Tänään on uusi päivä

Vihdoinkin!

Minä (minäminäminä, mutta kun puhun minusta en voi muutakaan ilmaisua käyttää. Ja tämähän on vähän niinkuin päiväkirja, mitä?) olen niitä ihmisiä jotka elävät hanat kaakossa nimipäivästä syntymäpäivää. Loppuaika raahustetaan miten kuten, mutta eteenpäin kuitenkin. Sitten tuli vielä asioita sotkemaan se sairastuminen. Alkuvuosina ajattelin että ne pahat PTSD-oireet helpottavat aikaa myöten, mutta niin vain ei ole käynyt. Eikä ilmeisesti aiokaan käydä. Siispä kesän kuukaudet ovat pahoja siitäkin syystä.

Kun tuo eilinen saatiin taas pois päiväjärjestyksestä tuntuu kuin olisi oikeesti syntynyt
uudestaan. Olen innoissani kuin ilmapallo ja elossa.Vähän vielä päätä särkee ja niskat
jumittavat mutta muuten olo on rauhallinen ja mukava. Edes Elmofestin valmistelujen
loppurutistus ei stressaa.


Niinpä pidän tänään leipomispäivän. Kyllä! Sämpylät on jo paistettu ja ne odottavat kuvausta sillä aion esitellä luomukseni kaikille. Siinähän sitten kuolaatte.

***

Taikinoiden noustessa hoitelin vähän sovitteluasioita. Sekin kausi käynnistyy taas lomien jälkeen. Oli tällä kertaa vähän mutkikkaampi juttu saada osapuolia kiinni ja sopia treffit yhteisen pöydän ääreen mutta tällainen synnynnäinen salapoliisi sai kuin saikin hoidetuksi asian kuntoon. Niin, olen viralliselta nimikkeeltäni (tässä asiassa) "eräiden rikos- ja riita-asioiden vapaaehtoissovittelija". Kävin koulutuksen pari vuotta sitten ja olen todella hyvilläni siitä että ryhdyin tähän hommaan. Se on haastavaa ja palkitsevaa ja on mielelle sekä itsetunnolle hyväksi tietää että voi vielä sairastumisen jälkeenkin käyttää saamiaan oppeja ja kokemusta hyödyksi. Sekä itselleen että muille.

***

Nyt menen munaamaan "räkikset"....

....ja nyt maistoin ensimmäisen. Se on vaan silleen että kun käyttää kuivahiivaa, pitää uskoa mitä paketissa sanotaan ja laittaa sitä jauhoa riittävät määrät muihin jauhoihin. Minä en laittanut ja niin pullista tuli kyllä hyvänmakuisia mutta kovin lättänöitä.

Tästä aikoo tulla puolukka-vadelmakranssi...

.....näistä puusteja...





... nämä on varattu anopille tai muille sellaisille.

***

Ennen iltapäiväkahvia vielä pari kuvaa.

Pekka-kaktus oli kesän partsilla ja intoutui rehottamaan entisestään. Pienihän se vielä on, vauva, vajaat kolme vuotta sitten lehdestä juurrutettu.

Tässä yksi kotini lempparinurkista. Talvisin se on vähän täydempi kun kaverit tulevat sisälle.
Hyllyillä eläinten ruokia, kun ei ne muuallekaan mahdu.

Kiitos Anne, rohkea karhu, tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä.