Uimulisunnuntai

Pohjoisin jouluvalomme

Onpa työläs tauti tuo suu- ja sorkkatauti. Huhhuh sittenkin!

Olen terveydenhoitaja-Tiinan ohjeen mukaan pysytellyt omaehtoisessa karanteenissa, syönyt paratabsia niin että korvista tursuu pihalle ja juonut kuumaa teetä. Teetä, teetä, teetä. Olen kohta kuin Kirsi Kunnaan eukko joka aina joi vettävettävettä... kohta sanon: hui teetä, en koskaan enää juo teetäteetäteetä. Tätä riemua on kestänyt kohta puolitoista viikkoa eikä loppua näy. Tiistaina on se tilattu lääri, josko se jotain keksisi. Vaan taitaa vaan tulla lisää kun kuulen ne lbratulokset...

Olin kumminkin kylämme Joulunavauksessa kuten kunnon kyläpäällikön kuuluukin. Siis aluksi. Aamutuimaan sinkoilimme pitkin raittia sytytellen ulkoroihuja, joihin olimme varautuneet, että olisi jotain valoa juhlapäivänä. Luoja laittoi kuitenkin kilttinä lumipeitteen kylän ylle. Kyllä oli kaunista.

Edellisenä iltana kylämme joulutähdet syttyivät keskustaan. Perjantaina soitti myös kyläseppä ja kertoi saaneensa sittenkin tilaamamme kuusi uutta joulutähteä valmiiksi ja paikallinen sähköliike lupasi kiivetää ne paikoilleen ja kytkeä sähköt vielä ennen adventtia. Se oli onnekas juttu, Olemme keränneet toiminnallamme juuri näitä uusia valoja varten rahaa ja kyläläisten käsi on ollut kahvituksisa karttuisa. Tämä on sitä näkyvää ja hirmu hauskaa kylätoimintaa.

Kävi silti niin että jo ennen joulupukin saapumista ruotoni alkoi taipua kumaraan, oikea puoli raahautua toimettomana perässä ja oli pakko rullata kotiin kun vielä oli mahdollista selvitä omin voimin rappusista toiseen kerrokseen. Olisihan laillisesti vihitty tietty tullut vaikka kantamaan ylös, mutta kun se avun pyytäminen... tiedättehän, ylpeys.

Oli pakko ottaa oikein päikkärit ja tuhti annos pipinappeja, koska ehtoolla odotti nuoppariväijy.
Yö oli sitä tavallista kolmenvartin torkkumista. Samaa on jatkunut koko päivän. Olen vieläkin uimulissa (tää on näitä meidän perheen muksujen salakielisiä juttuja, yöpaidasta vaan on kyse) ja aion mennä parin teemukillisen (taas) voimin takaiasin pehkuisin. Mielestäni tällä vaivalla voisi kuumekin jo nousta, lähtisi tauti pakosalle aiemmin...

Nyt en jaksa tsekata krijotuivshretiä, korjatkaa itte.
Herra siunatkoon teitä. Vaikkapa näin:

Hei ystävät!

Tänä aamuna, kun Herra avasi taivaan ikkunan,
Hän näki minut ja kysyi minulta:
"Lapseni, mikä on sinun suurin toiveesi tänään?"
Minä vastasin:"Herra, pyydän, pidä huoli henkilöstä,
joka lukee tätä viestiä,hänen perheestään, lapsistaan
ja heidän erityisistä ystävistään.
He ansaitsevat sen ja minä rakastan heitä paljon".
Herra vastasi: "Jumalan rakkaus on kuin valtameri,
voit nähdä sen alun, mutta et sen loppua".
Tämä viesti toimii päivänä, jolloin vastaanotit sen.
Katsotaan onko se totta.
ENKELEITÄ ON, mutta joskus, kun heillä kaikilla ei ole siipiä,
kutsumme heitä YSTÄVIKSI.
Välitä tämä ystävillesi.
Jotakin hyvää tapahtuu sinulle illalla; jotakin,
jota olet odottanut kuulevasi.

sain samana päivänä kaksi tällaista viestiä.
jatkakaa, olkaa niin kiltit.