Muuttopäivä

Minun elämässäni tämä päivä, 28. syyskuuta, on merkinnyt aina jotain dramaattista.
Veljeni menehtymisestä on kulunut kaksikymmentä yksi vuotta. Estonian uppoamisesta 14 vuotta, samalla upposi muutamia tuntemiani ihmisiä. Mika Häkkinen täyttää jotakin vuotta juuri tänään. Olen kahdesti itse muuttanut uudelle paikkakunnalle tällä päivämäärällä. Entisen aviomieheni (sen keskimmäisen) syntymäpäivä on niin ikään tänään.

Tänään Seurakuntasisaren Isi muuti Terhokotiin. Uuteen kotiin joka on viihtyisästi ja kauniisti sisustettu ja jossa lääkinnälliset laitteet on häivytetty mahdollisimman hyvin pois katseilta. Saattokotiin.

Suuri kivi putosi koko perheen sydämeltä kun muutto vihdoin toteutui. Eilinen päivä oli ollut musertavan vaikea Isille. Kipupumpun säätö ja annostus oli aivan liian vähäinen, tuskin lääkitys antoi puolentoista tunnin rauhan kun otsa jo meni ryppyyn ja hikipisarat tiivistyivät pintaan.
Tänään oli jo ennen muuttoa vähän nostettu annostusta ja se auttoikin kipuihin ihan iltapäivään asti. Muutaman tunnin tirsojsen jälkeen maistui koko mukillinen kahvia kahdella dallaspitkoviipaleella. Yhdessä perheen kanssa. Telkkarista tuli rallia. Ihan kuin kotona.

Seurakuntasisar pyysi kiittämään tuesta ja niin kiitän minäkin. Toivotamme rauhallista unta kaikille. Seurakuntasisar kyllä palaa tontilleen kunhan jaksaa.