Nuoruudensyntejä

Näin Vapun alla on hyvä hetki muistella menneitä. Vanhoja tekosia viime vuosituhannen alkuhämäristä.

Tänä vuonna tuli kuluneeksi kolmekymmentä vuotta ainutlaatuisesta Koijärvitaistosta.

Vuonna 1979 huhtikuussa sain puhelun jossa muudan silloinen aateveljeni kertoi sylki suusta lentäen kauhistuttavista tapahtumista Koijärvellä. Aha, sanoin minä ja mietin että missähän ihmeessä sellainen järvi onkaan. Loppujen lopuksi asia tuli selväksi: Etelä-Suomen arvokkaimman lintujärven vedenpintaa lasketaan kohtalokkaasti uutukaisen juoksutusojan avulla. Juuri lintujen kevätmuuttoaikaan. Silloinen työni ja luottamushenkilöasemani silloisessa puolueessani ja erittäinkin nuorisoliitossa velvoitti minut tutkimaan asiaa tarkemmin. Ensin soitin Komsin Villelle jota sitten sain kaksin käsin toppuutella oitis lähtemästä paikalle. Sitten soitin lakimiehellemme ja utelin mahdollisia laillisia seuraamuksia toimista joita oli suunnitteilla. Vastaus oli, kuten odotinkin: putkaa, linnaa ja vankeutta. Yksityisomaisuuteen kajoamista, kansalaistottelemattomuutta ja, ja, ja...

Tällä välin oli saatu demokraattisin menetelmin aikaiseksi jonkinlainen aikataulu jolloin paikalle riennämme tarkoituksena siis tyrehdyttää juoksutus pikaisesti rakennettavalla padolla. Sitten soitin isäpuolelleni. Pisteeni kohosivat kummasti kun tiedudstelin lainaksi lapioita, rautakankia, sahoja, kirveitä ja muita aseita hankkeemme toteuttamiseksi. Hän olisi ollut halukas itsekon lähtemään mukaan mutta jokin reservinupreerien jotos oli meininki järjestää juuri sen vuoden pääsiäisenä. Mutta työkalut oli kasattu autotallin eteen siististi ja tehokkaasti. Sitten piti löytää ajoneuvo jolla taisteluvarustus siirretään Forssan Koijärvelle. Löytyi sekin.

Pääsiäislauantaina sitten letkassa ajelimme kohti päämäärää, talsimme sen uuden laskuojan vartta kainaloita myöten savessa suunnitellulle patoamispaikalle.

Silleen alkoi maamme historian ensimmäinen kähäkkä luonnonsuojelijoiden ja ponssarien kesken. Silloin syntyi kansalaistottelemaettomuus aseena järjettömyyksiä ja rahan valtaa vastaan. Silloin syntyi valitettavasti myös pohja vastuuttomalle ja yksisilmäiselle riehunnalle luonnon ja eläinten suojelun nimissä.

Olen ylpeä rohkeudestani silloin kolmekymmentä vuotta sitten. Olen ylpeä arvomaailmastani kolmekymmentä vuotta sitten. Olen ylpeä ja kiitollinen sen taistelun tuomista kokemuksista ja opeista. Olen ylpeä jättämästämme perinnöstä, vastuusta elinympäristöstämme ja valmiudesta puolustaa heikompaa ja puolustuskyvyttömämpää. Olen hirvittävän häpeissäni jättämämme perinnön lokaamisesta, turkiseläinten julmasta kohtelusta "kettutyttöjen" toimesta. Olen häpeissäni holtittomaksi muuttuneesta anarkismista luonnonsuojelun nimissä. Olen häpeissäni kollektiivisen vastuun kadottamisesta.

Minulle kevään ensimmäisen kurjen lento tuo aina mieleeni päivän Koijärven syntyvällä patorakennuksella. Kuin kiitoksekesi lensivät sen kevään ensimmäiset kurjet matalalla päidemme ylitse kohti kuivuvaa järveä. Tietämättä mitään pesimäaluettaan ukaavasta katastrofista. Ensimmäisen äänimerkin kajahdettua taukosi kaikki työ, kymmenet kasvot kohottuivat seuraamaan kurkien saapumista. Tilanteessa oli juhlallisuutta, jonkinlaista hartautta.

Mahdatko tunnistaa Liskonaisen uutisklipistä? Vinkkinä ratsastussaappaat ja nuttura.