Koira vastaa haasteeseen ja toinen selittää

Moi.
Toi Remu Susikairasta haasto mut jo viikolla kertomaan itsestäni tänne mamin blogiin. Mutta kun se torstaina tuli sieltä sovittelusta se meni aika pian nukkumaan ja tosissaan nousi ylös vasta ihan äsken. Olisin mä muuten vastannut tähän haasteeseen ihan heti kun mami mulle siitä kertoi mutta kun mä en osaa laittaa sen tunnareita tähän koneelle....

Seittemänkö niitä asioita piti olla? Okei!

1. Mä olen siis irski, sellainen vihreän saaren punainen paholainen. Aika ittepäinen mutta ihan sikaälykäs. Noi ihmiset, varsinkaan se laillisesti vihitty ei aina vaa sitä ymmärrä. Mä opin ihan mitä mä itse haluan, mä en mitään typeryyksiä rupee, niinku antaan tassua tai sellaista.

2. Se laillisesti vihitty (mitähän sekin tarkoittaa?) sanoo että mun aivot on kaksikamariset. Että niissä on kaksi lokeroa. Niinku saksanpähkinässä. Ja että toisessa on minä ja toisessa minulle. Onhan mun aivoissa nyt toki muutakin, niinku minun, esimerkiksi.

3. Mä en tykkää käydä ulkona. Ainakaan silloin kun sataa tai on pimeää. Pelottaa. Mami sanoo että se johtuu sittä etten mä näe kunnolla ja siinä se on ihan oikeessa. Mulla on kuulemma kaihi molemmissa silmissä. Lääkäri oli sanonu mamille ettei sitä oikein kannata leikata kun se maksaa niin paljon. Eikä se mua niin häiritse jos vaan mami tai se laillisesti vihitty on mun kanssa ulkona. Sitä mä ihmettelen kun moni on sanonu että ne tykkää lähteä karkuun. Miten ne uskaltaa? Mä en kyllä mene kauaksi mamista silloinkaan kun ollaan metsässä missä mä joudun kulkeen ilman hihnaa. Mun tarvii kyllä koko ajan nähdä missä se on.

4. Mä tykkään ruuasta. Mami sanoo että sen kyllä huomaa. Mitähän se sillä tarkotti? Harmi vaan että mä joudun syömään sellasia liotettuja dieettipuruja ja joudun joka päivä olemaan ainakin kaksi viikkoa ilman ruokaa. Mami sanoo että kun mut on leikattu (?) pitää olla tarkkana etten mä syö liikaa kun en mä tykkää kovasti liikkua.

Vaarallinen tappajakoira valmistautuu

5. Mä olen kuulemma joskus vaarallinen. No, joo, tunnustetaan. Välillä vaan palaa käpy joittenkin koirien kanssa. Eniten mä inhoon yhtä pitkäkarvasta laivakoiraa. Se on pienempi kuin mun Onerva ja ihan vi***mainen räksyttäjä. Ja sen mutsi kuskaa sitä kainalossa ruokakauppaankin sisälle. Ärsyttävä tyyppi! Kerran mä melkein sain sen hiljaseksi, mutta mami ei oikein tykänny kun mä samalla rikoin sellaisen pirttipöytäjutun mihin mut oli sidottu kiinni ja oli kuulemma aika kallis se eläinlääkärilasku kun se fifi paikattiin mun jäljiltä.
Olen mä ravistellu ihan isojakin koiria, kaks sussaria (toinen oli kyllä pentu), yhden dobberin ja yhden rottiksen. Ja joka kerta mulle on huudettu, outoa.

6. Mulle on noi kissat aika tärkeitä. Varsinkin Onerva. Se on ollut mulla ihan pikkuvauvasta asti. Siis Onsku oli ihan vauva kun se tuli. Meillä on Onskun kanssa yhteinen sohva missä me nukutaan. Joskus Casper menee sinne maate kans ja kun siinä on kaks kissaa mä en mahdu mihinkään ja joudun makaamaan matolla lattialla. Mamin ja sen laillisesti vihityn sänkyyn me kyllä mahdutaan hyvin. Usein mennään aamulla, silloin kun mami on heräilemässä, sen viereen. Mä meen yleensä ihan kainaloon, Onerva tykkää kovasti mamin varpaista, niitten viereen se käpertyy ja Cassu makaa sen päässä. Siis sen pään kanssa samalla tyynyllä. Mami niin tykkää kun me kaikki pussataan sitä herätykseksi.

7. Mami sanoo että mä olen sellainen rescue-koira. Niin on muuten Casper ja Tapani Kansakin. Tai siis eihän ne ole koiria vaan kissa ja kilpikonna mutta kuitenkin niitä res... jotakin. Mä olin neljä kun mä muutin mamin luo. Mulla on tosi komeet pakinnot näyttelyistä, mä olen sellanen
valiotyyppi. Mun piti alkaa äidiksi ja tehdä paljon lisää niitä valioita mutta mun silloinen iskä sairastu reumaan eikä enää pystyny mua hoitaan ja se sitte myi mut mamille. Mä olen kyllä ihan tyytyväinen täällä kun mä olen ainoa koira. Alkuun vaan oli vähän vaikeeta ulkona kun mami ei osannut taluttaa mua oikein. Siinä oli sitten vaan väärinkäsitys, mä en tienny muusta talutuksesta kuin siitä miten näyttelyssä ollaan, mutta kyllä me opittiin molemmat ihan hyvin.
Nyt mä olen jo tosi taitava enkä mä pelkää edes mamin rollaattoria.

Ja mä haastan Minzin Kyöstin, se on jotenkin niin hiljanen tyyppi etten mä oikein tiedä siitä mitään.

edit piaf:
Yhtäkkiä muistin että mamin sydämen valtias Asta saa kans haasteen kertoa ittestään.

***

Jaa, nyt on varmaan minun vuoroni.

Vastaanpa haasteeseen, Anne-karhu tähän houkutteli ja tämä on oikeesti aika hauska.
Siis Googlen hakukenttään lainausmerkeissä oma nimi tälleen: "oma nimi on" ja viistoista ensimmäistä osumaa kopioidaan tänne blogiin. Ja kun oma nimi sattuu olemaan Jaana niin tässä on tulos:

Jaana on suomalainen naisen etunimi
Jaana on uskomattoman mukava tyttö
Jaana on OSAAVA NAINEN!
Artistivieraana Jaana on esiintynyt televisio-ohjelmissa
Jaana on viikonloppufiiliksissä!
Jaana on lyhyt.
Musiikkipedagogina Jaana on toiminut kymmenen vuoden ajan kotimaassa ja ulkomailla.
Tapahtuneen jälkeen Jaana on joutunut pariin kertaan käymään sairaalassa
No Jaana on kyllä jees
Jaana on mun suosikkei kisassa tällä hetkellä
Jaana on kunnallisvaaliehdokas Mikkelissä
Valtiotieteen maisteri Jaana on työskennellyt viestintäministeri Suvi Lindénin eduskunta-avustajana
Jaana on tehnyt yhteistyötä monien ansioituneiden muusikoiden kanssa mm. Hasse Walli, Kim Brown, Anssi Nykänen, Harri Rantanen, Markus Raivio, ...
Jaana on selvästi paljon enemmän opiskellut rikollisen mielenliikkeitä, kuin koko palsta yhteensä
JAANA ON IHANA <333333333333333333333333333333333333333>.

Nonni, siinäs sitten kuulitte. Tälleen sanoo Google, kaikki on siis totista totta.