lauantai 4. huhtikuuta 2009

Kahakka

Meillä oli tänään kahakka.

Ensin vähän pohjatietoa sitten itse tarina. Meillä ryhdyttiin yli kolme vuotta odottaneeseen remonttiin. Se on aika iso projekti pienessä kämpässä. Makuuhuoneemme on muuttanut olohuoneeseen, vessaan, parvekkeelle ja kellariin. Ja tosi iso osa meni roskiin ja paperinkeräykseen. Paperiroinasta on jäljellä enää pussillinen jonka otan seuraavaan lautakunnankokoukseen mukaan ja syötän kunnantalon silppuriin.

Tiedättekö mikä oli tärkein ja ensisijaisin toimi remonttivalmisteluissa?
Liskonaisen tietokonepaikka ja nettiyhteys! Eikä tämä ollut minun keksintöni, en ehtinyt edes kysyä siitä mitään kun toimistoni oli muuttanut ruokapöydälle. Mitään ei hävinnyt. Mikä on kyllä ihme! On ihanaa olla laillisesti vihitty McGyverin kanssa!

Siispä kämppämme on erityisen täynnä, ahdas ja sen verran sekainen, mitä enää tilaa on. Tässä kaaoksessa pyristelevät myös paprikani, tomaattini, susannat ja ne kaikki muutkin odottamassa pääsyä parvekkeelle. Ja amppelimansikka. Sen istutin lopulliseen sijoituspaikkaansa ja jätin keittiön työtasolle muiden kavereiden kanssa.

Kuten muidenkin vihertävien uutuuksien kanssa oli tässäkin käydä huonosti. Casvissyöjä-Casper kävi tietty ottamassa näytteet ja yrjösi samantien astianpesukoneen kyljen ja keittiön maton täyteen tahmaa ja mansikanlehtiä. Laillisesti vihitty siitä torumaan kissavanhusta joka säikähti ja juoksi kirkuen pois. Roosa perässään. Syntyi lisää kirkumista kun terrieri pyrki kissaa ravistelemaan tyhmyydestä. Tämä on vielä ihan normaalia ja lähes jokapäiväistä. mutta sitten tuli ylläri:

Onerva (Lutra Lutra Onervalis ©), puolitoista kiloa ja melkein kolme vuotta, suuttui silmittömästi, keräsi kaikki saatavilla olevat adrenaliinit lihaksiinsa ja hyökkäsi, siis HYÖKKÄSI, Roosan kimppuun. Täynnä murhanhimoa. Koko vähintään tuplaantuneena, tosi tuuheana ja hullunkiilto luolaleijonansilmissään. " Mun kaveria et rankaisematta ravistele! Prkl!" Kerrankin onneksi kaikki paikat olivat täynnä tavaraa, sain melkein vahingossa Onervasta niskakaotteen ja siten onnistuin pelastamaan koiran.

Raivostunut leikkaamaton narttukissa on vaarallisimpia asioita maailmassa, koiralle. Uskokaa kokemusta! Itse olen vähän verillä mutta muut ovat hengissä. Casper oli pitkään tolaltaan ja tuuheana, vähän pelkäsin vanhuksen terveyden puolesta.

Tästä opimme sen että kesken remontin aiheuttaman kaaoksen ei pidä mennä ojentamaan nervoontuneita eläimiä. Nyt me makaavat ystävällisessä läjässä sängyssämme. Onervakin on vaihteeksi peiton PÄÄLLÄ. Ja sen vainajaksi tarkoitetun koiran kyljessä kiinni.

Lopuksi on pakko kertoa että Casper taas lähestyi mansikkaparkaa toiveikkain mielin. OuuuuuH! Mitähän tästä tulee?

Edit Piaf teki tarkastuksen:
Roosalla on kuitenkin reikiä kropassaan. Mutta ei onneksi silmien seutuvilla.


15 kommenttia:

  1. Tulin tänne kommentoimaan sun kommenttia että se oli hassu (juu pimeää on!) mutta olihan tääkin juttu taas hassu! Tai ehkä karu, mutta hassusti ja hyvin kirjoitettu siis. Koita nyt selvitä elikoidesi ja kasviesi kanssa niin että kaikki selviävät hengissä ja haavoitta!

    VastaaPoista
  2. hihi, meillä kait taisi tuollaista olla vuoden, mut nyt jo unohtunut..

    VastaaPoista
  3. No huh huh! Aikamoista menoa...

    Hei kuule, miten mä pääsen sinne 'vainajien sivulle'? Kun olit avannut sen mulle, mutta miten? Blondi mikä blondi!

    PS. Onko 81 as 9 osoite, jolla saan pikku kuoren perille?

    VastaaPoista
  4. no höh?
    olen sitte tössinyt taas ja unohtanut painaa jotain nappia. tutkin asiaa. keskeneräinenen se blogi on mutta tervetuloa rakentamaan menneisyyttäni kanssani.
    tutkin tilannetta ja yritän osua oikeaan nappiin. minusta niillä ohjeilla olisi pitänyt tulla jo kutsu...?

    joo ja kakstoistkuussataa perään.

    VastaaPoista
  5. no mitäs nappia jäi nyt painamatta? äskeisen kirjoitti....

    VastaaPoista
  6. Ei onnistu, höh! :(
    Onko tuo osoite, jota kysyin, oikea?

    VastaaPoista
  7. Jep, on mulla sitten oikea osoite...Jännittääkö? Hih hih... ;)

    VastaaPoista
  8. Joskus kavereille syntyy riitaa - onneksi Onerva ja Roosa unohtivat kiistansa.

    Täällä äsken kissa törmäsi keskusyksikköön, kun juoksi niin riehakkaasti. Onneksi Kollolla on kova pää.

    VastaaPoista
  9. Miten olisi vaikka kakkukupu, sellainen verkkomalli, mansikan päälle, säästyisi henki kaikilla. Sen verran hurjaa menoa se muuten aiheuttaa ennen kuin pääsee parvekkeelle asti.

    VastaaPoista
  10. AIJA: mansikkapolo on suojattu kaikin mahdollisin tikuin ja tapparoin. kissalle tulee nenä kipeäksi jos vielä yrittää. hassua on se että taimi sai alkuperäisessä puutarhan pakkauksessa olla ihan rauhassa mutta kun istutin sen sijoilleen alkoi kissalla mielenkiinto. vain toisella.

    VastaaPoista
  11. Mun kaveri kertoi joskus juttuja niiltä ajoilta, kun oli töissä terveyskeskuksen päivystyksessä. Sanoi, että yksi mieleenpainuvimmista (sanan negatiivisessa merkityksessä) potilaista oli nainen, joka meni tappelevan kissan ja koiran väliin. Oli kuulemma raadeltu melko riekaleiksi. Hyvä ettei Onerva osunut silmiin, sinnehän kissa tähtää. Paljon kärsivällisyyttä remonttiin, onneksi on ihmemies olemassa :>

    VastaaPoista
  12. PS. Laitoin sulle juuri sähköpostia... :)

    VastaaPoista
  13. Tyrsk=D Anteeksi hirnahdukseni, vaikka tilanne on varmasti ollut paha!

    VastaaPoista