Terve toverit!

Täällä ei mitään uutta.
Olen koko ikisen päivän istua turottanut tässä koneella ja pelannut mahjongia. Sen unohdin mainita addiktioistani.

Eilen oli ihan samanlainen päivä paitsi että kuntamme ympäristöpäällikön piti tulla yhdentoista rippeissä tuomaan papereita allekirjoitattaviksi. Tuli myös.
Arvatkaas vaan olinko yhtäåän hereillä kun ovikellomme ryhtyi haukkumaan?
Oikein! En ollut. En hereillä enkä varsinkaan tajuissani.

Yhtäkkiä havahduin suunnattoman vihaiseen murinaan joka tuntui tulevan Baskervillen koiran kurkusta. Roosahan se vaan oli mutta hermostui ovenkoputuksesta kun mami oli ihan unessa, siis puolustuskyvytön ja kokonaan koiran vastuulla. Lopulta raahauduin olohuoneeseen tukka pystyssä kuin entisessä libressemainoksessa, sentään kylpytakkiin pukeutuneena. Minä kun en häkelly kuin kehuista en ollut moksiskaan ja sutaisin hyvinkin toista kymmenta nimmaria virallisiin papruihin, joiden myöntämillä luvilla mökkiläiset sitten saavat pykätä uusia torppia Lopen metsiin. Tärkeää ja vaikutusvaltaista puuhaa. Totisesti.

Olenhan nyt toki vähän puuhastellut. Olen arkistoinut papereita. Kyllä luit oikein. Kyläpäällikkyyteni (toivottavasti) päättyy maaliskuun lopussa ja tuumin laitella rakkaat paperipinoni mappeihin ja joutavat lappuset ja, taivas tietää minkä tähden, säilömäni vuosikerrat paikallislehtien numeroita paperinkeräyksen. Osa papruista pitää kyllä käyttää vaikka kunnantalolla silppurin kautta ettei käy niinkuin eräille potilas- ja verotiedoille briteissä.

Prosessi on hieman kesken. Lupaan kautta kiven ja kannon että otan kuvan häpeällisestä hyllystäni kun kaikki lippuset ja paragrafit ovat paikoillaan oikeissa mapeissa. Lupaan, ja jos sanani syön mörökölli minut vieköön!

Odottelen tässä hiusteni kuivahtamista suihkun jäljilta. Tein myös kasvo- ja käsikuorinnan. Ynnä asiaankuuluvat voitelut ja naamanvenytykset. Huomenna kun pitää taas näyttää vähän enemmän ihmiseltä kuin pidän kotioloissani tapana. On siis sovittelu. Tällä kertaa puhelin- sellainen. Toinen osapuoli on näilläkulmin ja toinen kaukana Kainuussa. Kaipa se menee siinä missä muutkin. Täytyy tunnustaa ettei minulla vielä ole minkäänlaista hajua tapauksen luonteesta, sekin selviää huomenissa.

Harley Parkinson lähtee huomenna huoltoon. Saan sieltä toisen tapauksen lainaksi siksi aikaa että huollon miehistö (naisisto?) on lominut kylläkseen ja entrannut rollikseni entistä ehommaksi. (olen monasti pähkäillyt sitä minkälainen on eho? Kävin ihan googlessa asti, kaikenlaisia muita ehoja löytyi mutta ei juuri sitä entistä ehoa.)

Lääkkeet on otettu, lipittelen vielä parin pasianssin verran unettoman yöteetä ja painun pehkuihin. Siellä minua odottaa Tom Clancy joka on juuri pamauttanut puolet New Yorkista taivaan tuuliin uuden vuodenaattona 1999....

Herra siunatkoon teitä.