Eilehnän olimme Seurakukntasisaren Isin kanssa suunnitelleet yhteistä muisteluhetkeä. Muuttotohinan vuoksi viimeinen yhteinen hetkemme jäi tiukkaan kädenpuristukseen ja katseeseen joka näin jälkeenpäin ajatellen kertoi meille kahdelle kaiken tarpeellisen. Jätimme hyvästit toisillemme. Nuoren tytön ensirakkaus romahti tänään entistä kovempiin kipuihin joihin vaikuttaminen alkaa olla mahdotonta. Lääkkeet eivät enää tehoa, vahvimmatkaan. Perheenjäsenet ovat vuorokauden ympäri Isin luona. Me muut rukoilemme ja odotamme Sitä puhelua joka väistämättä tulee lähitunteina tai lähipäivinä.
Olkoon Jumala armollinen ja ottakoon lasteni rakkaan isän mahdollisimman pian luokseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti