keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Häpeäpilkku kodissani

... tai siis yksi niistä. Tyttäreni, se keskimmäinen, maalasi ja kunnosti kämppäni pari vuotta sitten mieleisekseni. Se onkin mieleiseni, vaikkakin vähän ahdas kahdelle aikuisellekin neiliöistä huolimatta. Esittelen loput tuonnempana, ja heitän siitäkin uuden haasteen.

Mutta se kauhistuksen paikka. Se osa huusholliani, mihin en ole ollenkaan tyytyväinen. Siis osittain.

Tässä makuukammari, minun puoleni. Ensimmäinen vika on se että kerran patjapusseja pesua varten poistettaessa koko pirun paketti horjahti seinää vasten ja suurin osa vainajistani tuli rytisten ja pirstaleina alas. Eihän nitä tietty ole vielä(kään) korjattu saati palautettu paikalleen.

Laillisesti vihityn puoli. Huom. Ei yöpöytää, vaan koiran sohva. (Laillisesti vihityn yöpöytä on sängyn jalkopäässä.) Ja koira ja Lökö, joka taas on Casperin rakas. Viihtyisä vieläkin, eikö vaan?

Liskonaisen valtakunta. Tilaa on muttei minkäänlaista järjestystä. Laillisesti vihitty sitä sotkua väliin pyrkii sivistämään mutta siitä yleensä sikiää vain avioriita. Miten kukaan voi löytää mitään jos kaikki "täjkeät papejit" on järjestyksessä jonka joku sivullinen on laatinut???

Telkänpönttö ja iankaikkisen vanha lasertulostin. Ja lehtikori jossa kuitenkin on useimmiten enemmän kissaa kuin lehtiä. (Casper taas).

Ja tässä. Ta-daa!
Saanko esitellä: kaikkein pyhin johon ei ole kenelläkään, toistan ei kenelläkään, mitään asiaa. Paitsi tietty Onervalla oman tassun oikeudella. Tytsy rakastaa preesensarkistoani selkäsaunan uhallakin. En ole tosin koskaan päässyt sitä selkäsaunaa toteuttamaan. Nuori neiti on niin sukkela kintuistaan etten ole koskaan tuoreeltaan saanut edes hännän päästä otetta.

Pankaahan paremmaksi.

6 kommenttia:

  1. Hei Liskonainen :) Minäkin olen iloinen, että jaksoin vihdoin tarttua auttavaan käteen. Olisin voinut tarttua siihen jo useampia vuosia sitten, kävin nimittäin kerran psykologilla, mutta olin silloin vielä niin "sekaisin", etten kyennyt hyödyntämään apua mitenkään. Heitin siis pyyhkeen kehään. Nyt olen jo vanhempi ja viisaampi, enkä ajatellut enää tehdä samaa virhettä.

    Ja se vastaus kysymykseen elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta taisi olla...42 ;) Kiitos suojelusenkelistä, sellaista tarvitaan. On mukava tietää, että joku vahtii harha-askelia!

    ps. toi sun kämppä on kuule niin paljon siistimpi kuin meikäläisen, että ei hätäpäivää!

    VastaaPoista
  2. Ihana nähdä jotakin tutun näköistä täälläkin.

    VastaaPoista
  3. Ihanhan on tutun näköistä - ja tuokin, että "toimisto" on makkarissa. =oD Sulla sentään kunnon tuoli!

    Kiva, kun tartuit haasteeseen!

    VastaaPoista
  4. Oletan että työpisteesi joka ainoa paperi ja kansio on sellaisessa tarkoin määrätyssä kohdassa, josta sie löydät etsimäsi yhdellä kädenojennuksella. Silloin se on hyvin toimiva piste. Ja kadehdin miekin tuota tuolia, meillä on pojan yläasteella tekemä penkki tietsikkatuolina olkkarissa, päällykset revenneenä. Mutta hyvä tässä on leveällä perseellä istua :>

    VastaaPoista
  5. Voi mikä aarreaitta! Olisipa mahtavaa päästä penkomaan selkäsaunan uhalla arkistoa. Yleensä tuollaisissa piilee asiapapereiden lisäksi kaikkea mielenkiintoista;)

    VastaaPoista