Vauhtia piisaa ja kunto pettää

Eilisen päivän punnerus oli aikamoinen. Aamutuimaan Aulis-taksi tuli hakemaan sekä minut että Harley Parkinsonin puoli yhdeksältä. Se on ihan normaali aika keskiviikkoisin, minä en vaan taas ollenkaan ollut normaali tilassa. Väsytti ihan vietävästi se edellispäivän ahkerointi. Päävikaisten päiväkerhon ohjelmana oli tänään omatoiminen ulkoilu verryttelyn ja loppuvenyttelyn lisäksi. Joukkomme lähti kiertueelle yhtäjalkaa Inkilänhovin pääovesta. Ensimmäisestä risteyksestä jo hajaannuttiin kahteen ryhmään. Reippaammat patikoivat ties missä kävelysauvoineen, minun ryhmäni koostui kolmesta sinnikkäästä joille pitkät kävelymatkat tuottavat vaikeuksia. Saimme kuitenkin matkattua liki kilometrin lenkin ja pakko myöntää että dementiasauvat ovat aika kova juttu. En tosin uskaltaisi yksinäni niiden kanssa liikenteeseen lähteä.

Aivojumpan ja kahvin jälkeen tuupiskelin itseni rolliksen avulla parin kohtalotoverin seurassa keskustan toiselle puolelle sovittelutoimistoon. Eilen ei ollut asiakasta, mutta lähetin muutaman kutsukirjeen tapaamiseen ja käynnistin uuden jutun. Puoli kahden aikaan Aulis sitten haki minut pois-hahaa-hihii. Kotona piti vielä tekemäni kaikenlaista yleishyödyllistä, mutta se taisi jäädä tiskien siirtelemiseen koneesta kaappeihin ja altaista koneeseen.

Pikku päikkäreiden jälkeen kello oli puoli yksitoista aamulla. Mies oli varmaan jotenkin saanut houkutelluksi minut yöpaitaan ja oikeesti vällyn alle.

Sitten tulikin vähän kiirus. Piti herätä, liottaa silmät auki, yrittää keittää kahvia ilman että koko keittiö on veden ja porojen vallassa. Ennen kuin olin täysin tolkuissani soitti ilmoitusmyyjä ja valitti ettei saa lähettämääni tiedostoa auki. Höh? Sehän oli pagemakerilla tehty, pitäisihän sen nyt aueta...? En keksinyt muuta syytä kuin että en ole wordin kansaa vaan käytän open officea eikä ne siellä saaneet ohjelmiaan ymmärtämään odf:ää. Yleensä muistan kääntää tekeleeni maksulliseen muotoon, muitta kuinka se nyt olikaan jäänyt...

Alkuiltapäivästä naapurikylän kyläpäällikkö tuli noutamaan minut paikallislehden haastetteluun
kirkolle. Iloista oli se että festarien rannekkeet tulivat tänään ja saimme ne samalla reissulla haetuksi postista. Haastattelu meni ihan kivasti ja kuvausvaiheessa sekaan pyrähti kaksoisluokallinen 5- luokkalaisia tyttöjä menossa jumppaan. Luvan saatuamme otettiin tytöt mukaan lehtikuvaan. Suuri päivä heille.

Muutkin maailmalla toimitettavat asiat tulivat valmiiksi ja kaikki oli ihan hyvin kunnes........




Tämä kuva ei mitenkään liity mihinkään. Hän on Viivi. Edesmennyt, menehtyi työtehtävissä ja nostettiin kaivosta sammakonreisi suussa. Nyt hän lepää suuren siirtolohkareen kupeessa Sohvi-vainaan (ensimmäinen irskini) kanssa.


...kiipesin autosta, otin kyynärsauvani ja kassini ja lähdin hipsimään kotia kohti. Muutaman askeleen jälkeen olin maassa pitkälläni, kämmen asvaltti-ihottumassa, polvi ruvella ja toinen nilkka sikin sokin vieressä. Kai tiellä oli joku pikkukivi, niihin yleensä kompastelen kunh en sellaisia näe, tällä kertaa vaan vähän tehokkaammin. Kotona puoli tuntia jääpalapussin sisällä ja sitten petiin. Särky on melkoinen, katsotaan huomenna onko syytä mennä kuvauttamaan. Kävelemään sen jalan kanssa ei kyllä vielä kykene.

Kartan pääsääntöisesti särkylääkkeitä, niitä ei edes ole kotona. Nyt kyllä olisi hyvä jos olisi. Varmasti söisin. Yöksi mies jäädytti lisää jääpalapusseja, ne auttaa jonkin verran särkyyn.

Rukoillaan vielä yhdessä voimia Seurakuntasisarelle ja hänen isälleen.