Koirankalttaus

Roosa täyttää elokuussa yhdeksän vuotta. Syntyi 10 päivää ennen kuin minä katosin maan pinnalta.

Roosa on sellainen rescue-koira. Roosan "iskä" kasvatti irskejä pikkukennelissään. Roosa oli ehtinyt naisen ikään ja haalinut kunnioitettavan paksun pinon meriittejä näyttelyissä astuakseen arvostettuun äitien sarjaan. Kasvattaja kuitenkin sairastui sen verran vakavasti että joutui luopumaan rakkaasta harrastuksestaan. Typy siirtyi kotiini. Omistamme hänet puoliksi kuopukseni kanssa. Kumpi puoli on kumman vaihtelee vahvasti.

Tänään on kuitenkin se päivä jolloin vietämme laatuaikaa yhdessä pari-kolme tuntia trimmauksen merkeissä. Irlanninterrierin turkki oikeasti nypitään siten että kypsä ja ylikasvanut karva lähtee ja pohjakarva sekä uusi tuotanto saavat tilaa kasvaa. Nypittävät koirat kun eivät uusi turkkiaan eikä niistä juurikaan lähde karvaa on ihmisen huolehdittava niiden hyvinvoinnista tässäkin asiassa. (usein on mietityttänyt miten ne ovat aikoinaan luonnossa selvinneet? taitaa tämäkin olla ihmisen jalostuksen tulos) Yhtäkaikki, trimmaamaton terrieri alkaa kotvan kuluttua muistuttaa pikemminkin komondoria
eikä minkäänlaista terrieriä.

Koska Roosa on jo verraten iäkäs ja minä verraten kömpelö halvaukseni jälkeen toimitamme tämän uhrimenon epäortodoksisesti saksilla. Molemmat pääsevät vähemmällä itkulla ja hammastenkiristyksellä, koska homma sujuu sutjakasti emmekä kumpikaan väsy kohtuuttomasti.

Roosa saa palkinnoksi pitkämielisyydestään ison siankorvan ja minä oluen.