Tänään on siis arki ja maanantai. Osa eläkkeestä tupsahti tillille. Laskujen jälkeen jäi sen verran rahaa että pääsin käymään akuuttikaupassa. Kun tuupin rollista kaupasta ulos näin Joulupukki-Taiston menevän kylämme baariin. Eikun ympäri ja Parkinson parkkiin ostoksineen ja sisälle.
Juotiin siinä eläkepäivän kunniaksi oluet ja pohdittiin kunnallisvaalien vaikutusta kylämme elämään. Jotenkin tulin kysyneeksi Taistolta mahtaako hänellä olla tarkoitus kirkolle asioille. Mahtoi olla. Taisto vaan tuli etukäteen odottelemaan puoli yhdentoista linkkaa palatakseen puoli neljän linkalla takaisin. Ja ottaakseen sitten taksin syrjäkylille missä hän asuu.
Tästä herätyksen saaneena muutin omaa aikatauluani ja tilasin uljaan punaisen volvo-taksini suunniteltua aiemmin ja niin me Taiston kanssa posotimme herroiksi kirkonkylälle, kumpikin omille asioilleen.
Kävin kakkospankissa vinkumassa tunnuslukuja nettipalveluun. Ei onnistunut. Kun ei ollut sitä henkilöllisyystodistusta. Tähän asti on aina kaikki onnistunut oman pitäjän laitoksissa, mutta eipä enää. Pah! Juuri minun tuuriani. Täysin uppo-outoja tätejä pankki täynnään
"Meillä on tänään Hausjärven konttorista apuvoimia kun paikalliset on koulutuksessa." Siis ei henkilöllisyystodistusta tällä mummolla. Ajokortti meni sairastumisen myötä, voimassa oleva passi on väärällä nimellä ja järkkärikortti ei kelpaa näihin juttuihin. Eikä Plussat, M:ät, S:ät, Instrut, ei kelat eikä kirjastokortit (niitäkin on sekä Lopelle että Riihimäelle, vrt. Survival Kit) Kukaan ei tuntenut paikallista julkkista. Ja niin onkin oikein. Ei siis tunnuslukulistaa tänään.
Muut jutut hoituivat sentään mallikelpoisesti.
Perinteiden mukaan kirkolla käydessä pitää viimeiseksi käydä paikallisessa anniskeluravintolassa nauttimassa 2 cl yhden tähden Jallua ja tuolillinen (eikun tuopillinen, istuin sentään penkillä) olutta ennen kotiinpaluuta. Siellä tavattiin Joulupukki-Taiston kanssa ja käytiin vielä kirjastossa hakemassa lokakuun näyttelykuvani kotiin. Ostin myös yksitoista (11) kirjaa poistomyynnistä. Euron kappale.
Joulupukki-Taisto?
Hänen kanssaan tutustuimme kylillä jo vuosia sitten. Taiston vaimo sairastui A-tautiin
joka erinäisten sattumien myötä eteni varsin nopeasti ja Taisto joutui vaimonsa lasten painostuksesta luopumaan omaishoitajuudestaan ja sallimaan vaimonsa oleilun pitäjämme vanhainkodissa. Luulen että kuukausittaiset keskustelumme Taiston kanssa antavat myös hänelle lohtua ja helpotusta alati vellovaan omantunnon tuskaan. Vakuutusta siitä että hän ei ole hyljännyt vaimoaan, yhteiskunta vaimon lasten myötävaikutuksella sen on tehnyt, jos kuka. Taisto vaan ei tuskassaan aina muista olevansa itse liki seitsemänkymppinen eikä ihan timmissä fyysisessä kunnossa itsekään.
Luulen että olen tahtomattani tehnyt päivän hyvän työn.
Kiitos kommenteistanne. Teen parhaani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti