Ei ihan vielä

Ihmisen mieli on niin kummallinen.
Kun hautajaiset ovat kaikkine järjestelyineen ja riitelyineen ohi pitäisi olla jotenkin tyhjä ja rauhallinen olo.

Tyhjä on olo. Muttei yhtään rauhallinen. Vasta nyt alkavat muistot hiipiä koloistaan, iloiset, murheelliset, yhteiset. Toisaalta on sellainen olo kuin tapaa olla suuren leikkauksen jälkeen, jolloin kivut ovat vielä kovat mutta ne ovat muuttuneet parantumiskivuiksi. Turta ja epätodellinen. Järki sanoo kaiken ja kaikkein pahimman olevan jo ohitse. Sielu alkaa vasta heräillä todellisuuteen ja huutaa kovaan ääneen kaipuuta. Kaipuuta rakkaan ihmisen luo, kaipuuta siihen akuuttiin ja kaiken murskaavaan suruntunteeseen joka pitää ihmisen hengissä ja toimintakykyisenä pahan paikan tullen.

ihan tälleen tekisi mieli käpertyä omien tunteidensa turviin

***

Olen kovin uupunut. Tämä vuosi on koetellut voimiani tavanomaista tehokkaammin.
Maaliskuun alussa tuli voimaan laki joka vapautti edellisen laman aikoihin velkaanuneet ja konkurssintekijät vanhoista veloista. Minä ole yksi niistä. Yli seitsemäntoista vuoden velkavankeus päättyi. Pitkään ulottumattomissa olleet luottokelpoisuustietoni palautetaan ensi vuoden lopulla. Silti on vielä pajlon maksettavaa, kunnes päytä on puhdas. pitää vaan jaksaa pinnistellä.

Ette uskokaan miten usein ovat voimat olleet lopussa ja miten usein on tehnyt mieli heittäytyä yhteiskunnan ulkopuoliseksi ja jättää kaikki silleen. Opetella uusi elämäntapa: sossun luukulta rahat ruokaan, vuokraan, sähköön, viinaan, lääkkeisiin, hankintoihin. Kaikkeen. Tekisi vain mieli antaa omalle heikkoudelleen periksi ja ryypätä jokainen penni, tai sentti tai oravannahka kurkusta alas ja antaa toisten hyysätä.

Mutta ei se niin vaan käy. Syntymäankara mieleni vastustaa ja kotoa saatu keskiluokkainen yli-ihmisateluus. ( meidän perheessä ei ole IKINÄ tehty konkurssia, otettu avioeroa, eletty synnillisessä avoliitossa, eletty kunnanelättinä... - mietin vaan miten ihmeessä minä olen saanut alkuni kun tiedän että biologinen isäni oli naimisissa mutta äitini ei?) Noh, ne ajatukset menevät pian ohi ja ovat kaikenkaikkiaan pelkkiä utopistisia haaveita.

Toisekseen perhettäni on koko vuoden ravistellut milloin minkäkinlainen katastrofinpoikanen.

Yhdistyselämä on myös ollut kovin aktiivista juuri tänä vuonna. Toimin siis aktiivisesti ainakin aika monessa pumpussa: oman kyläni kyläyhdistyksessä puheenjohtajana ja Nuopparin Mummina, pitäjämme nuorisotyötä tekevien vapaaehtoisten yhdistyksen tiedottajana sekä varapuheenjohtajana ja uutena juttuna vielä nykyisen puolueeni aktiivina. Niin ja aktiivina myös Lopen kylien yhteistoiminnassa. Elokuussa oli se ElmoFest jonka jälkeen ei jäänyt huiliaikaa kun vaalimellakointi piti jo aloittaa täydessä mitassaan.

Olen moneen kertaan vannonut Isolla Veellä että karsin osallistumisiani rutkasti! Valitettavasti on vaan niin etten millään malta. Kun minua johonkin pyydetään olen vastannut iloisesti joo, ennenkuin koko asia on ehtinyt aivoihini asti. (Taitavat olla vähän liian kireällä ne koilit, joilla aivovaltimoani pidetään kasassa?)

Laillisesti vihitty yrittää epätoivoisesti auttaa minua kieltämällä menemästä milloin mihinkin kissanristiäiseen ja oikeassahan hän on. Olen aivan toivoton tapaus kun pääsen väsyttämään itseni liian pahasti. En tunnista rajoituksiani, kuten en tunnista väsymystä, huimausta, kylmää, kuumaa tai monia särkyjä ennen kuin on taas liian myöhäistä. Seuraukset ovat hyvin moninaiset: kompuroin rappusissa (ei väliä ollaanko menossa alas- vai ylöspäin), törmäilen huonekaluihin ja ovenpieliin koska kaksoiskuvat pahenevat aivojen väsyessä, kompastelen kyynärsauvoihini, olenpa kerran onnistunut kaatumaan rollaatorinikin kanssa (hameenhelma jäi jotenkin pyörän alle..) Veitsiä tai muita teräaseita minulle ei voi uskoa ollenkaan, kuuman hellan kanssa pitää olla tosi tarkkana...

Siis täysin vahdittava tyyppi.
Silloin kun olen liian väsynyt.

***

Kas, siinähän tuli esiteltyä ainakin viisi omituisuuttani! No, onpahan sekin sitten hoidettu. Poimikaa tekstistä, olkaa niin hyvät.

***
Viikolla 46 on kalenterimerkintöinä vain yksi sovittelu ja yksi kokous ja yksi koulutus.
Silloin pidän lomaa!
Ihan varmasti!