Napit vaihtoon ja muuta kivaa

Nyt on kuulkaa niin että tämä täti on aikas väsynyt.
Se selittää myös sen että olen kovin vähän vieraillut täällä omalla tontillani. Aion olla aikas väsynyt vielä ainakin puolitoista viikkoa.

Se tarkoittaa sitä että minun on pontevasti kieltäydyttävä monista ennakkosuunnitelmistani. Tämä taas johtuu siitä että uskollinen yölääkkeeni, Triptyl, on alkanut kenkkuilla minulle. Kieleni puutuu. En aluksi ollut uskoa tuntojani kun hokasin asian ensi kertaa. Sitten pienin epäilyksin vähensin annostusta pikku hiljaa. Sitten olin vallan ilman muutaman ehtoon ja se tietty kostautui hiljalleen esiin tunkevin kiputiloin, Ja juur yöaikaan. Sitten alkoivat ne riivatun unihankaluudet joiden suhteen talviaika oli verraten säyseä. Ilman niitä keltaisia nappuloita kieli ei puudu. Ilman niitä keltaisia nappuloita tulee hankaluuksia. Pikku dilemma.

Arvatkaas vaan uskallanko niitä enää napostella? No en! Ajatuskin siitä että kieleni puutuu kokonaan nukkuessani ja tukehduttaa minut kissojen, koiran ja laillisesti vihityn viereen on vastenmielinen.

Ja nyt on edessä taas perkeleellinen taistelu lääkityksen suhteen. Kuntatyhmän arvausläärit eivät ole se taho jonka kanssa uutta lääkitystä suunnitellaan. Ei tosiaankaan. Siispä keskussairaalaan henkiläärin luo. Ja kun ei ole vissiin hengenmenosta kyse kestää ajan saaminen ikuiset ajat vaikka osastoihme Kaija tekisi minkälaisia taikoja. Voi, voi.

***

Otan vastaan onnitteluja (?). Eilen alkoi neljäs kausi tämän kylän kyläpäällikkönä.
Vaikka kuinka uhkailin ja vannoin ja vakuutin etten enää jaksa! tahdon välillä elää yksityiselämääkin, ei se tehonnut. Olisinhan tietty voinut vielä kyläkokouksessa kieltäytyä jyrkästi mutta jotenkin se suostumus lipsahti yhteenpuristettujen huulten välistä.

Olen ollut niin vetämätön että en ole saanut aikaiseksi hinata saamiani kunnareitakaan tälle tontille. Nyt kiitän Palagaa, Hannia ja Kristiinaa, näin ensi hätään. Heiltä sain tällaisen ihanuuden: Lupaan jonakin päivänä kaapia kaikki saamani läpyskät nippuun ja liittää ne tuonne vasempaan laitaan kerralla ihailtaviksi. Siis jonakin päivänä.

Nyt kellahdan petiin enkä liikauta eväänikään (vai pitäisikö sentään sanoa häntäänikään?) ennen kuin.... perhana, huomenna Kuntalaan, keskiviikkona on lautakunnan kokous, no, joo, onhan tällä viikolla vielä torstai, perjantai ja lauantai luppopäiviä sitten onkin sunnuntai ja pentujen Kultakurkkukisat. Täytyy siirtää synttärivieraan toivottu kyläily ainakin viikolla etiäpäin. Voi harmin paikka!

Herra olkoon kanssanne! Erityisen rukouksen varaan Pilviharsolle.