Taistelu homehtumista ja ryppyjä vastaan

Aah! Väsynyt mutta onnellinen Mummi täällä.

Läyliäisten kultakurkut on laulatettu ja valittu ainakin puoleksi vuodeksi eteenpäin. Ihanat bileet! Eikä pelkästään minun mielestäni.

Onnelliset ja punaposkiset kultakurkut mallia 2009

Siellä kaikilla oli niin mukavaa, että!
Oi jospa oisit voinut olla muukaaanaaa!

Niin. Olen tässä kylässä toimiessani tullut lanseeranneeksi nuorten kapakka-karaoketapahtuman, alkuun Pizzaa ja Poppia -nimellä ja parina viimeisenä vuonna nimi vaihtui Kultakurkkukisaksi. Edellisistä geimeistä oli vierähtänyt jo melkein kaksi vuotta ja oli aika ruuvata uusi kapakoitsijakolmikko mukaan hommiin. Se kävi oikeastaan hyvinkin helposti, entisten nuopparilaisten vanhempia jokainen. Ei tarvinnut paljonkaan selitellä kun kaupat lyötiin lukkoon.

Koko viime viikko jänskättiin tuleekohan sinne ketään ja kun tuli tuo kesäaikakin. Perihämäläiseen tapaan alkoivat penskat kömpiä koloistaan paikalle, ainakin puffetin kimppuun. Sitten säädyllisen ajan kuluttua tuli mukaan myös vanhempia kannustamaan taitureitaan. Ja viimeiseksi vaan ei vähäisimmäksi uskaltautuivat mopoikäisetkin vaivihkaa hiipiä sisälle. Hyvin mahtuivat samaan sarjaan niin ipanat kuin kakaratkin. ( tämä on taas niitä pentujen juttuja: ipanat ovat alakoululaisia ja kakarat yläasteen väkeä. tärkeä juttu, etteivät mene termit sekaisin).

Körssi oli tietty ihan hökötyksissään, hyvä että penkillä pysyi. Alkuun oli julkisesti laulaminen vähän tahmeaa vaikka Make (se karaokemies) kuinka yllytti ja soitteli houkun-houkunmusaa. Ei auttanut muu kuin Mummin ottaa mikki kouraan ja virittää Pikkuveli raikaamaan. Seuraava biisi oli, öööö, en muista mikä mutta lähipöydässä istuva neito sitä lauloi joten lykkäsin mikin hänelle ja siitä se sitten lähti käyntiin. Tänään nuoret olivat hyvin haasteellisella tuulella. Kappalevalinnat olivat yllättävän vaativia, ei mitään helppoja renkutuksia. Vai mitä sanotte Teräsbetonin Metallisydämestä? Pete esitti sen hartaasti ja sydämellä niin että se toi hänelle poikien sarjan ykköstilan ja kaiken kaikkiaan toiseksi eniten yleisön ääniä.

Körssi vaan haistelee ruusua kun Mummi ja Miko laskevat tarkkaan ääniä

Meillä oli kaksikamarinen tuomaristo. Päätuomarina toimi tietenkin itseoikeutettuna ammattilaisena Körssi ja hänen avukseen saapui (tilattuna) vuoden 2004 nuorten Karaokekuningas Miko antamaan tuomariston äänet, yleisö kertoi mielipiteensä yhtä tai kahta kättä nostamalla.

Haluatteko tietää mitä kisassa laulettiin?
Itse kilpailuun tohti osallistua neljä sooloartistia ja yksi duo. Ja lauletut biisit olivat Indican Ikuinen virta, Annika Eklundin Shanghain valot, se Teräsbetoni, Don Huonojen Hyvää yötä ja huomenta sekä Hectorin Juodaan viinaa.

Kilpailun ulkopuolella laulettiin melkein vihko lävitse. Monipuolisia ja osaavia ovat tämän kylän penskat. Totisesti!

Suosittelen tällaisia tempauksia täydestä sydämestäni. Samalla nuoret oppivat vähän ravintolakulttuuria ja käytöstapoja julkiseen esiintymiseen. Parasta tässä kuitenkin on se että tuntuu kuin rypyt oikenisivat ja aivohalvaukset unohtuisivat ja häipyisivät Plutoa kiertävälle radalle. Ainakin hetkeksi. Onko sinun paikkakunnallasi koskaan järjestetty tällaista? Jos on, haluan kuulla kaiken ja jos ei, kysyn: miksi ihmeessä?

***

Tämä kuva on oikeastaan omistettu Minzille ja Susulle. Meidän Onerva (Lutra Lutra Onervalis) muodostaa mieluusti kuhmuja päiväpeiton alle. Nyt oli vaan niin ahdasta ettei kisu ollut lainkaan mahtua koko sänkyyn kun laillisesti vihitty korjaushuolsi meidän Apteekkaria
ja kaikki laatikot ja niiden sisällykset oli pinottu aviovuoteelle.

Siispä tässä pieni tarkkaavaisuuskoe: löydä kissa, saat iloisen mielen!