Reipas tyttö

Siis minä koen nyt justiinsa olevani reipas tyttö.

Tosin ihan hirmu väsynyt. Vasitenkin nyt kun olin pitkän päivän jäljiltä nälkäinen kuin luolaleijona.

Taas peruuntui illaksi buukattu sovittelu, toinen osapuoli veti liinat kiinni. Oikeushan sellaiseen on ihan lain voimalla. Kas kun sovittelu on täysin vapaaehtoista niin osapuolille kuin meille vapaaehtoissovittelijoillekin. Harmittaa vain se että ennakkoluulojen tai jonkin muun syyn vuoksi nämä ihmiset menettivät tilaisuuden purkaa asiaansa puolueettomalla maaperällä ja turvallisesti. Käräjillä juttu etenee ihan toisella meiningillä ja pahimmassa tapauksessa itse asia ja sen henkiset vaikutukset saattavat jäädä iäksi pimentoon.

Yleensä en tapaa pohtia keissejäni toimiston oven sulkeuduttua perässäni. Niin on parempi. Olen tehnyt voitavani ja sen on riitettävä. Miten tämä juttu jäikin pohdituttamaan...?

Tänäänhän oli käsillä varsinainen dilemmapäivä. Täsmälleen samalla kellonlyömällä oli naapurikunnissa tärkeänä pitämäni koulutustilaisuus. Preferoin luentoja, niitä oli kolme putkeen, lapsuuden traumojen yhteydestä väkivallan syntyyn, trauman olemuksesta ja trauma-asiakkaan kohtaamisesta ja sellaisen kanssa työskentelystä. Lisäksi saimme tietoiskun seudullisen (siis meidän alueellamme) päihdeäitihankkeen nykytilanteesta. Rankka tekstiä jokaisella luennoitsijalla, mutta näiden asioiden kanssa painitaan monella taholla ja tasolla.

Näiden vuotuisten koulutuspäivien lisäantina on tutustuminen seutumme kuntien ja kuntayhtymien toimijoihin. Tiukan paikan tullen on paljon matalampi kynnys pyytää konsultaatiota etunimitutulta yhteistyötaholta.

Loistava päivä. Paitsi että Riihimäen ammattioppilaitoksen auditorio. ruokala ja toiletit oli asennettu niin tyylikkääksi ja silmiä hiveleväksi kokonaisuudeksi että tällaisen rollaattorivetoisen liikuntavammaisen oli turkasen hankalaa liikkua erilaisten portaiden, tasojen ja värileikkien seassa. Pentele vieköön. Ja kun siitä jupisin kohtuulliseen ääneen tuli reipas vastaus talon henkilökunnan edustajalta: "Niin mutta kun tämä on oppilaitos." Johon minä että eikös Riksussa vammaisia oteta koulunpenkille pyörätuolilla tai rollaattorilla? Voivat kuulemma mennä Hyvinkäälle tai jonnekin muualle. Tästä saattaa syntyä jonakin päivänä keskustelua. Vai mitä luulette?


Ja lopuksi päivän paras saavutus:


Uusi kassi! Ihana umpinahkainen sisäänajtettu kaunotar. Sisältöä en nyt esittele koska senhän tein jo viime vuoden puolella, muistathan?

Tätä ihanuutta olen siis etsinyt yli kolme vuotta. Edellisen lemmikkilaukkuni jouduin hautaamaan syvälle jäteastiaan kun edesmennyt Viivi-kissani oli sitä mieltä että se on aikansa palvellut (viitisentoista vuotta) ja kusaisi sen piloille.

Vähän jouduin näkemään vaivaakin. Ensin Aulis-taksin kanssa selvitimme mihin kaikki Riihimäen kirpputorit ovat kadonneet. Yksi puhelinetsinnän tuloksena löytyi, mutta sielläpä olikin remonttityöt uuden yrittäjän toimesta pahasti kesken eikä siis kaupankäytiä tarjolla. Edellisen omistajan uusi koti löytyi ohjeiden mukaan ja siellä se kassi oli! Kolmannessa pilttuussa ikioma käsilaukkuni odotti minua uskollisesti ja kainon näköisenä parin muun pussukan takana tangon päässä. Kuudella eurolla hän suostui lähtemään matkaani.
Kannatti etsiä.

Huomenna levänneenä kiikutan sitten tiliöidyn aineiston kirjanpitäjälle lopullista tilinpäätöstä varten. Ja sitten laadin parikin puffitekstiä tulevista kylän tapahtumista ynnä sääntömääräiset ilmoitukset ja kutsut ja, niin, jotain muutakin pitää vielä tämän arkiviikon nimiin puuhata mutta en nyt heti muista.

Nyt menen ottamaan iltalääkkeet ja lasillisen argentiinalaista punaviintä (bonard-malbec) ja yritän tällä kertaa sammua yöunille vähän paremmin kuin eilen. Olin liian väsynyt ja uni juoksi karkuun minkä kerkisi.

Jos tunnet että joku paijaa sinua niskasta, se on luultavasti joku enkeleistäni joita olen lähetellyt maailmalle katsomaan rakkaitteni perään.

Edit Piaf vielä tahtoo tietää onkohan tämä toinen fontti mukavampi lukea?