sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Kynttilät







Tänään syttyvät kynttilät eri puolilla maata niiden lähimmäistemme muistoksi jotka eivät jaksaneet.




Miten voisin olla avuksi ettei niitä tarvittaisi lisää?

Lähettänyt klo
Tunnisteet: ,

6 kommenttia:

  1. Anonyymi16. marraskuuta 2008 klo 17.21

    Raa'asti sanottuna ja ikävä kyllä, ne keinot on aika vähissä silloin kun ihminen on päättänyt täältä lähteä.
    Onhan se nyt nähty.

    Mää en ole kylmä ja tunteeton sen asian edessä, olen vain sitä mieltä, että jokaisella on oikeus päättää omasta elämästään ja omista sietorajoistaan.

    He ovat kuitenkin muistoissamme.

    VastaaPoista
  2. liskonainen16. marraskuuta 2008 klo 19.48

    http://rakkaatvainajat.blogspot.com/

    VastaaPoista
  3. Palaga16. marraskuuta 2008 klo 22.16

    Kiitos tervehdyksestä!
    Empä muistanut sytyttää kynttilää pihalyhtyyn lähtiessäni äidin muistolle. Yhtenä syksynä olin mukana kynttilähartaudessa ja vein silloin kynttilän haudalle.

    VastaaPoista
  4. Palaga17. marraskuuta 2008 klo 22.11

    Äitini kuoli oman käden kautta kun olin 10 vuotias. Siitä on jo kauan, mutta koskaan se ei unohdu.

    VastaaPoista
  5. Hannele på Hisingen28. maaliskuuta 2009 klo 13.11

    Nuorena ei vielä tiedä, että parempaakin voi olla edessä.

    VastaaPoista
  6. Unknown25. helmikuuta 2011 klo 14.22

    On se ollu omaski mieles, luovuttamine. Joskus sudenhetkenä ku sattuu ihan saatanasti eikä lisälääkkeitten lisälääkkeet viel auta. Koko keho kramppaa ja mieles pyörii, et nytkö se tuli papalle noutaja.
    Ei, sitä en voi läheisilleni tehä. Lähen vast ku noutaja tulee.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)