Huomenna on Matinpäivä

Laillisesti vihitty oli aamutuimaan hakenut kellarista talviteloiltaan yrtit kylppäriin lämmittelemään. Tänään siirtelen ne varovasti ikkunalaudoille maistelemaan pidentyvän päivän valoa. Saapa nähdä miten onnistun, tuleeko niistä uutta satoa vai kuolevatko kerrassaan käsiin. En ole aiemmin talvettanut kuin pelargonioita ja joriininjuuria. Jänskään myös miten murattini ovat talvineet parvekkeella. Kukkakauppias sanoi että kyllä ne pärjäävät kunhan pitää huolta että ne ovat ennen pakkasia varmasti kuivuneet ettei jää riko niiden juuria.

Turveruukuissa kasvukauttaan aloittelevat jo paprikat ja muut hitaasti itävät tyypit. Vielä ne ovat turvassa kissalta köyhän miehen kasvihuoneessa: tuorekelmua viritettynä sasliktikkujen varaan.
Tämä on jotenkin niin pitkäpiimäinen aika puutarhan suhteen, päivät pitenevät, valoa piisaa kasveillekin mutta vielä ei pääse eikä edes kannata päästä tositoimiin. Maaliskuun 12. päivänä olen yleensä tavannut kylvää tomaatit sun muut ja siihen on vielä piiitkä aika. Malttia vaan, malttia.

Matinpäivä on muutenkin tärkeä tiennäyttäjä ensi kesälle. Tarkkaa puuhaa se onkin. Jos kukko juo vetta räystään alta Matinpäivänä se juo sitä koko kesän. Jos Mattina paistaa aurinko pakkaasäässä on tulossa pitkä aurinkoinen kesä. Tänä vuonna vuodentulon ennustaminen on vielä täsmällisempää puuhaa, Matinpäivänä on myös laskiaistiistai jolloin lasketaan mäkeä ja toivotaan pitkiä pellavia. Mitä pidemmälle vauhtia pulkalla piisaa sen parempilaatuisia pellavia sato tuottaa.

Kai maar kansanperinne tietää mistä puhuu. Mieleeni on jäänyt entisen elämäni viimeinen Matinpäivä. Oli senpäiväinen lumimyräkkä ettei sekaan tahtonut sopia. PAkkasta oli myös ihan riittävästi. Jouduin lähtemeään Helsinkiin omalla autolla koska en olisi sieltä muutoin kotiin ehtoolla päässyt. Samaisena päivänä piti oppilaitoksemme (olin silloin baarimestarikoulutuksessa) portugalilaisten vieraiden kanssa lähteä tutustumaan suomalaiseen ravintola- ja erityisesti baarikulttuuriin. Enkä nyt tarkoita kodikkaita kaljabaareja. Vieraamme olivat lissabonilaisen ravintolaoppilaitoksen opettajia, rutinoituneita baarimestareita jokainen.

Olin siis jo valmiiksi pääkaupungissa hoitelemassa omia asioitani (etsimässä näyttö-harjoittelupaikkaa) kun opettajani soitti ja sanoi että vieraamme eivät uskalla poistua majapaikastaan kun on niin hirmuinen myrsky. Kylläpä olivat herkkähipiäistä porukkaa!

Käytiin sentään Seurakuntasisaren kanssa kampaajalla ja vietettiin muutenkin laatuaikaa yhdessä.

Viime vuosituhannen viimeinen kesä oli ennusmerkkien mukainen. Sen kerran kun satoi oli vapaapäiväni ja niitä vapaapäiviä ei ollut monta. Pyrin sinä kesänä olemaan työssä kaiket ajat koska pelkäsin sortuvani juopotteluun mikäli luppoaikaa jäisi kovasti. Sinä vuonna oli noita vastuksia osunut kohdalle enemmän kuin viikossa on päiviä. Syksykin meni samaan syssyyn aurinkoisena ja lämpimänä. Sekin varmaan helpotti uuden elämäni opettelua.

Laskiainen on muutenkin merkittävä päivä. Ensi keskiviikkona, Tuhkakeskiviikkona alkaa paastonaika. Käytännössä se joissakin uskontokunnissa tarkoittaa lihasta pidättäytymistä pääsiäislampaaseen asti. Luterilainen kirkkomme ei konkreettisesta paastosta juurikaan piittaa, se ei kuulu oppeihimme. Voimme kuitenkin seuraavan neljänkymmenen vuorokauden aikana rauhoittua ja pidättäytyä maallisesta ja henkisestä mässäilystä. On aika valmistautua Jeesuksen ylösnousemisen juhlaan.