Olipa Kerran osa XII

JATKOTARINA: (lukemalla linkit selviää, mistä on kysymys)

1. osa on alkanut täällä: ANURADHA_1.

2. osa jatkuu täällä: KRISTIINA_2.

3. osa jatkuu täällä: LISKONAINEN_3.

4. osa jatkuu täällä: SUSIKAIRAN_AKKA_4.

5. osa jatkuu täällä: LAPINMARJA_5.

6. osa jatkuu täällä: LISKONAINEN_6.

7. osa jatkuu täällä: MAAMI_7.

8. osa jatkuu täällä: STANSTA_8.

9. osa jatkuu täällä: HANNI_9.

10. osa jatkuu täällä: ANURADHA_10.

11. osa jatkuu täällä: KRISTIINA_11.

12. osa on nyt käsillä:


Kristiina jätti perheen naiset tukalaan paikkaan, katsotaanpa kuinka käy...

Yksi laivan yökerhoista oli vielä auki ja vain muutama yörillutteluun mieltynyt seurue oli paikalla. Orkesterikorokkeen lähellä olevassa pöydässä istui kaksi hyvin huolestuneen näköistä ihmistä.

-Tämä alkaa mennä pieleen koko keikka, ällistyttävän vaalea ja kaunis nuori nainen kihisi silmin nähden kiukkuisena. - Oliko ihan pakko mennä sitä tyttöä hätistelemään niin kovasti?
-Hei, älä nyt rupea, minähän tein niin kuin Sergei käski. Itsehän sinä mokasit sen finninaaman kanssa! Eikö ollut puhetta ettet naamaasi näytä sen avainkortin pöllimisen jälkeen? Hä? Ruskeasilmäinen nuori mies puolustautui.

Pöytään laskeutui kiusallinen hiljaisuus. Molemmat miettivät vähän peloissaan Sergein suhtautumista. Mutta kun kaiken piti olla ihan ok. Avain saatiin melkein huomaamatta, harmi vaan että se perhe tuli liian pian lounaalta...

Mietiskelyn keskeytti Sergein saapuminen. Kylläpä sillä vei pitkään.
-Meidän on vähän muutettava suunnitelmaa. Poistumme laivasta vielä tänä yönä.
-Miten ihmeessä? se vaalea nainen huudahti, eihän laiva ole lähelläkään sitä uppoamispaikkaa?
-Ei ole, ei, Sergei murahti, nyt voin sen teille kertoakin että koko ajan on varmuuden vuoksi horisontin takana toinen laiva seurannut meitä. Nyt on kuulkaa niin isot rahat pelissä että oli pakko tehdä sellainen varmistus. Seuraavan vahdin aikana on vuorossa vain omaa porukkaamme, muu miehistö on huumattu. Ehdimme varmasti lastata ja poistua ennen kuin heräävät.

-Entäs ne panttivangit? Tulevatko he mukaan? Ruskeasilmäinen nuorukainen kysyi.
-Totta kai tulevat, Sergei vastasi. Heissä on passimme turvaan, kunnes kaupat on tehty. Sittenhän heistä voidaan hankkiutua eroon. Karkea nauru ravisteli isokokoista Sergeitä.

Sergei komensi adjutanttinsa juomaan lasit tyhjiksi. Samalla hän kertoi syyn suunnitelman pikamuutokseen. Perheen mies ja poika olivat jo ehtineet kapteenin ja turvamiehistön puheille. Kohta alkaisi suuretsintä laivassa. On siis pidettävä kiirettä.

Toisaalta oli Sergein mukaan hyväkin että etsintä alkaisi ja laiva pysähtyisi sen ajaksi. Onneksi komentojärjestys varmistaa sen että omat miehet ovat myös etsintäpartiossa, voihan laivan muuta miehistoä päästää mukaan, se näyttää todemmalta ja antaa maille vähän enemmän työaikaa. Loistavaa, Sergei hykerteli itsekseen.

Ja jos asiat menisivät pieleen noudatettaisiin alkuperäisen suunnitelman osaa jossa laiva upotettaisiin.

- Onhan meillä iso asevarasto, Sergei uhosi. Menkääs nyt te kaksi sinne varastoon, tässä on nukutusainetta, tainnuttakaa molemmat ja siirtäkää heitä varten tyhjennettyihin laatikoihin. Vauhtia nyt! Me muut alamme valmistella lastin siirtoa.


Jännitys tiivistyy. Onkohan Sergei nyt aivan varmasti muistanut ottaa kaiken huomioon?
Kuinka tässä käy, kuka rapisteli varaston ovea?
Kuka sen kertoo meille?

Ilmoittaudu Anuradhalle ja/tai liskonaiselle