tiistai 30. syyskuuta 2008

Kevyt kenttäkevennys


Susikairan akka
tuossa pähkäili tumppujen kanssa.
Niin olen minäkin ja usein. En koskaan laske silmukoita, en kerroksia enkä opettele mitään kotkotuksia. Teen vain tumppuja ja sukkia.
Tässä lyhyt ja ytimekäs kuvakertomus:

Kuvassa kaksi tumppua. Toimen päättelyä vaille valmis. Toinen tässä tapauksessa koulutuskappale. Olen siis kutonut kaksi samanlaista tumppua joihin olen eri värisellä langanpätkällä kutonut näköjään viiden silmukan pätkän ja jatkanut sitten vanttuun loppuun asti. Pätkän kohta on mitoitettu paikalleen kohteen käden avulla.
Sitten olen näemmä poistanut värilangan ja poiminut puikoille ylhäältä kuusi silmukkaa ja alhaalta toiset kuusi silmukkaa. Apupuikoille vielä kummallekin sivulle lapasen koosta riippuen kaksi tai neljä silmukkaa. Ja kutonut peukun loppuun kuin pienoiskokoisen lapasen. Aina välillä mitaten kohteen peukalon pituutta.

Kas näin helppoa se on! Ehkä?

Kiitos akkaseni että sain vähän maallista ajateltavaa.

3 kommenttia:

  1. Voi kiitos! Nyt minusta tuntuu, että ehkä käsitän mitä pitää tehdä... mutta luultavasti olen illan tumpuntekele kädessä täällä ottamassa mallia... Ihanaa, että jaksoit nähdä vaivaa ja neuvoa minua. Laitan heti blogiini kuvamateriaalia, kunhan tumppu valmistuu:) Jos olisin kosketus etäisyydellä niin rutistaisin sinua.

    VastaaPoista
  2. tjaa,
    rutistetaan sitten virtuaalisesti, kunhan ollaan olemassa...

    VastaaPoista
  3. Kyllä vain, sain kuin sainkin tumpun valmiiksi ohjeellasi! Tulos on blogissani.

    VastaaPoista