torstai 2. huhtikuuta 2009

Päivän itku

Tämäkin on pöllitty lapseni blogista. Tämä mies oli lasteni isä. Maaliman paras isä. Maailman paras ystävä.

Sain tekstiviestin jossa kerrottiin että "olen taas päivittänyt"
Kun avasin sivun tyrskähdin saman tien itkuun. Iski ihan hirveä ikävä. En itkenyt edes hautajaisissa näin paljon. Itken nytkin.

Halusin vain jakaa teidän kanssanne suruni. Rukoukseni kulkee mukananne.
Herra on suuri. Vain hän tietää miksi.

5 kommenttia:

  1. en osaa mitään,
    sinulla on kuitenkin paljon ollut

    VastaaPoista
  2. Se ikävä joskus kolahtaa ja silloin se voi iskeä kovaa. Itke itkut pois, toivottavasti se auttaa! Iso hali!

    VastaaPoista
  3. Paijaan hiljaa, mutta päättäväisesti myötäkarvaan ja totean, että oma käsitykseni sanoo, että suru on vain surettava silloin kun sen aika on. Onhan sulla noita ilon aiheitakin paljon!

    Samalla siis onnea, onnea ja OIKEIN KOVASTI PALJON ONNEA!!!

    VastaaPoista
  4. Mie näen tuossa kuvassa äärimmäisen kiltin miehen. Näinkö oikein?

    VastaaPoista
  5. Ei osaa oikein sanoa muuta kuin että voimia hurjasti *hali*

    VastaaPoista