Parvekkeelle piti päästä sytyttämään lyhdyt mutta lunta oli niin rutkasti että oli ryhdyttävä lumitöihin. Aluksi luudin laattoja ihan vakavissani kunnes hokasin että nuoskaahan se lumi on.
Ja siitä se ajatus lähti. Lapsetus otti vallan ja tällainen tyyppi nyt sitten vahtii iltatulia kunnes sulaa tiehensä, niinkuin lumiukoilla on kautta maailman ollut tapana.
Toki luudin partsinkin, sitten lopuksi.
Tämä kaveri on sellainen Janus-tapaus, aivan toisenlainen naamavärkki kuikuilee ohikulkijoita pihalle ja raitille päin.
Varmemmaksi vakuudeksi vielä kasvokuva kolmantena että piirteet jäävät varmasti mieleen.
Se meni siis tuonneylös, itse halusi.
***
Susikairan akka haastoi esittelemään inhokkitilan kotona. Todennäköisesti tämänhetkinen inhokkitila on makuuhuone joka toimittaa makuuhuoneen, osakirjaston, ja työhuoneen sekä erilaisten arkistojen virkaa. Tai ainakin se työhuone-arkistoalue. En taskaan tullut ottaneeksi tästä kauhistuksesta edullista kuvaa vaikka kameran kanssa huseerasinkin sukkasillani parvekkeella. Akkukin vilkutti loppumistaan parahiksi, joten palataanpa siihen asiaan huomenissa.
Lupaan ja vannon,
kautta kiven ja kannon!
Ihan varmasti.
Ehkä.
kautta kiven ja kannon!
Ihan varmasti.
Ehkä.
Voihan nenä tätä mun bloggailua ja kuvien käsittelyä! Helpommalla olisi selvinnut jos olis vaan lykännyt kuvat allekkain ja selitykset väliin. Mutta kun pitää muka niin hienosti taittaa...
PYH!
Vau, on komea ja siistit hiukset tällä uudella perheenjäsenelläsi :)
VastaaPoistaeikös olekin! en ihan raaskinut hirvensarvijäkälää uhrata.
VastaaPoistaHiano pystäri ukkelilla!
VastaaPoistaHehhee! Mainion näköinen kaveri! Toivottavasti ei tule lauhat ilmat!
VastaaPoistaJo on sinulla ollut paha tauti, en ole oikein tietystä syystä ehtinyt käydä kenenkään blogissa, kiitos kun oot jaksanut käydä ahkerasti mun blogissa siltikin, vaikka oot ollut kamalan sairas. Toivottavasti nyt on parempi.
VastaaPoistaTietokone ei ole noiduttu, vaan ne vaan on sellaisia henkimaailman asioita, joita ei tajua kukaan, siis se mitä tietokoneessa tapahtuu, siellä sisällä.
Ne kissat olivat varmaan hyvä näky, jonottavat kissat, en ole koskaan kuullut, mutta ehkä se on jotain laumakäyttäytymistä.
Tän päivänen lumiukko oli tosi hauska, hymy huulilla sitä katselee.
Muista ottaa rauhallisesti ja lepoa vaan, jotta kuntoudut ja paranet pian ystäväiseni. : )
toivoopi Kristiina
Kiitos kun kävit kommentoimassa! Minäkin kävin (tosin jälkikäteen) lukemassa Katilin tekstejä ja järkytyin todella paljon, että hän... "otti ja lähti". Eihän tämä helppoa ole, mutta yritän mennä eteenpäin. Paikoillaan jumittaminen on todella rasittavaa. Voimia!
VastaaPoista