketään muuta vastaan vaan varaamme päivän meille. Isille ja äidille.
Voima olkoon kanssamme.
keskiviikko 24. syyskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voimia sinulle sunnuntaille. Ei välttämättä ole helppo päivä, mutta toivottavasti antoisa.
VastaaPoistakiitos, ystäväni. tämä muuttuu päivä päivältä todemmaksi.
VastaaPoistaSiunausta päiväänne!
VastaaPoistakiitos, maire!
VastaaPoistaSiunaushalaus matkaasi. t. Kristiina
VastaaPoistaVoimia tähän päivään, ja toki jatkossakin.
VastaaPoista