Balanssissako? No ei tosiaankaan. Herään puoli kahden aikaan iltapäivällä ja valot sammuvat sekä yölampusta että päästäni samaan aikaan aamuyöllä. Välillä yritin noudattaa päävikaisten päiväkerhon ohjaajan neuvoja nukahtamisen helpottamiseksi: säännöllinen nukkumaanmenoaika, rauhoitusaika ennen nukkumaanmenoa, kaikki koneet mykäksi ainakin puoli tuntia, mieluummin tuntia ennen aiottua nukahtamista. Kevyttä iltapalaa ja mietoa, hellää juomaa (ei alkoholia). Sitten puhtaana vällyn alle tuuletetussa makuuhuoneessa. Ja jos uni ei tule puolessa tunnissa on noustava ylös, väkisin ei synny mitään.
"kun mitään ei synny/ on turha yrittää/ ei siitä tule kuin kipeäksi pää/pidä tauko"
Ja niin palasin luontaiseen rytmiin.
Ongelmia on tuottanut kuolevaisten kanssa seurustelu nyt kun nuo festarikiireet ovat kovimmillaan.
Ennen kuin olen saanut aivoni hereille ja silmät kaivetuksi rähmän peitosta (allergia-aika on pahimmillaan täällä eteläisessä Hämeessä) on päivän virka-aikaa jäljellä enää pelottavan vähän.
Tänään olen kuitenkin saanut aikaiseksi rannekkeiden suunnittelun ja ennakkotilauksen ja pohjustanut festarikansan bussikuljetuksia. Myös ensimmäinen tiedote on valmiina lähtemään medialle. Julistepohja on vielä aivoissa, mutta eiköhän sekin siirry biteiksi tämän viikon aikana.
***
Tänään tuli lovi painonhallinta-raitisteluhankkeeseeni.
Kaiken ajattelutyön tohinoissa iski pahat viekkarit. Kun rahat on ihan loppu oli käännyttävä ottotyttären puoleen. Lapsi lainasi sen verran että sain ostetuksi huoltoasemalta mäyräkoiran ja sen pennun. Mitenkään en voinut odottaa eläkepäivään asti. Eipä silti, ei ensi viikonloppuna ehdi muutenkaan ottaa mitään (alkoholia), pitää olla freesinä kun lauantaina on vaalikuvaus.
Mutta että on hyvää!
Asia on nimittäin niin että myönnyin alkoholistiksi viime vuosituhannella, tuossa 80 -luvun loppupuolella. Suostuin ensimmäiseen antabus-hoitoon.
Muistan loppuikäni kun Bulevardin apteekista (Helsingissä) kävin tyylikkäänä silloisessa virka-asussani (nuttura, jakkupuku, kengät, salkku ja käsilaukku sävy-sävyyn) hakemassa omalle nimelleni kirjoitetulla reseptillä kuurini. Apteekin tädit olivat kiusaantuneen näköisiä ja yrittivät toimia niin vaivihkaa ja diskreetisti että koko asiakaslauma tiesi jotain hyvin erikoista olevan tekeillä. Siihen aikaan kun antabusta käyttivät vain rapajuopot ja Ahti Karjalainen.
Tavoitteeni oli silloin ja on vieläkin saavuttaa kohtuukäyttö.
Pidän kovasti muutamista juomista, joissa on kovasti alkoholia. Rakastan olutta. Kaikenlaista olutta. Jopa niin paljon että opiskelin panimotekniikkaa Mustialassa yhdeksänkymmentä -luvun lopussa. En koskaan valmistunut, semipäättötyö happani käymistynnyriin samaan aikaan kun aivovereni valuivat ämpäriin. Pidän myös monista muista joista en tahdo luopua: lempidrinkkini on margarita, toinen on hyvin kuiva dry martini, punaviineistä tämänhetkinen suosikkini on carmenere- rypäleistä käytetty jalo juoma. Valkoviineistä olen joutunut luopumaan koska massuparkani ei niiden hapokkuutta suvaitse, kitalakeni kyllä suvaitsisi.Jotta näistä herkuista pääsee hyvin omin tunnoin nauttimaan on syytä rajusti hillitä satunnaistakin alkoholin käyttöä.
***
Nyt menen miehineni parvekkeelle istumaan ja nauttimaan illan kolmannesta oluesta. Ihan rauhassa. Myöhemmin odottaa iltalenkki Roosan kanssa, mutta ei ihan vielä, vasta sitten kun talon muut, Pate-bokseri, Tollo-noutaja ja Geisha-juoksijavinttari ovat asiansa hoitaneet.
Roosa ei oikein osaa käyttäytyä muiden koirien kanssa, pyrkii pahus niskan päälle ja alakautta kurkkuun. Paitsi Auliksen. Aulis on Roosan rakas, sellainen pieni herra-tietää-minkä-rotuinen koira joka oli taas viikonloppuna yökylässä.
Niin, Seurakuntasisar voi ihan hyvin, tivasin vointia tänään kun edellinen postaus oli synkkääkin synkempi. Annelle kiitokset taas uudesta tunnustusmerkistä. Laitan kaiken heti näkyville, kunhan vähän opin lisää...
Heikää ja voikaa ihan hyvin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti